Lue keskustelun säännöt.
Liisa Keltikangas-Järvinen: Kiintymysvanhemmuus viety Suomessa liian pitkälle
24.02.2017 |
-imetyksen jatkamisesta tai lopettamisesta ei hänen mielestään kuulu neuvotella lapsen kanssa. Sen asian päättää aikuinen.
-Se, että kielletään, on nimenomaan kasvatusta. Ei siinä lempeä ohjaus auta, viestin pitää olla selvä. Tälläkään ei ole mitään tekemistä alkuperäisen teorian kanssa. Arki menee monimutkaiseksi, jos lapsen kanssa ryhdytään analysoimaan asioita, koska niitä keskusteluja pitäisi käydä päivittäin kymmeniä.
Hän muistuttaa, että tämä tulee vastaan viimeistään koulussa.
– Opettaja ei enää lempeästi ohjaa, hän käskee. Se vaihe on sitten hyvin hankala, jos lapsi ei ole kotona oppinut käyttäytymään normien mukaan.
Kommentit (150)
Lapsen ei pidä muistaa sitä aikaa kun häntä on imetetty. Tuo voi olla jopa vahingoksi lapsen psyykeen kehitykselle. Muutkin nisäkäsemot vieroittavat itse pentunsa eivätkä "neuvottele" koska olisi sopiva aika.
Erästä tuttavaperheen lasta imetettiin vielä 4-vuotiaana. Lapsen tarhakaverit näkivät tämän ja tietysti muistivat sen vielä aikanaan koululaisinakin kun olivat luokkakavereita. Ei ehkä kauhean kiva juttu sille lapselle kun tissihetket otetaan puheenaiheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta Keltinkangas-Järvinenkin (joka ei muuten edusta ihan tuoreimpia tuulia kehitys - ja kasvatuspsykologiassa hänkään) sortuu vähän olkinukkien ampumiseen jutussa. Yli vetäviä höyrähtäneitä tyyppejä löytyy jokaisesta kasvattajaryhmästä.
"Teorian ympärille on rakennettu toisenlainen malli, joka sitoo vanhempia, vaatii heiltä ihan mahdottomasti ja on lapsen näkökulmasta tarpeeton. Kantamisella, perhepedissä nukkumisella ja tietyillä ruokatottumuksilla ei ole mitään tekemistä kiintymyssuhteen kanssa,"
Miten niin? On aivan vanhemmasta kiinni miten sitovasti hän suhtautuu saamiinsa ohjeisiin, olivat ne sitten Kälviän neuvolasta tai kiintymysvanhempien oppaista, tai mistä tahansa lukemattomista muista kasvatusoppaista.
Monet vanhemmat (itseni mukaan lukien) kantavat ja nukkuvat perhepedissä siksi, että kokevat sen helpoksi ja mutkattomaksi tavaksi elää lapsen kanssa, eli eläminen näin vaatii nimenomaan vähemmän säätämistä. Eivät siksi että kiintymysvanhemmat komentavat näin tai että kokisivat kiintymyssuhteen menevän pilalle vaunuissa.
Enkä nyt lähde edes keskustelemaan siitä että on ainoastaan jotenkin kiintymysvanhempien ongelma että lapsia ei komenneta. Menkääpä käymään hoplopissa ja katsokaa parin kouvola-tukkaisen emännän lapsia. Jokainen vanhempi voi jättää lapsensa kasvattamatta, viiteryhmästänsä huolimatta.
Minusta kyllä käskyt ja kiellotkin pitää lapselle selittää, eikä haittaa yhtään vaikka kyseenalaistaisikin jotain opettajienkin käskyjä. Älykkäämpihän siitä sillä tavalla vain tulee, kun ymmärtää MIKSI lettuja ei saa heitellä lattialle, eikä jätä sitä tekemättä vain siksi kun äiti niin sanoo.
