Lue keskustelun säännöt.
Koko ajan yritän ajatella positiivisesti ja toiveikkaasti
02.03.2017 |
Ja muistaa miten paljon hyvää elämässäni on. Elämä vaan antaa kaiken aikaa vastoinkäymisiä ja vaikeudet vaan jatkuu, välillä tekisi mieli vaan luovuttaa ja vajota synkkyyteen. Liikaa vaikeita ja raskaita asioita. Kuitenkaan en ainakaan vielä ole romahtanut, joku pohjalla oleva halu elää ja uskoa parempaan on, vaikka se on ihan epärealistinen, tunnelin päässä ei ole valoa. Miten te muut, annatteko itsellenne luvan romahtaa vai roikutteko niissä hyvissä asioissa, joita kuitenkin on.
Kommentit (5)
No, jos antaa itsensä romahtaa niin joskus sieltäkin on noustava. Tie on vain pitempi ja kivisempi. Sellaista pahaa ei olekaan,mistä ei voisi selvitä. Joskus tulee raskaita aikoja, silloin täytyy pitää huolta itsestään ja uskoa tulevaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokeillut romahtamista ja olen kokeillut tietoista positiivisten asioiden korostamista, kyllä jälkimmäinen vaan toimii paremmin. Kun negatiivisille tunteille antaa liikaa tilaa niin ne vie hapen. Vaikka ymmärrän, että joskus on parempi itkeä ja antaa kaiken tulla ulos.
Niin yritän minäkin mutta tuntuu, että ikäviä ja masentavia uutisia ja asioita on niin kovin paljon koko ajan. Ja lisää tulee. Ei meinaa millään jaksaa pitää iloista mielialaa yllä tässä maassa.
?