Siis niin täydellisen kertakaikkisen kyllästynyt ruuanlaittoon! Kaupassakäynti sylettää ja sen ainaisen paistamisen ja keittämisen jälkien siivoaminen!

Pillereistä saadut ravinteet eivät imeydy yhtä hyvin kuin ruoasta saadut ravintoaineet.

"...On arkea elomme tää..."

Itse pidän ruoanlaitosta ja kaupassa käymisestä, tutkin hyllyvälejä huvikseni :D Näin oli kun aikoinani kotoa muutin ja edelleen. Onneksi, koska ruokaa on joka tapauksessa laitettava ja kaupassa käytävät. 

Tiskaamista inhoan itsekin. Olen myös hidas keittiössä, harvasta ruoasta selviän nopeasti. Onneksi viihdyn keittiössä. Vain tuo tiskaaminen on ongelma. Sen takia usein ruoanlaitto siirtyy, koska vaikka pidän kokkaamisesta, en jaksa tiskata puhtaita välineitä ruoanlaittoon. 

Itseäni sylettää eniten juuri se jälkien siivoaminen ja tiskit. Väsyneenä ja nälkäisenä ei jaksa kovin kummoisia kokkailla. Ideoita olisi, mutta siihen se jääkin :/

Täällä toinen. Välillä totaalikyllästyminen ja sitten vaan kylmästi ilmoitan, että nyt ulos syömään. Ja taas jaksaa jatkaa..

Vierailija kirjoitti:

Itse pidän ruoanlaitosta ja kaupassa käymisestä, tutkin hyllyvälejä huvikseni :D Näin oli kun aikoinani kotoa muutin ja edelleen. Onneksi, koska ruokaa on joka tapauksessa laitettava ja kaupassa käytävät. 

Tiskaamista inhoan itsekin. Olen myös hidas keittiössä, harvasta ruoasta selviän nopeasti. Onneksi viihdyn keittiössä. Vain tuo tiskaaminen on ongelma. Sen takia usein ruoanlaitto siirtyy, koska vaikka pidän kokkaamisesta, en jaksa tiskata puhtaita välineitä ruoanlaittoon. 

Onko sulla lapsia?

Minäkin olen ihan kyllästynyt ruoanlaittoon ja niiden samojen ruokien syömiseen. Arkena ei oikein ehdi opetella uusia reseptejä. Lisäksi meillä on mies ja lapsi sellaisia ronkeleita, että vaikuttaa jo valikoimaan. Kovin montaa päivää en viitsi pitää heitä nälässä ja tehdä oman maun mukaan. Voi kunpa voisikin syödä ravintolassa joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Pillereistä saadut ravinteet eivät imeydy yhtä hyvin kuin ruoasta saadut ravintoaineet.

Niin ja sulla huumori ja sarkasmi kateissa, vai oliko niitä edes koskaan?

Eiköhän ap ja me muut ymmärretä tuo asia.

Vierailija kirjoitti:

Itse pidän ruoanlaitosta ja kaupassa käymisestä, tutkin hyllyvälejä huvikseni :D Näin oli kun aikoinani kotoa muutin ja edelleen. Onneksi, koska ruokaa on joka tapauksessa laitettava ja kaupassa käytävät. 

Tiskaamista inhoan itsekin. Olen myös hidas keittiössä, harvasta ruoasta selviän nopeasti. Onneksi viihdyn keittiössä. Vain tuo tiskaaminen on ongelma. Sen takia usein ruoanlaitto siirtyy, koska vaikka pidän kokkaamisesta, en jaksa tiskata puhtaita välineitä ruoanlaittoon. 

Onko sulla lapsia? Jos on niin hatun nosto jaksamisesta ja innokkuudesta! Sinänsä minäkin tykkään ruuanlaitosta mutta sen jälkeen kun perheeseen tuli jälkikasvua, ruokahommista tuli pakkopullaa. Enää ei voi tehdä mitä ruokaa milloinkin huvittaa vaan pitää miettiä että meneekö se alas lapsillakin. Eikä voi jättää päivällistä väliin jos siltä tuntuu jne. Blaah. Ja enenn tosiaan ruuanlaitto oli yksi lempipuuhista. Nyt ei vaan jaksais enää. Muutenkin tullut arkeen aikalailla lisää puuhaa sinkkuaikoihin verrattuna. x)

Vierailija kirjoitti:

Pillereistä saadut ravinteet eivät imeydy yhtä hyvin kuin ruoasta saadut ravintoaineet.