Vanhemman pitää olla lapselle auktoriteetti. Auktoriteettien kunnioitus pitää opettaa kotoa lähtien. Siis se, että kunnioittaa ja tottelee opettajaa, poliisia ym. Tällä tavoin kasvaa sellaisia kansalaisia, jotka eivät ole tuolla anarkisteina kaduilla heittelemässä poliiseja pulloilla. Kun poliisi kieltää sinulta jonkin asian, ei hän ala sinun kanssasi neuvottelemaan asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyllä käskyt ja kiellotkin pitää lapselle selittää, eikä haittaa yhtään vaikka kyseenalaistaisikin jotain opettajienkin käskyjä. Älykkäämpihän siitä sillä tavalla vain tulee, kun ymmärtää MIKSI lettuja ei saa heitellä lattialle, eikä jätä sitä tekemättä vain siksi kun äiti niin sanoo.
Se pitää tietysti jollain tavalla opettaa että jos on paha opettaja tai muu auktoriteetti, niin ei tarvitse suostua mihinkään epämiellyttävään (seksuaalinen hyväksikäyttö, ahdistelu, kiusaaminen, nöyryytys)
Ja sitten kiva kun nämä lässynlässynlapset tulee päiväkotiin, eikä riitäkkään enää aika lässyttää ja neuvotella jokaisen lapsen kanssa. Kiitos vanhemmat, ihanaa kun pääsette helpolla ja pehmeällä metodilla lastenkasvatuksesta <3 Kova koulu sille lapsellekkin, kun muu maailma ei lässytäkkään niinkuin äiti ja isi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman pitää olla lapselle auktoriteetti. Auktoriteettien kunnioitus pitää opettaa kotoa lähtien. Siis se, että kunnioittaa ja tottelee opettajaa, poliisia ym. Tällä tavoin kasvaa sellaisia kansalaisia, jotka eivät ole tuolla anarkisteina kaduilla heittelemässä poliiseja pulloilla. Kun poliisi kieltää sinulta jonkin asian, ei hän ala sinun kanssasi neuvottelemaan asiasta.
Niin. Minä tietysti toivoisin että lapseni (ja myöhemmin ikuinen) motiivi olla lyömättä muita ei ole se, että poliisi kieltää sen vaan se, että hän tiedostaa mitä väkivalta tekee toiselle eikä halua niitä seurauksia aiheuttaa.
Ulkoinen auktoriteettien silmänpalvonta on epämiellyttävä ja joskus jopa vaarallinen piirre ihmisissä.
Toivon myös kääntäen että lapsi kasvaa miettimään absoluuttisten kieltojen tarkoitusperiä. Suurelta osin kieltojen syy on helppo ymmärtää ja noudattaa sitä. Jo pieni lapsi ymmärtää että ruokaa ei ainakaan meillä saa tuhlattavaksi asti, ja jos lätyn heittää lattialle, lattia sotkuu ja toisaalta jää nälkä koska ruokaa ei saa enempää. Virkamies-Suomessa on kuitenkin paljon kiellettyjä asioita, joiden kyseenalaistaminen ja nykyaikaisuus voi olla ihan tervettä.
http://www.vantaansanomat.fi/blogi/257939-kaupunki-kielsi-lasten-luisti…
Ovatko jääratahankkeen puolestapuhujat kuritta kasvaneita penskoja joilla on vaikeuksia totella auktoriteettia? Vai olisiko niin että auktoriteetti kannattaa joskus kyseenalaistaa, ja kiellon asettajakin voi joutua pohtimaan onko kielto syystä tai toisesta mielekäs sen sijaan että "minä nyt olen sanonut näin".
Meillä oli selvät sävelet miten tehdään, mitä ja milloin. Oli asioita joita lapset saivat päättää, mutta viimeisen sanan sanoi vanhempi. Hellittiin ja halailtiin sekä luettiin yhdessä. Tehtiin retkiä metsiin ja museoihin, hieman matkusteltiinkin. Varoja ei ollut mihinkään elämysmatkoihin maanääriin, ainoastaan lähi naapurimaihin.
