Lue keskustelun säännöt.
Liisa Keltikangas-Järvinen: Kiintymysvanhemmuus viety Suomessa liian pitkälle
24.02.2017 |
-imetyksen jatkamisesta tai lopettamisesta ei hänen mielestään kuulu neuvotella lapsen kanssa. Sen asian päättää aikuinen.
-Se, että kielletään, on nimenomaan kasvatusta. Ei siinä lempeä ohjaus auta, viestin pitää olla selvä. Tälläkään ei ole mitään tekemistä alkuperäisen teorian kanssa. Arki menee monimutkaiseksi, jos lapsen kanssa ryhdytään analysoimaan asioita, koska niitä keskusteluja pitäisi käydä päivittäin kymmeniä.
Hän muistuttaa, että tämä tulee vastaan viimeistään koulussa.
– Opettaja ei enää lempeästi ohjaa, hän käskee. Se vaihe on sitten hyvin hankala, jos lapsi ei ole kotona oppinut käyttäytymään normien mukaan.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman pitää olla lapselle auktoriteetti. Auktoriteettien kunnioitus pitää opettaa kotoa lähtien. Siis se, että kunnioittaa ja tottelee opettajaa, poliisia ym. Tällä tavoin kasvaa sellaisia kansalaisia, jotka eivät ole tuolla anarkisteina kaduilla heittelemässä poliiseja pulloilla. Kun poliisi kieltää sinulta jonkin asian, ei hän ala sinun kanssasi neuvottelemaan asiasta.
Tässä taas tyhmä opettaa. Hänellä on käsitys siitä, että ne polttopullojen heittelijät (joiden toimintaa ja valintoja riehua en siis arvosta pätkääkään) ovat siellä riehumassa aivan syyttä. Varmasti turhaa kapinaakin on, mutta itseni tekee mieli kysyä, älykäs kuin olen, että MIKSI siellä on sitä kapinaa? Mikä on heidän viestinsä? MIKÄ heillä on hätänä?
Tällainen kasvatustyyli, jota sinä ajat takaa kuultaa läpi sen, että lapsi on PELKKÄ objekti, häntä ei tarvitse kuunnella. Kunhan vain kunnioittaa sitä toista. Aivan kauhea kasvatusmetodi tai tavoite.
Veikkaanpa, että sinun lapsesi tai noin ajattelevasta suvustasi löytyvät ne pahimmat polttopullon heittelijät, koska teillä ei ole kotona kuuntelemisen kulttuuria. Vaan käskemisen. Vastaanhangoittelu on niskottelua, ei puhettakaan, että määrääjä voisi olla väärässä. Vaikka useinkin voi olla, tai jos ei väärässä, niin ei osaa asettua lapsen asemaan tai ei ymmärrä erilaisuutta. Näkee vain oman näkökulmansa.
Minusta on aivan järkyttävää, millaisia lampaita suomalaisista halutaan kasvattaa. Mulle ei tulisi mieleenkään, että lapsiani kiinnostaisi lähteä heittelemään polttopulloja mihinkään, vaikka poliisi ei kiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 220 leveä sänky, johon mahtuu hyvin kolmisin. Mitenkähän tuo 120 leveä sänky toimii?
Taas jotenkin juosten kustu juttu yleltä. Ihan kuin joku iltapulun homma!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla näistä kommentoijista ei ole hajuakaan kiintymyssuhdevanhemmuuden ideasta. Pääpointti on arvostaa ja kohdella lasta ihmisenä ja opettaa hänet toimimaan niin myös muita kohtaan. Kiintymyssuhdevanhemmuus ei tarkoita samaa kuin vapaa kasvatus.
Siis miten tää kiintymyssuhteilu eroaa öö... normalista vanhemmuudesta? Aika moni tunne-elämältään normaali isä tai äiti taitaa toteuttaa tätä kiintymusuhdevanhemmuutta ihan tietämättään. Miks sillä on joku erityinen uusi nimi? Onko lasten kasvattamatta jättäminen nykyään niin jokapäiväistä, että tämmönen normaali toiminta on jotenkin erityislaatuista?