Maailman tuolla puolen on lukuisia nälkää näkeviä ihmisiä jotka olisivat varmasti motivoituneita tulemaan teille hommiin.

Ihan sama juttu mulla. Inhoan laittaa ruokaa. Koitan tehdä helppoja ruokia ja isoja satseja. Käytän usein myös kaupan valmiita kasvissose- ja pinaattikeittoja. Vähintään kerran viikossa on myös puuropäivä. Meillä onneksi mies ja lapsi syövät kaiken mitä heille eteen isken. Välillä tilataan myös valmista ruokaa kotiin. Salaattia en myöskään itse pilko, vaan ruoan kanssa syödään esimerkiksi ihan itse leikattava tomaatti, pätkä kurkkua ja hedelmiä. Elossa ollaan vielä kaikki.

Se on ihan ok ostaa pakastepitsa ja ottaa ilta vapaaksi. Eikö mies kokkaa ikinä?

Mää vaan lopetin. :/ Ilmoitin miehelle että en enää tee arkisin perheelle ruokaa. Omat ruokani hoidan (Syön paljon kasvisruokaa, salaatteja jne) mutta mies saa hoitaa muun perheen ruuat. En vaan enää jaksanut miettiä että mikä ois semmoista mikä kelpais ihan kaikille: pitää olla lihaa (mies ei oikein ymmärrä kasviruokia vaikka niitä pitkin hampain syökin), ei saa olla liian tulista, ei saa olla liian isoja sipulin palasia tai liikaa vihanneksia (lapset nirsoilee), lihan pitää olla riittävän mureaa jotta lapset pystyy hyvin syömään myös, pasta / riisi / peruna aina oltava jne jne jne. 

Ihan hyvin tää toimii. Viikonloppuisin saatan tehdä ison annoksen jotain perusruokaa; saavat syödä sitä alkuviikollakin. Mut arkisin en enää suunnittele enkä tee koko perheen ruokia.

Ihan tismalleen samaa mieltä! Mä tosin käyn kaupassa ihan mielelläni, käydään aina sunnuntai-iltaisin kaupassa ja ostetaan kaikille arkipäiville ruoka. Helpottaa huomattavasti, kannattaa kokeilla.

Mutta se jälkien siivoaminen, AAAAARGH. Ja ihan erityispaskasti ruuanlaitto alkaa, jos pitää aloittaa jonkun pannun tai kattilan tiskaamisella. Pestään kyllä huoletta tiskikoneessa, mutta aika usein käy niin, että ei helkkari, se on toinen kattila jääkaapissa ja toinen koneessa, pakko hinkata käsin. Joka välissä pakko pestä käsiä vaikken ole edes mikään hygieniafriikki, sipulinkuoria siellä täällä, jos jotain kuorii niin niiden niljaisten kuorien siirtäminen altaasta roskikseen... 

Meillä on tollainen paska metallinen tiskipöytä, ei jostain syystä tähän muutettaessa tajuttu, miten v-mäinen se on. Sitä ei saa mitenkään putsattua niin, ettei siihen jää niitä ällöjä rätinjälkiä, ellei huolellisesti myös kuivaa. Ja tää täytyy tehdä jokaisen ruuanlaiton jälkeen. 

Meillä on tehty reilu vuosi sitten iso ruokaremontti, jonka myötä ollaan molemmat laihduttu merkittävästi. Sinänsä se siis oli superhyvä juttu enkä kadu yhtään, mutta sitä pakastepizza-aikaa kaipaan. 

Huh, tämä oli tällainen vihainen avautuminen vain, on ruuanlaitto joskus ihan ok. Joskus. Viikonloppuna? 