Muut ihmiset otettiin huomioon ja kohteliasta käytöstä vaadittiin. Lapsi tiesi mitä tehdä ja oli rajat. Se antaa turvallisuutta ja luottamusta vanhempiin.
Hyvin meni, eikä kumpainenkaan tietääkseni kärsi nyt aikuisena sen suurenpia ongelmia.
Molemmat yliopistossa kouluttautuneita ja töissä, jos se nyt mitenkään edes liittyy koko aiheeseen, mutta piti nyt vain saada mainita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä (kolmen pikkuraivottaren kokemuksella) että monissa asioissa toimii selkeä kielto, esim "ulos EI lähdetä ilman pipoja"
jonka jälkeen lapselle kysymys:"Muistatko miksi kannattaa laittaa pipo pakkasella?"
Tällöin lapsella on tärkeissä asioissa selkeät rajat, mutta hän saa samalla itse selittää ja siten sisäistää miksi ne ovat. Samalla saadaan kiukku tyyntymään kun aivonystyröille tulee tehtävää.
Ei tulisi arjesta mitään jos alkaisin useamman lapsen kanssa neuvotella lempeästi että "voi kulta pieni etkö sinä haluaisi pipoa, annas kun äiti selittää..."
Ymmärrän perhepedin ihanuuden ajatuksena, mutta on lapselle todella haastavaa aloittaa päiväkodissa, kun nukkarissa ei olekaan oma äiti vieressä makaamassa. Lapsen omaksi parhaaksi siihen ilman äitiä nukkumiseen kannattaisi kyllä totutella.
t. LTO
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän perhepedin ihanuuden ajatuksena, mutta on lapselle todella haastavaa aloittaa päiväkodissa, kun nukkarissa ei olekaan oma äiti vieressä makaamassa. Lapsen omaksi parhaaksi siihen ilman äitiä nukkumiseen kannattaisi kyllä totutella.
t. LTO
En muuten kommenttisi perusteella usko hetkeäkään että olet.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä (kolmen pikkuraivottaren kokemuksella) että monissa asioissa toimii selkeä kielto, esim "ulos EI lähdetä ilman pipoja"
jonka jälkeen lapselle kysymys:"Muistatko miksi kannattaa laittaa pipo pakkasella?"
Tällöin lapsella on tärkeissä asioissa selkeät rajat, mutta hän saa samalla itse selittää ja siten sisäistää miksi ne ovat. Samalla saadaan kiukku tyyntymään kun aivonystyröille tulee tehtävää.
Ei tulisi arjesta mitään jos alkaisin useamman lapsen kanssa neuvotella lempeästi että "voi kulta pieni etkö sinä haluaisi pipoa, annas kun äiti selittää..."
Tämä toimii. Meillä murkku uskoo just näin kun sanotaan suoraan. Muuten jäisin alakynteen nanosekunnissa.
Monimutkaiset asiat sitten keskustellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän perhepedin ihanuuden ajatuksena, mutta on lapselle todella haastavaa aloittaa päiväkodissa, kun nukkarissa ei olekaan oma äiti vieressä makaamassa. Lapsen omaksi parhaaksi siihen ilman äitiä nukkumiseen kannattaisi kyllä totutella.
t. LTO
En muuten kommenttisi perusteella usko hetkeäkään että olet.
