Lue keskustelun säännöt.
Mitä mää teen väärin, että en pääse henkisesti yli ex:stä?
28.02.2017 |
Erosta on 1,5 vuotta. Tossa välillä oli jo helpompaakin, mutta nyt taas kamala ikävä. Näin unen, että hän oli hukkumassa avantoon ja pelastin hänet ja heräsin siihen, kun sanoin, että olen aina rakastanut sua. Toinen kerta oli, kun pyörryin ja menetin hetkeksi tajunnan, niin se onnentunne, kun olin hänen kainalossa hetkellisesti (siis oikeesti en ollut, mutta jossain siinä tajunnan rajamailla, kun kävin niin olin heti hänen luona).
Olen sitä mieltä, että ero oli oikea ratkaisu, mutta, miten sen osaa henkisesti hyväksyä. Olen yrittänyt uusia suhteitakin, mutta kyllästyn muutamassa viikossa, koska rupean vertaamaan miehiä ex:n.
Välillä siis menee ihan hyvinkin, mutta sitten tulee näitä romahduksia. Miten ja milloinkahan voisi elää elämää ilman, että ex on mielessä lähes päivittäin. Vihantunnetta minulla ei ole ollut häntä kohtaan, en tiedä pitkittääkö se toipumista?
Kommentit (13)
Sun mieli taistelee tuttua ja turvallista ja ennen kaikkea muutos vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unia eksästä (ja äidistä, isästä ja sisaruksista) näkee lopun ikäänsä. Ne ovat vain unia. Joskus torjuttujen toiveiden toteutumia (Freudin tulkinta) ja joskus vaan jotain mitä alitajunta sattuu sylkäisemään. Ehkä liittyen tämänhetkisiin ihmissuhteisiinkin.
En tiedä mitä teet väärin; puolitoista vuotta on vielä aika lyhyt aika. Anna surun ja vihan tulla ja mennä, älä tee niiden alaisena mitään, koet vain. Anna ikävän tulla, sure mitä piti surra, vihaa mitä piti vihata. Kaikki se oli, ja kaikki se jää sinuun lopuksi iäksesi, ne rakkauden asiat mitä omaksuit ja se kaikki pettymys mitä koit.
Tsemppiä ja sydän. Aika parantaa.
Kiitos kauniista sanoista :).ap
Oletko vielä yhteydessä eksääsi?Poista kaikki sosiaaliset mediat ym.
Vierailija kirjoitti:
Sun mieli taistelee tuttua ja turvallista ja ennen kaikkea muutos vastaan.
Jäin oikein miettimään tätä sun lausetta. Kiitos siitä, se pitää varmasti kyllä paikkansa. Olen hylännyt muutaman hyvän miehen sen vuoksi, kun he ovat olleet niin erilaisia, kun ex. Mulle tuo turvallisuus on aina ollut tärkeä juttu. 1,5 vuotta sitten tuli avioero 20 vuotta kestäneestä suhteesta ja kk sitten minut irtisanottiin (yt:t) töistä, jossa olin ollut 25 vuotta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko vielä yhteydessä eksääsi?Poista kaikki sosiaaliset mediat ym.
Lasten asioissa olen tekemisissä. Sit,kun tulee nämä huonot jaksot, niin käyn katsomassa hänen fb sivun. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mistä löydät uusia suhteita?
Tinderistä olen löytänyt tai sitä kautta olen käynyt paljon treffeillä. Sieltä on löytänyt fiksujakin miehiä ja ajattelen, että nyt on mies kenen kanssa haluan ruveta rakentamaan suhdetta, mutta pyh pari viikkoa ja alan löytää miehestä niin paljon vikoja, että kiinnostua lopahtaa. Vaikka oikeesti nuo "viat" on varmasti mun mielikuvituksen tuotetta, jotta ei tartte ruveta mihinkään vakavaan johon en taida olla valmis, vaikka kovasti mieli tekisi. Tulipa sekavaa tekstiä..ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittelitkö kaikki tunteet silloin eron jälkeen? Miksi erositte, mitkä oli syyt?
Mä erosin vasta kuukausi sitten. Itkin, nauroin, olin helpottunut, vihasin, katkeroiduin, tapasin uusia ihmisiä. Kävin heti koko tunteiden kirjon läpi. Tai en ehkä, kuukausi on todella lyhyt aika, ehkä tunnen vielä joskus uusia tunteita kun aikaa kuluu.
Meillä oli vaikea suhde loppuaikoina ja ero oli valtava helpotus. Varmasti yli pääsemiseen vaikuttaa valtavasti se miksi erottiin ja miten se hoidettiin. Jos teillä oli rauhallinen ja välit säilyttävä ero, varmasti ylipääseminen on vaikeaa.
