Vaikeat tunteet ystävyydessä
Miten käsitellä ystävyydessä kohdattu pettymys? Minulla on vaikeuksia antaa tosissani anteeksi ystävälleni joka - oman näkemykseni mukaan - useaan otteeseen käänsi selkänsä/ohitti minut kun hain häneltä mielestäni hyvään ystävyyteen kuuluvaa keskustelutukea vaikean elämäntilanteen keskellä. Hän on kiireinen omassa elämässään mutta itse olisin priorisoinut toisin jos roolit olisivat erilaiset.
Miten teillä on tilanteet kehittyneet vastaavissa tapauksissa ja miten olette päässeet yli pettymyksestä?
Kommentit (4)
Pidä löysässä hirressä ja kato mitä käy
Ai meinaatte, että pakottamalla toinen ystävyyteen, johon hän ei halua, asiat muuttuisivat jotenkin paremmiksi?
Vaatii nöyryyttä. Sitä löytyy nykyään harvalta.
Ei siihen pystykään. Minusta vain kunnon kostaminen - saada toinen tuntemaan se, miltä minusta tuntui olisi ainoa itseä ja omaa oloa ja pettymystä helpottava keino.
Harmittaa, että siihen tulee aina joku tapakonsultti vinkumaan, ettei niin saa tehdä. Ai? Ja miksi muut saa aina olla mua kohtaan ilkeitä? Vahingossakin ilkeän pitää tajuta olleensa. Jos ei ala menemään jakeluun hyvällä, niin minusta pitäisi sitten mennä pahalla.