Sulla ei ole ilmeisesti hajuakaan, miten moni suomalainen lapsi ei ole saanut nauttia normaalista(/kiintymys) vanhemmuudesta? Että parempi vaan, että sukupolven mallit periytyvät eteenpäin vain niille, joiden vanhemmilla on jo se malli omasta kotoaan? Ne, joita on kasvattanut juoppo, narsisti, itsekeskeinen, heikoilla oleva tai ei voimia lapsille omaava vanhempi jatkakoot sellaista vanhemmuuden mallia, minkä itse ovat kotoaan saaneet, niinkö? Jossa lasta suorastaan vihataan ja vanhemman omien tarpeiden opetetaan lapsillekin tulevan ensin. Minusta on ihan käsittämätöntä, että joku, jonka vanhemmat ovat asettaneet hänet itsensä edelle kehtaakin haukkua ketään. Huonoksi vanhemmaksi, esimerkiksi. Se on helppo huudella, kun on itse saanut sen mitä se toinen ei ole ikinä saanut. En nyt sano että haukuit, mutta aika moni palstalla haukkuu. Osa heistä itsekin juoppojen lapsia, juoppo ehkä ei asettanut lapsia itsensä edelle, mutta juopot nyt usein ovat niin maanraossa muutenkin, ettei lapsikaan joudu tuntemaan joutuvansa asettamaan vanhempaansa itsensä edelle, vaan salaa halveksii tätä vain.
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla näistä kommentoijista ei ole hajuakaan kiintymyssuhdevanhemmuuden ideasta. Pääpointti on arvostaa ja kohdella lasta ihmisenä ja opettaa hänet toimimaan niin myös muita kohtaan. Kiintymyssuhdevanhemmuus ei tarkoita samaa kuin vapaa kasvatus.
Eli taas on keksitty ihan tavalliselle asialle joku hieno uusi nimi?
Ai että nämä on aina niin noloja, puhutaan kuin jostain uudesta ilmiöstä ja kun se otetaan sellaisena vastaan, niin perustellaankin, että ei ole mikään uusi juttu, vaan ihan tavallista arkea ollut jo kymmeniä vuosia perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Vai kiintymysvanhemmuus :D. Sen nyt tietää, että jos vanhemmuutta suoritetaan jonkun nimikkeen alla ja tiettyyn filosofiaan perustuen, niin aina löytyy vanhempia, jotka vievät sen äärimmäisyyksiin tai vaihtoehtoisesti tulkitsevat sitä ihan omalla kierolla tavallaan, joka oikeuttaa sitten vaikka mihin, koska "tämä on kiintymysvanhemmuutta".
Pitäisköhän lanseerata "tolkun vanhemmuus", jossa lapset vaan kasvatetaan ihan normaalilla maalaisjärjellä.
Ei pidä, koska sielläkin saattaa olla virheuskomuksia, joista vanhempi pitää kiinni maalaisjärkeen vedoten. Sellainen on kamalaa, kun vanhempi ei suostu kyseenalaistamaan omia toimintamallejaan. Maalaisjärjellä vaan tehdään suorastaan pahaa lapsille. Hyvää kasvatusmallia ei ole olemassakaan, kaikki kohtelevat vain toisiaan ja lapsiaan parhaansa mukaan, ja monilla on siellä parhaassaan paljon vääryyttä lapsia kohtaan mukana ja monilla tosi vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman pitää olla lapselle auktoriteetti. Auktoriteettien kunnioitus pitää opettaa kotoa lähtien. Siis se, että kunnioittaa ja tottelee opettajaa, poliisia ym. Tällä tavoin kasvaa sellaisia kansalaisia, jotka eivät ole tuolla anarkisteina kaduilla heittelemässä poliiseja pulloilla. Kun poliisi kieltää sinulta jonkin asian, ei hän ala sinun kanssasi neuvottelemaan asiasta.
