Kosin avokkia, alkoi itkeä ja vastasi että ei voi mennä kanssani naimisiin koska on miettinyt jo vähän aikaa eroa ja että ei enää rakasta minua

Olen pahoillani ap, tuli paha mieli puolestasi. :( Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta kyllä se siitä helpottaa. Saanko kysyä, oliko teillä paljon suhdetta takana?

Kuinka kauan olette olleet yhdessä.

Etsi uusi nainen .. jos toinen on jo eroa mielessään kehitellyt niin ei siinä enää ole mitään tehtävissä.

Tuli ilmeisesti vähän puskista .

Kai jotain merkkejä on kuitenkin ollut olemassa mutta et ole niitä mitenkään noteerannut tai ymmärtänyt.

Kannattaisi ryhtyä hankkimaan uutta asuntoa. Suosittelen myös siivoamista, halonhakkuuta tms. fyysisiä toimia, joissa tulee hiki ja valmista.

Joskus näkökulmat vain ovat erilaiset. Tulee mieleen, kun minä jokin aika sitten murehdin ystävälleni, että meidän ystävyys ei toimi, ja että minä voin huonosti tässä ihmissuhteessa. Oletin, että ystäväkin olisi huomannut sen kitkan. Ehkä olikin, mutta olin joka tapauksessa vähän yllättynyt, kun hän sanoi, ettei meillä hänen mielestään nyt niin huonosti mene. Hänen sanansa sitten vähän lohduttavat ja antoivat uskoa, että ehkä kuitenkin saadaan välejä hiottua. Joten tässä ollaan vielä.

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani ap, tuli paha mieli puolestasi. :( Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta kyllä se siitä helpottaa. Saanko kysyä, oliko teillä paljon suhdetta takana?

Pitää kai yrittää uskoa että helpottaa.

3 vuotta asuttiin yhdessä, yhteensä 5 vuotta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olette olleet yhdessä.

Etsi uusi nainen .. jos toinen on jo eroa mielessään kehitellyt niin ei siinä enää ole mitään tehtävissä.

Tuli ilmeisesti vähän puskista .

Kai jotain merkkejä on kuitenkin ollut olemassa mutta et ole niitä mitenkään noteerannut tai ymmärtänyt.

Yhteensä 5 vuotta, 3 vuotta asuttu yhdessä.

Tällä hetkellä ei tunnu siltä että kykenen koskaan mihinkään suhteeseen enää.

Tuli todella puskista. En oikein osaa vielä järjellä ajatella tai mitään merkkejä miettiä. Nämä päivät on joutunut keskittymään siihen että muistaa edes hengittää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi ryhtyä hankkimaan uutta asuntoa. Suosittelen myös siivoamista, halonhakkuuta tms. fyysisiä toimia, joissa tulee hiki ja valmista.

Niin kai pitäisi mutta ajatus kämpän etsimisestä tuntuu tosi vaikealta. Olen nyt ollut äitini luona ja hän sanoi että voin olla täällä kyllä. Mutta ei kai voi täälläkään ikuisuutta olla..

Pitää kai kokeilla tuota fyysistä hommaa. Tähän mennessä olen vain lojunut sohvalla telkkaria katsoen. En ole edes suihkuun päässyt.

Ap

Kuulostaa hurjalta. Sinun täytyy jossain vaiheessa keskustella asia avokin kanssa läpi. Totta tiedät mikä oli huonosti. Sillä muuten et tosiaan ikinä uskalla enää suhteeseen vaan pelkäät, että jotain on pielessä, vaikka kaikki näyttää olevan hyvin.

Sinusta tuntuu nyt tosi pahalta. Mutta oon aivan varma, ettei avokkisikaan mitenkään riemuissaan ole.

Mitä tässä nyt tekisit? Nyt yrität rämpiä tuossa sumussasi kaksi viikkoa eteenpäin. Sitten sumu hälvenee ihan pienen aavistuksen, jolloin voit kyetä jo johonkin arkisiin askareisiin. Vaikka ne pakotetulta tuntuvatkin.

Joo, älä päästä toista ilman keskustelua, hän on sen sinulle velkaa. Usein käy niin, että mies ei ole huomannut mitään ja nainen on ajatuksissaan jo ihan muualla. Voi tietysti olla, että mitään tiettyä syytä ei ole. Hän on ehkä vain kyllästynyt seurustelemaan.

Koita päästä ihmisten ilmoille, puhu äidillekin, koska hänelläkin on varmaan paha mieli. Ja lähde vaikka kävelylle. Kävele, kävele ja kävele. Suru helpottaa kävelemällä. Testattu.