Muistele syitä miksi erositte. Sitten voit tulla siihen tulokseen omassa mielessä että kannattaako enää uhrata ajatuksia hänelle ja kannattaiskohan mennä elämässä eteenpäin. Varmasti on hyvääkin mitä muistella ja kaikki tuntuu olevan sen tutun ja turvallisen kanssa helpompaa ja ajattelee että uusien ihmisten kanssa mikään ei ole niin hyvää kuin sen eksän, mutta yritä laajentaa ajattelutapaa.
Tsemppiiii ❤
Lue Bruce Fischerin kirja ja liity eroryhmään jos paikkakunnallasi on sellainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittelitkö kaikki tunteet silloin eron jälkeen? Miksi erositte, mitkä oli syyt?
Mä erosin vasta kuukausi sitten. Itkin, nauroin, olin helpottunut, vihasin, katkeroiduin, tapasin uusia ihmisiä. Kävin heti koko tunteiden kirjon läpi. Tai en ehkä, kuukausi on todella lyhyt aika, ehkä tunnen vielä joskus uusia tunteita kun aikaa kuluu.
Meillä oli vaikea suhde loppuaikoina ja ero oli valtava helpotus. Varmasti yli pääsemiseen vaikuttaa valtavasti se miksi erottiin ja miten se hoidettiin. Jos teillä oli rauhallinen ja välit säilyttävä ero, varmasti ylipääseminen on vaikeaa.Muistele syitä miksi erositte. Sitten voit tulla siihen tulokseen omassa mielessä että kannattaako enää uhrata ajatuksia hänelle ja kannattaiskohan mennä elämässä eteenpäin. Varmasti on hyvääkin mitä muistella ja kaikki tuntuu olevan sen tutun ja turvallisen kanssa helpompaa ja ajattelee että uusien ihmisten kanssa mikään ei ole niin hyvää kuin sen eksän, mutta yritä laajentaa ajattelutapaa.
Tsemppiiii ❤
Kiitos vastauksesta. Vihan tunnetta ei ole tullut, kun hetkellisesti. Jotenkin aina annan hänelle anteeksi ja unohdan mitä hän on minulle tehnyt ja sanonut. Silloin, kun erottiin oli todella helpottunut olo, mutta sitten tulee näitä aika kultaa muistot jaksoja, jolloin muistaa vaan sen kaiken hyvän, jota järjellä kun miettii oli joskus 10 vuotta sitten. Sitä olotilaa kaipaa.
Me erottiin hyvissä väleissä. Oikeastaan välit oli silloin paremmat, kun vuosiin. Kerran vielä rakasteltiinkin eron jälkeen. Tiedän, että pitää päästä irti ja katsoa eteenpäin, mutta hitsi, kun tietäis miten siinä onnistuisi:) ap
Vierailija kirjoitti:
Lue Bruce Fischerin kirja ja liity eroryhmään jos paikkakunnallasi on sellainen
Kiitos kirjavinkistä. Pitää käydä katsomassa löytyykö meidän kirjastosta. Euroryhmän olen yrittänyt katsella, mutta seuraava alkaa vasta syksyllä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan kiittää eilisiä vastaajia. Viestinne antoi ajattelemisen aihetta ja tajusin sen, että varmaan tuo, että menetin pitkäaikaisen työpaikan nosti eron tuoman surum uudestaan pintaan. Koska enäähän minulla ei ole mitään tuttuja ja turvallista, vaan saan rakentaa koko elämän alusta aivan uusin kortin. Kirjan laitoin tilaukseen, joten uutta elämää kohti pikku hiljaa:) ap
Unia eksästä (ja äidistä, isästä ja sisaruksista) näkee lopun ikäänsä. Ne ovat vain unia. Joskus torjuttujen toiveiden toteutumia (Freudin tulkinta) ja joskus vaan jotain mitä alitajunta sattuu sylkäisemään. Ehkä liittyen tämänhetkisiin ihmissuhteisiinkin.
En tiedä mitä teet väärin; puolitoista vuotta on vielä aika lyhyt aika. Anna surun ja vihan tulla ja mennä, älä tee niiden alaisena mitään, koet vain. Anna ikävän tulla, sure mitä piti surra, vihaa mitä piti vihata. Kaikki se oli, ja kaikki se jää sinuun lopuksi iäksesi, ne rakkauden asiat mitä omaksuit ja se kaikki pettymys mitä koit.
Tsemppiä ja sydän. Aika parantaa.