Minä kyllä uskon. Sama pätee muihin arkihommiin, eli ruokapöydässä tai potalla ei tarvita tablettia, ulos pukiessa tai nukkumaan mennessä ei tarvita viittä lelua viihdykkeeksi ja viimeistään eskari-iässä lapsi kyllä osaa ottaa vaatteensa pois, eikä vain seistä tattina ja pyydellä, että josko se äiti riisuisi kuitenkin. Tosin yleensä nämä lapset kyllä oppivat uuden rutiinin, mutta lapsen kannalta on tietysti ikävää, että eri päivinä on eri rutiinit.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä (kolmen pikkuraivottaren kokemuksella) että monissa asioissa toimii selkeä kielto, esim "ulos EI lähdetä ilman pipoja"
jonka jälkeen lapselle kysymys:"Muistatko miksi kannattaa laittaa pipo pakkasella?"
Tällöin lapsella on tärkeissä asioissa selkeät rajat, mutta hän saa samalla itse selittää ja siten sisäistää miksi ne ovat. Samalla saadaan kiukku tyyntymään kun aivonystyröille tulee tehtävää.
Ei tulisi arjesta mitään jos alkaisin useamman lapsen kanssa neuvotella lempeästi että "voi kulta pieni etkö sinä haluaisi pipoa, annas kun äiti selittää..."
Nimenomaan näin. (Minä en kyllä ymmärrä miksi tuo viimeisen lauseen esimerkki on lapsentahtisuuden vastustajien mielestä niin suosittu koska tuostahan ei tietenkään ole kyse.)
Ja aivan sataprosenttisen varmasti eteispukemiskilareita " en haluuuuuu!!!!!" tulee myös kovemman auktoriteettikasvatuksen perheissäkin. Silloin kun sen näkee sellaisen äidin lapsella jonka kasvatusmetodit eivät vastaa omia, se helposti laitetaan huonon kasvatuksen piikkiin. Uhmaikäiset lapset vatuloivat ja ovat hankalia toisinaan. Sellaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli selvät sävelet miten tehdään, mitä ja milloin. Oli asioita joita lapset saivat päättää, mutta viimeisen sanan sanoi vanhempi. Hellittiin ja halailtiin sekä luettiin yhdessä. Tehtiin retkiä metsiin ja museoihin, hieman matkusteltiinkin. Varoja ei ollut mihinkään elämysmatkoihin maanääriin, ainoastaan lähi naapurimaihin.
Muut ihmiset otettiin huomioon ja kohteliasta käytöstä vaadittiin. Lapsi tiesi mitä tehdä ja oli rajat. Se antaa turvallisuutta ja luottamusta vanhempiin.
Hyvin meni, eikä kumpainenkaan tietääkseni kärsi nyt aikuisena sen suurenpia ongelmia.
Molemmat yliopistossa kouluttautuneita ja töissä, jos se nyt mitenkään edes liittyy koko aiheeseen, mutta piti nyt vain saada mainita.
Voit yllättyä, tai sitten et, mutta olet ollut tietämättäsi(?) kiintymysvanhempi 😉
Näin yläasteen opettajana olen kyllä uupunut näihin auktoriteetin kyseenalaistajiin. Olen siinä mielessä moderni opettaja, että ohjaan mieluummin kuin komennan ja käsken, mutta jos luokassa on (ja nykyään näitä on) yksikin kyseenalaistaja, ei siihen auta ohjaaminen, kun koko tunti menee pilalle näistä näsäviisaista kysymyksistä. Esim. kerron, että teemme ryhmätyötä, jolloin kyseenalaistaja julistaa, ettei halua tehdä sitä enkä voi pakottaa häntä siihen. Hän haluaa tehdä jotain muuta. Yleensä en ala vängätä vaan keksin jotain niin puuduttavaa ja tylsää hommaa, että kaveri tyytyy ryhmätyöhön mutta kyseenalaistaja ei kestä "olla väärässä" vaan jatkaa vänkäämistä tyyliin, miksi pitää olla hiljaa, miksi pitää tehdä juuri tästä aiheesta (vaikka aiheen olisikin saanut valita listalta), miksi me opiskelemme juuri tällaista, mitä hyötyä hänelle on tästä tulevaisuudessa jne. Ja näihin vastaaminen vie aikaa ja vie huomion pois itse aiheesta eivätkä ne heikommat ehdi oppia kaikkea hetkessä. Kyseenalaistajan ei useinkaan ole vaikea itse oppia asioita, joten hänen ymmärryksensä ei riitä siihen, että muut saattavat tarvita enemmän tukea ja apua opettajalta kuin hän. Hän on itsekeskeinen ja toimii vain itselleen parhaalla tavalla ja kotoa tulee parhaimmillaan kymmeniä viestejä opastamaan, miten juuri tätä herranterttua pitäisi kohdella. Tyypillisin vastaus vanhemmilta on tuo kyseenalaistamisen hienous. Lapsella on oikeus kuulla joka tunti, miksi hänen on nyt opiskeltava tätä juuri tällä metodilla. Viisi siitä, että se tekee oppitunneista erittäin raskaat.
