Lue keskustelun säännöt.
Perheenäiti, kuinka paljon sinulla on kokemuksesi mukaan omaa rauhaa ja aikaa ja kuinka paljon omat asiasi merkitsevät muille perheenjäsenille?
25.02.2017 |
Koetko esimerkiksi saavasi tukea omiin asioihisi ja keskustellaanko niistä perheessä? Verrattuna miehen asioihin?
Olen tullut siihen lopputulokseen ettei minulla ole mahdollisuutta mihinkään omiin asioihin tässä perheessä enkä saa mitään mitä haluan, päätinkin mennä siltä osin lakkoon enkä enää edes yritä puhua omista asioistani tässä perheessä, kun eivät ne ketään kiinnosta, sen sijaan ihan koko saatanan ajan joku on pyytämässä minulta jotain enkä saa hetken rauhaa enkä itselleni mitään - edes seksiä mieheltä.
Kommentit (25)
Omaa rauhaa on iltaisin 1-3h, kun lapsi on mennyt nukkumaan. Omaa rauhaa on myös työmatkat, kun saa istua hiljaa autossa ja kuunnella radiota. Työtkin tavallaan, koska siellä ei tarvitse palvella ketään.
Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On omaa rauhaa 1-5 aamupäivää viikossa, (eli kun lapset on koulussa ja itse kotona odotellen iltavuoron alkua) iltaisin ei koskaan mitään rauhaa, lapset on perhekeskeisiä eivätkä edes viihdy omissa huoneissaan vaikka ovat jo teinejä :D
Viikonloppuisin heräilen aikaisin 07-08 aikaan, ja muut ehkä joskus yhden maissa kömpii ylös, onhan siinä sit omaa rauhaa ..
Mut jos haluan ihan tuulettumaan niin pakkaan repun ja lähden luontoon.
Kyllä perhe ymmärtää sen :)
Oma aika ja rauha ovat vain kaukaisia muistoja. En usko, että lapset ymmärtävät minun olevan ihminen. Mitkä omat asiat?
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti jo ehtinyt kertoa niitä omia ajatuksiasi ainakin tarpeeksi, joten pieni paussi on hermolomaa muille.
Niin varmasti. Mistä niin päättelet? Muut täällä ovat koko ajan äänessä ja kimputtamassa minulta jotain. Enkä pidä mitään pientä paussia, vaan en enää koskaan puhu omista asioistani täällä koska eivät ne koskaan ole ketään täällä kiinnostaneet ja se, mitä minä elämältä haluaisin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pienen vauvan ja taaperon äiti. Viikonloppuisin saan molempina päivinä tehdä omia juttujani parisen tuntia. Lisäksi lapset nukkuvat joka päivä samaan aikaan päiväunia eli siinä on 1-2 tuntia omaa aikaa, usein käytän sen kyllä omaan nukkumiseen.
Mutta tajusin siis tänään, että minun on täällä aivan totaalisen turhaa yrittää ottaa omaa aikaa ja tilaa ja tuoda asioitani ja ajatuksiani esiin. Lopetan siis kaikki yrityksenikin puhua niistä kellekään täällä. Mies ei varmasti edes huomaa, on niin keksittynyt puhumaan omista asioistaan koko ajan. Käännyn sisäänpäin, omiin ajatuksiini ja alan miettiä pidemmän tähtäimen suunnitelmaa saada edes seksuaalista huomiota jostain. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap millainen muuten teillä on tilanne kotona?
No tässä juuri on liikaakin rauhaa, siksi palstailenkin. Tyttö asuu omillaan, käväisi eilen mutta lähti nukkumaan omalle asunnolleen, poika nukkuu huoneessaan varmaan vielä pitkään ja mies on työreissussa, tulee vasta illalla. Oma tilan määrä vaihtelee, ihan pienten lasten kanssa sitä ei varmasti ole juuri ollenkaan. Vähänkin suurempien kanssa sitä kyllä saa. Itse sain sen ihan oman rauhan työmatkoillaa yksin autoa ajaessa kun lapset oli pieniä, lenkillä ollessa, jumpissa ja muissa harrasteissa. Ja Ap, kuulostat katkeralta. Kannattaisiko pikemminkin puhua rauhallisesti siitä oman ajan tarpeesta. Tiedätkö jo mitä omalla ajalla haluat tehdä? Tuskin pelkkä yksinmakoilu ja palstailu tuo sinulle sitä hyvää oloa sisälle mitä kaipaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 3 lasta (yksi 2.-luokalla, loput vielä alle kouluikäisiä). Omaa aikaa ei juuri ole, mutta se on täysin omaa tyhmyyttä. Olen siitä onnellisessa asemassa, että mies jopa patistaa minua ottamaan omaa aikaa, mutta olen huono lähtemään esim. kavereiden kanssa mihinkään. Olemme miehen kanssa molemmat töissä ja kummankin omat menot vapaa-ajalla ovat samalla viivalla. Jos on töissä ollut rankka päivä, saatan illalla ilmoittaa että lähden hetkeksi kävelylle tai linnoittautua makuuhuoneeseen kirjan kanssa. Jos tulee omia menoja, ilmoitan vain miehelle. Ja sama tietysti toisinpäin.