Kyllästyttää joo. Mulla on ehkä parikymmentä ruokalajia joita teen koska tiedän että lapset niitä syö. Itselleni en jaksa eri ruokaa laittaa ja niiden samojen ruokien syöminen tökkii. Mulle ruoka ei koskaan ole ollut tärkeä asia enkä ole koskaan ollut kiinnostunut ruuanlaitosta. Siitä johtuen en myöskään osaa tehdä erityisen hyvää ruokaa, sellaista ihan tavallista vaan. Joskus katson netistä viikon ruokalistan ja siihen liittyvän ostoslistan ja teen sen mukaan, ettei tarvitse miettiä mitä ruokaa tekis. Plääh.

Asun yksin joten tilanteitamme ei ehkä voi verrata, mutta itse syön eineksiä. Ne ovat nykyään maukkaita, monipuolisia ja usein lisäaineettomia. Ei tule paljon tiskiä ja ruoka valmistuu syömäkelpoiseksi parissa minuutissa. Tällä hetkellä syön Kokkikartanon fetakasviskiusausta. En varmasti olisi itse saanut parempaa aikaan, nam.

Kohtalaisen korkea hinta on ainut miinus. Itselläni sillä ei ole väliä, sillä jos kokkaan itse, kokkaan maks. kolmen päivän määrän kerralla. Asuntooni ei mahdu pakastinta ja kolmea päivää kauempaa en jaksa samaa ruokaa syödä. Hintaero eineksiin ei siis ole tällä kokkaustyylillä kummoinen. Lapsiperheessä ehkä eri juttu.

Yritän tässä sanoa että ehkä voisit korvata edes jonkun osan viikon ruokalistasta eineksillä tai puolivalmisteilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pillereistä saadut ravinteet eivät imeydy yhtä hyvin kuin ruoasta saadut ravintoaineet.

Niin ja sulla huumori ja sarkasmi kateissa, vai oliko niitä edes koskaan?

Eiköhän ap ja me muut ymmärretä tuo asia.

Olet ihan oikeassa. Joskus sitä vaan miettii ihan tätä kokonaiskuvaa ajatellen, että mihin tämä maailma on oikein menossa ja mitä voisi tehdä aina paremmin.

Mäkin kautta ainaski ite haen töiden jälkeen tuplahampparit ja täytän sil perheen vatsat. Hyvää ja maittavaa! Kun ottaa aspartaami-kokea, niin ei sokrutkaan nouse huippuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Mää vaan lopetin. :/ Ilmoitin miehelle että en enää tee arkisin perheelle ruokaa. Omat ruokani hoidan (Syön paljon kasvisruokaa, salaatteja jne) mutta mies saa hoitaa muun perheen ruuat. En vaan enää jaksanut miettiä että mikä ois semmoista mikä kelpais ihan kaikille: pitää olla lihaa (mies ei oikein ymmärrä kasviruokia vaikka niitä pitkin hampain syökin), ei saa olla liian tulista, ei saa olla liian isoja sipulin palasia tai liikaa vihanneksia (lapset nirsoilee), lihan pitää olla riittävän mureaa jotta lapset pystyy hyvin syömään myös, pasta / riisi / peruna aina oltava jne jne jne. 

Ihan hyvin tää toimii. Viikonloppuisin saatan tehdä ison annoksen jotain perusruokaa; saavat syödä sitä alkuviikollakin. Mut arkisin en enää suunnittele enkä tee koko perheen ruokia.

sulla on varmaan sellainen mies, joka osaa laittaa ruokaa edes auttavasti? Silloin kun meillä mies on ruokavastuussa, lapset saa joko makkaramunakasta, pakastepizzaa tai menevät mäkkäriin. Jos erikseen sanon että olisi hyvä jos lapset eivät tänään saisi pikaruokaa, hän saattaa laittaa ranskalaisia ja kalapuikkoja uunissa. Sen pidemmälle ei taidot riitä. Jos haluan että lapset syö pääosin terveellisesti, mun on pakko laittaa heille ruokaa.

Voisko hei perustaa tsemppiryhmän meille kaikille joilla totaalisesti tökkii tämä arjen pyöritys ruuan osalta :) Siellä jaettais simppeleitä ohjeita ja samalla paikkakunnalla asuvat perheet coisivat vierailla joskus syömäs toistensa luona yms.