Osaako/haluaako miehet keskustella parisuhteessa?

Mä taas itseasiassa olen nyt ensimmäistä kertaa tavannut miehen joka haluaa puhua tunnepuolen asioista. Seurustelen siis kyseisen miehen kanssa. Ei kukaan tuntemistani kavereista, sukulaisista tai seurustelukumppaneista ole halunnut puhua pintaa syvällisemmistä asioista.

Osa miehistä ei halua puhua. Olen pariin sellaiseen törmännyt eikä siitä tule mitään, kun minä haluan miehen, joka puhuu myös tunteista.

Onkohan mulla ollut sitten jonkinlainen tunteistakeskustelevamies-tutka, kun olen sellaisiin useampaankin törmännyt...

On sanomattakin selvää, että se ei anna riittävää kokemuspohjaa asiasta vaikka sattuu olemaan sukupuoleltaan mies. T. Yli 20-vuotta parisuhteessa, jossa mies puhuu tunteista yhtä sujuvasti, kuin muistakin asioista.

Mä ainakin tykkään puhua, selvästi enemmän kuin vaimo. Vähän huono yhtälö kun muut naiset puhuvat (ja kuuntelevat) mielummin kuin oma puoliso. No näillä mennään.

Sukupuoleen vetoaminen ei ole kuin pirun huono tekosyy olla puhumatta. 

Lisää kokemuksia!

Ei nyt yleensä, on suoraviivainen tyyppi. Mutta jos juo viiniä, niin jo puhuu parisuhteesta. Jos juo enemmän, niin rakastaa aivan älyttömästi.

Mieheni pystyy puhumaan myös parisuhteesta, vaikka hän ei harrastakaan rakastan-sanan viljelyä. Kuten useimmat miehet, hänkään ei liioin halua "mikä tää meidän suhde on" -tyyppisiä kysymyksiä vaan esimerkiksi sitä, että pohditaan yhdessä kuinka käytännössä vältetään jatkossa jokin riitaa tai pahaa mieltä aiheuttava tilanne. Näissä keskusteluissa hän on jopa parempi kuin minä.

Naiset haluavat puhua miesten tunteista, mutta koitappa saada nainen puhumaan rehellisesti omista tunteistaan niin juuri sillä hetkellä ei olekaan aikaa tunteista puhumiseen.

Näkisin, että miehet kyllä puhuvat, mutta ei  tee niistä ylianalyysejä ja vaivaa niistä kokoaikaa naisten tavoin. 

Aika hassua, että oma kokemuksesi todistaa että miehet osaavat ja haluavat puhua. Sitten yksi mies ei halua ja väittää muidenkin olevan samanlaisia. Miksi et luota omaan kokemukseesi?

12, sanopa se! Mies on ehkä niin vakuuttavasti tuonut esille, että hänen kaveripiirissään (laaja) ei kukaan mies halua analysoida tunneasioita. Itsestä tuntuu, että en pystyisi parisuhteeseen miehen kanssa, joka vaikenee kuin muuri heti kun puhutaan minulle tärkeistä asioista. Minulle keskueteleminen on todella tärkeä väylä läheisyyteen toisen ihmisen kanssa. Tietysti pohdin, onko osanani nyt tyytyä "muuriin" tai olla yksin.

10, minä kyllä puhun rehellisesti ja avoimesti omista tunteistani, tämän on mieskin myöntänyt alusta lähtien.

Miehet tykkäävät jutella asioista, kun keskustelusta on jotain hyötyä. Tyhjänpäiväinen, jo käsiteltyjen asioiden märehtiminen on asia erikseen.

Suuri syy miesten haluttomuuteen puhua tunteista on, että naiset käyttävät kaikkea tietoa aseena miestä vastaan riidoissa.

Hiljattain päättynyt edellinen parisuhteeni kosahti suurelta osin juuri tuohon, että mies ei puhunut "hyvän sään" aikana tunteistaan. Elimme viime syksyn kaukosuhteessa, jonka aikana mies oli eropäätöksensä tehnyt. Itseäni tottakai harmitti se, että mies ei antanut meille tilaisuutta yrittää selvittää asioita puhumalla. Ennen kaukosuhdetta (ehkä vielä sen jälkeenkin) asioille kehties olisi vielä pystynyt jotain tekemään, jos vain olisin tiennyt hänen ajatuksistaan. Olimme kuitenkin seurustelleet monta vuotta ja yhdessäkin jo asuttiin. No, ehkä se lopulta oli minun onneni päästä tuollaisesta miehestä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Miehet tykkäävät jutella asioista, kun keskustelusta on jotain hyötyä. Tyhjänpäiväinen, jo käsiteltyjen asioiden märehtiminen on asia erikseen.

Tuossapa loistava asenne. Noin ne ihmissuhteet saadaan toimimaan. "Jos minä haluan puhua siitä, siitä on hyötyä. Jos sinä haluat puhua siitä, se on tyhjänpäiväistä asioiden märehtimistä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet tykkäävät jutella asioista, kun keskustelusta on jotain hyötyä. Tyhjänpäiväinen, jo käsiteltyjen asioiden märehtiminen on asia erikseen.

Tuossapa loistava asenne. Noin ne ihmissuhteet saadaan toimimaan. "Jos minä haluan puhua siitä, siitä on hyötyä. Jos sinä haluat puhua siitä, se on tyhjänpäiväistä asioiden märehtimistä."

Noin en sanonut. Vaan jos sama, yleensä miehen kannalta jollain tavalla epäedullinen asia otetaan puheenaiheeksi kerta toisensa jälkeen, niin se alkaa jo lähennellä henkistä väkivaltaa. Keskustelun tarkoituksena on silloin miehen alistaminen eikä asioiden muuttaminen tai mielipiteiden vaihtaminen.

Olen ollut kahdesti naimisissa ja molemmilla miehillä ei ollut pienintäkään vaikeutta puhua tai analysoida tunteitaan. Myös sen rakastamisasian moelmmat ovat oma-aloitteisesti kertoneet säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet tykkäävät jutella asioista, kun keskustelusta on jotain hyötyä. Tyhjänpäiväinen, jo käsiteltyjen asioiden märehtiminen on asia erikseen.

Tuossapa loistava asenne. Noin ne ihmissuhteet saadaan toimimaan. "Jos minä haluan puhua siitä, siitä on hyötyä. Jos sinä haluat puhua siitä, se on tyhjänpäiväistä asioiden märehtimistä."

Noin en sanonut. Vaan jos sama, yleensä miehen kannalta jollain tavalla epäedullinen asia otetaan puheenaiheeksi kerta toisensa jälkeen, niin se alkaa jo lähennellä henkistä väkivaltaa. Keskustelun tarkoituksena on silloin miehen alistaminen eikä asioiden muuttaminen tai mielipiteiden vaihtaminen.

Eli sinä sanelet että mitään miehen kannalta epäedullista EI SAA ottaa milloinkaan puheeksi tai se on turhaa märehtimistä ja hankistä väkivaltaa? Eli nainen saa yhden kerran valittaa kun et tee kotiöitä, sitten siitä ei saa enää puhua kun se on turhaa märehtimistä ja saa miehen näyttämään laiskalta eli esittää miehen epäedullisessa valossa. Jos nainen silti edelleen vaatii miestä tekemään työtä, sitten se onkin jo henkistä väkivaltaa ja alistamista.