Olemme olleet miehen kanssa pitkään yhdessä ja yritämme pitää yllä toimivaa keskusteluyhteyttä. Kumpikin kertoo omista asioistaan ja toinen kuuntelee. Myös lapsilta kysellään, kuinka päivä on mennyt. Olemme yksi yksikkö, joukkue, ja tuemme toisiamme myös henkisellä tasolla.
Vierailija kirjoitti:
No tässä juuri on liikaakin rauhaa, siksi palstailenkin. Tyttö asuu omillaan, käväisi eilen mutta lähti nukkumaan omalle asunnolleen, poika nukkuu huoneessaan varmaan vielä pitkään ja mies on työreissussa, tulee vasta illalla. Oma tilan määrä vaihtelee, ihan pienten lasten kanssa sitä ei varmasti ole juuri ollenkaan. Vähänkin suurempien kanssa sitä kyllä saa. Itse sain sen ihan oman rauhan työmatkoillaa yksin autoa ajaessa kun lapset oli pieniä, lenkillä ollessa, jumpissa ja muissa harrasteissa. Ja Ap, kuulostat katkeralta. Kannattaisiko pikemminkin puhua rauhallisesti siitä oman ajan tarpeesta. Tiedätkö jo mitä omalla ajalla haluat tehdä? Tuskin pelkkä yksinmakoilu ja palstailu tuo sinulle sitä hyvää oloa sisälle mitä kaipaat.
Tiedän tietysti, mutta mitä väliä sillä on, kun omaa aikaa ei kuitenkaan tule. Keskustelun aika on nyt ohi. Palstailen tässä samalla kun vahdin lapsia tai teen kotitöitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä 3 lasta (yksi 2.-luokalla, loput vielä alle kouluikäisiä). Omaa aikaa ei juuri ole, mutta se on täysin omaa tyhmyyttä. Olen siitä onnellisessa asemassa, että mies jopa patistaa minua ottamaan omaa aikaa, mutta olen huono lähtemään esim. kavereiden kanssa mihinkään. Olemme miehen kanssa molemmat töissä ja kummankin omat menot vapaa-ajalla ovat samalla viivalla. Jos on töissä ollut rankka päivä, saatan illalla ilmoittaa että lähden hetkeksi kävelylle tai linnoittautua makuuhuoneeseen kirjan kanssa. Jos tulee omia menoja, ilmoitan vain miehelle. Ja sama tietysti toisinpäin.
Olemme olleet miehen kanssa pitkään yhdessä ja yritämme pitää yllä toimivaa keskusteluyhteyttä. Kumpikin kertoo omista asioistaan ja toinen kuuntelee. Myös lapsilta kysellään, kuinka päivä on mennyt. Olemme yksi yksikkö, joukkue, ja tuemme toisiamme myös henkisellä tasolla.
No meillä se menee niin että mies puhuu omista asioistaan ja ottaa omaa aikaa kun haluaa. Minun asioistani ei kiinnosta puhua ja minä en sitä omaa aikaa saa lähimainkaan samalla tavalla. En enää yritä, se on nyt loppu. Ap
Omaa aikaa on päivittäin vähintään tunti.
Välillä mies menee lapsen kanssa vanhemmilleen ja saan olla melkein viikonkin yksin. Vastaavasti joskus minä menen omille vanhemmilleni lapsen kanssa ja mies saa olla yksin. Lisäksi molempien vanhemmat ottavat lasta aina silloin tällöin reissuun mukaan, jolloin saamme olla kahdestaan. Minä hoidan pääsääntöisesti viikonloppuaamut, ja mies saa nukkua. Mies hoitaa viikonloppuillat, jotta minä saan tehdä omia juttujani. Viikolla hoidamme puoliksi. Toistemme jutuista olemme kiinnostuneita ihan normaalilla tavalla ja molempia kuunnellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti jo ehtinyt kertoa niitä omia ajatuksiasi ainakin tarpeeksi, joten pieni paussi on hermolomaa muille.
Niin varmasti. Mistä niin päättelet? Muut täällä ovat koko ajan äänessä ja kimputtamassa minulta jotain. Enkä pidä mitään pientä paussia, vaan en enää koskaan puhu omista asioistani täällä koska eivät ne koskaan ole ketään täällä kiinnostaneet ja se, mitä minä elämältä haluaisin. Ap
Loistavaa. Mutta en usko sanaakaan.
Kuinka pieniltä lapsilta sitä nyt voi odottaakaan, että "heitä kiinnostaa mitä äiti elämältään haluaa"?