No se on sit siinä. Parempi näin ku ois suostunu vaa miellytääkseen,

Aika parantaa.. ja blaa blaa, eikä pie unohtaa että uutta matoa vaa blaa blaa.

Kaipa sie selviät, jos et ni sit varmaa kuolet.

Vierailija kirjoitti:

Joo, älä päästä toista ilman keskustelua, hän on sen sinulle velkaa. Usein käy niin, että mies ei ole huomannut mitään ja nainen on ajatuksissaan jo ihan muualla. Voi tietysti olla, että mitään tiettyä syytä ei ole. Hän on ehkä vain kyllästynyt seurustelemaan.

Koita päästä ihmisten ilmoille, puhu äidillekin, koska hänelläkin on varmaan paha mieli. Ja lähde vaikka kävelylle. Kävele, kävele ja kävele. Suru helpottaa kävelemällä. Testattu.

Hyvä kommentti 😄

Voi ei :(

Tiedän tunteen, vaikkakin varmaan vain lievempänä, kun kyseessä oli paljon lyhyempi suhde...

Se sattuu, ja se sattuu, ja se sattuu... Ihan fyysistä kipua, ja sielua myöten palelee... tuntuu, että kaikki on ohi, eikä aurinko enää paista. Mutta se ihan oikeasti helpottaa hiljalleen ajan kanssa.

Vaikka voi tuntua hyvin hankalalta, yritä olla jäämättä lamaantuneena kotiin. Yritä löytää elämääsi jotain uutta, jokin kiintopiste, jotain mikä parantaisi sitä, ihan riippumatta siitä oletko yksin vain miten. Jokin uusi harrastus, tavoite, koira tms.

Yritä tavata kavereitasi tai tehdä ainakin jotain sosiaalista.

Älä ala elättelemään toivoa, että jospa sittenkin kaikki palautuisi hyväksi jos heittäytyisit matelemaan eksäsi jalkoihin tai yrittäisit muuten todistaa olevasi hänelle oikea. Ei niin tule käymään ja häpeäisit itseäsi myöhemmin. Älä elättele mitään toivoja eksääsi kohtaan, vaan tallo ne hengiltä. "Mitä jos sittenkin olisin..."-ajatukset on myrkkyä.

Ja vaikka tuntuisi hyvältä ajatukselta turruttaa pää viinalla, se ei oikeasti toimi, hidastaa vaan paranemista ja tuo mukanaan ison nipun uusia ongelmia.

Hyvä että voit olla äidillä, siinä tulee kumminkin tehtyä arkisia asioita, katottua yhdessä telkkaa, kaikkea mikä pitää sinut todellisuuden syrjässä kiinni.

Kaikki ihmiset ei ole tuollaisia, etteivät anna mitään ennakkovaroitusta. Onko tämä avokkisi erityisen sulkeutunut tai pidättyvä ihminen, vai pitääkö muuria ja maskia ympärillään? Mikään siitä ei ole sinun vika, jotkut ihmiset ei osaa olla aitoja suhteessa.

En huomannut mainituksi kumpi teistä on mies ja kumpi nainen, vai oletteko samaa sukupuolta? Ehkä asialla ei ole suurta väliä, mutta yritän välttää tekemästä oletuksia.

Tuollaisia naiset nykyään ovat. Pohtivat omassa yksinäisyydessään asiat ja sitten pudottavat pommin. Ei siinä enää mitään sovintoa tai muutosta pysty parisuhteeseen tekemään. Puhuisivat ajatuksistaan aiemmin.

Ap, raaka tilanne. Olet jo saanut hyviä neuvoja. Tärkeimmät niistä on, että keksi järkevää tekemistä äläkä hukkaa korkkia. Elämä jatkuu tavalla tai toisella. Kivutonta se ei tule olemaan, mutta kannattaa vaan puskea eteenpäin.

Mulla vähän sama tilanne. Ero tuli täysin puskista, tosin oltiin vasta muuttamassa yhteen, ei kihloihin menossa, mutta siitäkin oli kyllä ollut puhetta. Itse asiassa siitä oli puhetta neljä päivää ennen eroa, jolloin käytiin myös katsomassa tulevaa kotia. Seuraavalla viikolla mies jätti ja kuulemma jo pitkään miettinyt että suhde ei ole tasainen. Kuulemma parempi kaikille näin, yritä nyt ymmärtää. En ymmärrä ollenkaan. Enkä luota enää koskaan kenenkään sanoihin.

No ainakin tiedät nyt missä mennään ja pystyt suunnittelemaan oman elämäsi sen mukaan.

Tällaistä se on suomalaisen naisen kanssa. Ei tiedä yhtään mitä noiden päässä liikkuu. Minäkin olen monesti ollut suhteissa ja aina nuo tulee ihan yllättäen.