Kyseenalaistaminen on ihan ok, kun sille on oikea hetki ja paikka. Joskus tunneilla on aikaa keskustella jonkun aiheen mielekkyydestä mutta turha vänkäys ja asioiden tahallinen vatvominen onkin sitten ihan toinen juttu. Miksi kotona ei voida opettaa, että koulussa totellaan opettajaa ja kotona pohditaan, voisiko asioita tehdä toisinkin ja sen jälkeen sovitaan opettajan kanssa aiheesta palaveri? Ai niin, tämähän veisi niiden herranterttujen vanhempien aikaa eivätkä he nyt sentään voi viettää päiviään koululla selittämässä lapselleen, miksi mitäkin ainetta on opittava juuri nyt ja tällä tavalla. Heillä kun on muutakin elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän perhepedin ihanuuden ajatuksena, mutta on lapselle todella haastavaa aloittaa päiväkodissa, kun nukkarissa ei olekaan oma äiti vieressä makaamassa. Lapsen omaksi parhaaksi siihen ilman äitiä nukkumiseen kannattaisi kyllä totutella.
t. LTO
En muuten kommenttisi perusteella usko hetkeäkään että olet.
Sama, koska meillä päikyssä pelkäsin ensin tätä, mutta hoitaja sanoi, että hyvin se tulee menemään, tuokaa vaan kotoa vanhemmantuoksuinen pehmolelu. Ja hyvin tosiaan meni, lapsi joka kotona nukahtaa vain jomman kumman vanhemman kainaloon nukkuu täysin ilman ongelmia päikyssä. Kuten myös yökyläillessä, jos se tähän liittyy mitenkään. Pienetkin lapset ovat fiksuja, ja hyvin ymmärtävät, että eri paikoissa on eri säännöt, ja ymmärtävät jopa mistä se johtuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän perhepedin ihanuuden ajatuksena, mutta on lapselle todella haastavaa aloittaa päiväkodissa, kun nukkarissa ei olekaan oma äiti vieressä makaamassa. Lapsen omaksi parhaaksi siihen ilman äitiä nukkumiseen kannattaisi kyllä totutella.
t. LTO
En muuten kommenttisi perusteella usko hetkeäkään että olet.
Minä kyllä uskon. Sama pätee muihin arkihommiin, eli ruokapöydässä tai potalla ei tarvita tablettia, ulos pukiessa tai nukkumaan mennessä ei tarvita viittä lelua viihdykkeeksi ja viimeistään eskari-iässä lapsi kyllä osaa ottaa vaatteensa pois, eikä vain seistä tattina ja pyydellä, että josko se äiti riisuisi kuitenkin. Tosin yleensä nämä lapset kyllä oppivat uuden rutiinin, mutta lapsen kannalta on tietysti ikävää, että eri päivinä on eri rutiinit.
Tuota. Tablettikasvatus ja leluviihdyttäminen ovat niin kaukana kiintymysvanhempien maailmasta että nämä lapset joista nyt puhut tulevat kyllä täysin toisenlaisista perheistä.
Viisautta.