Tai saako äiti tarpeeksi seksiä, sen nyt ei pitäisi varmaan lapsien huoli ollakaan.
Minulla 3 v lapsi joka nukkuu ihan hyvin. Saan tarpeeksi omaa aikaa. Lisäksi lapselle on jo pienestä asti opetettu, että aamupala kun herätessä laitetaan ei 30 min tehdä kuin välttämättömän (pyllynpesu tmv.) Koska se on isän ja äidin omaa kahviaikaa. Jos lapselle ei jonain aamuna aamupala maistu saa hän lähteä leikkimään, mutta isä ja/tai äiti juo kahvinsa rauhassa.
Sama on päiväkahvihetki. En juo kahviani kylmänä. Myöskään ruualta ei pompita palvelemaan, vaikka lapsi olisi ensimmäisenä valmis. Syömme ruokamme lämpimänä.
Lapsi on kotihoidossa ja toinen tulossa. Jos hyppisin lapsen pillin mukaan ja toteuttaisin kaikki toiveet samalla sekunnilla en kerkeäisi tehdä koskaan mitään.
Kun valmistelen ruuan lapsi saa katsoa sen 15-30 min lastenohjelmaa. Muutempa meillä ei juuri telkkaria katsotakkaan.
Säälittää kun kaverit eivät kotonansakkaan saa kahvejaan juotua lämpimänä. Koko ajan keskeytyy keskustelut ja muut kun lapsi tarvitsee huomiota ja leikkiseuraa äidistään tai äidin kaverista. Minä patistan lapsia leikkimään keskenään. En mene kahville hoitamaan lapsia, vaan juttelemaan aikuisten asioita.
Nykyaikana on joku ihmeellinen ajatus, ettei lasta saa koskaan missään tilanteessa jättää ns. huomiotta ja lapset pitää sisällyttää aikuisten keskusteluihin (luettu kiintymysvanhemmuusryhmästä)
Kyllä minullakin oli se aika alkuun, mutta pakkohan se oli ottaa järki käteen. Lapsi ei ole pomo, eikä säry, jos vanhempi ei koko ajan ole täysin läsnä. 1-vuotiaan kanssa olinkin jo aivan uupunut ja masentunut onneksi naapuriin muutti normaali äiti, jolta opin, ettei koko ajan tarvi suorittaa. Olin varmaan tosi rasittavaa seuraa alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tässä juuri on liikaakin rauhaa, siksi palstailenkin. Tyttö asuu omillaan, käväisi eilen mutta lähti nukkumaan omalle asunnolleen, poika nukkuu huoneessaan varmaan vielä pitkään ja mies on työreissussa, tulee vasta illalla. Oma tilan määrä vaihtelee, ihan pienten lasten kanssa sitä ei varmasti ole juuri ollenkaan. Vähänkin suurempien kanssa sitä kyllä saa. Itse sain sen ihan oman rauhan työmatkoillaa yksin autoa ajaessa kun lapset oli pieniä, lenkillä ollessa, jumpissa ja muissa harrasteissa. Ja Ap, kuulostat katkeralta. Kannattaisiko pikemminkin puhua rauhallisesti siitä oman ajan tarpeesta. Tiedätkö jo mitä omalla ajalla haluat tehdä? Tuskin pelkkä yksinmakoilu ja palstailu tuo sinulle sitä hyvää oloa sisälle mitä kaipaat.
Tiedän tietysti, mutta mitä väliä sillä on, kun omaa aikaa ei kuitenkaan tule. Keskustelun aika on nyt ohi. Palstailen tässä samalla kun vahdin lapsia tai teen kotitöitä. Ap
En nyt ihan ymmärrä sua .. se on sun elämää nyt. Vaihdit lapsia, teet kotitöitä. Jos haluat omaa aikaa, se on järjestelykysymys AINA. Tee asialle jotain.
Se ettei miehesi ja lapsesi kuuntele sinua ja sinun toiveitasi, ei tarkoita ettekö sinä voisi silti toteuttaa niitä. Lakkaa hakemasta heiltä hyväksyntää vaan tee se, mitä haluat. Ja sitten vaan nautit siitä.
Ihan hyvin meillä menee. Meillä on perhekalenteri, jossa jokaisella on oma sarake ja siihen merkitään menot. Yleensä menoista sovitaan ihan vain kysäisemällä ja vilkaisemalla kalenteria. Käyn pari kertaa viikossa jumpassa, eikä leffaan, viikonloppureissulle tai vaikka viikonkin reissulle lähteminen ole mikään maata mullistava juttu. Sama myös toisin päin. Kumpikin meistä osaa pyörittää kotia ja perhettä. Lapset ovat 1 v., 7 v. ja 17 v. Jutellaan paljon, kerrotaan toiselle ilot ja surut, ollaan yhdessä.
Olet varmasti jo ehtinyt kertoa niitä omia ajatuksiasi ainakin tarpeeksi, joten pieni paussi on hermolomaa muille.