Sokealla auktoriteettien kunnioituksen vaatimisella nimenomaan kasvatetaan ihmisiin auktoriteettivihaa. Juuri heistä kasvaa sellaisia kansalaisia, jotka ovat anarkistina heittelemässä poliisia pullolla. Käskeä saa, mutta siinä pitää olla jotain järkeä. Ei käskyjä vain siksi, että halutaan näyttää, kuka on kuka.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyllä käskyt ja kiellotkin pitää lapselle selittää, eikä haittaa yhtään vaikka kyseenalaistaisikin jotain opettajienkin käskyjä. Älykkäämpihän siitä sillä tavalla vain tulee, kun ymmärtää MIKSI lettuja ei saa heitellä lattialle, eikä jätä sitä tekemättä vain siksi kun äiti niin sanoo.
Samaa mieltä. Koska silloin lapsi heittelisi lettuja lattialle, kun äiti ei olisi paikalla sanomassa. Lasta pitää kohdella aina älyllisenä olentona. Toki siitäkin saattaa tulla vaikeuksia, jos lapsi on esim. älykkäämpi kuin joku opettajista. Opettajalla ei ole silloin auktoriteettia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän perhepedin ihanuuden ajatuksena, mutta on lapselle todella haastavaa aloittaa päiväkodissa, kun nukkarissa ei olekaan oma äiti vieressä makaamassa. Lapsen omaksi parhaaksi siihen ilman äitiä nukkumiseen kannattaisi kyllä totutella.
t. LTO
Eihän siinä perhepedissä nukuta kuin ensimmäiset kuukaudet. Silloin kun syöttöväli yöllä on tiheä. Kyllä lapsi on jo tottunut omaan sänkyyn hoitoon mennessä, eihän se äiti jaksaisi muuten töihinkään mennä. Antakaa ihmisten touhuta luonnollista tahtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän perhepedin ihanuuden ajatuksena, mutta on lapselle todella haastavaa aloittaa päiväkodissa, kun nukkarissa ei olekaan oma äiti vieressä makaamassa. Lapsen omaksi parhaaksi siihen ilman äitiä nukkumiseen kannattaisi kyllä totutella.
t. LTO
Eihän siinä perhepedissä nukuta kuin ensimmäiset kuukaudet. Silloin kun syöttöväli yöllä on tiheä. Kyllä lapsi on jo tottunut omaan sänkyyn hoitoon mennessä, eihän se äiti jaksaisi muuten töihinkään mennä. Antakaa ihmisten touhuta luonnollista tahtia.
Ei kun kiintymysvanhemmuudessa perhepedissä nukutaan niin kauan kuin LAPSI haluaa vanhempiensa kanssa nukkua eli vaikka 10 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman pitää olla lapselle auktoriteetti. Auktoriteettien kunnioitus pitää opettaa kotoa lähtien. Siis se, että kunnioittaa ja tottelee opettajaa, poliisia ym. Tällä tavoin kasvaa sellaisia kansalaisia, jotka eivät ole tuolla anarkisteina kaduilla heittelemässä poliiseja pulloilla. Kun poliisi kieltää sinulta jonkin asian, ei hän ala sinun kanssasi neuvottelemaan asiasta.
Näin kasvatetaan lampaita, jotka kyseenalaistamatta mitään ottavat valtiolta käskyjä vastaan. Mitä luulet, tulisiko sellaisesta lapsesta, joka ei koskaan ole oppinut kyseenalaistamaan auktoriteettia ja sääntöjä, hyvä tutkija tai poliitikko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman pitää olla lapselle auktoriteetti. Auktoriteettien kunnioitus pitää opettaa kotoa lähtien. Siis se, että kunnioittaa ja tottelee opettajaa, poliisia ym. Tällä tavoin kasvaa sellaisia kansalaisia, jotka eivät ole tuolla anarkisteina kaduilla heittelemässä poliiseja pulloilla. Kun poliisi kieltää sinulta jonkin asian, ei hän ala sinun kanssasi neuvottelemaan asiasta.
Näin kasvatetaan lampaita, jotka kyseenalaistamatta mitään ottavat valtiolta käskyjä vastaan. Mitä luulet, tulisiko sellaisesta lapsesta, joka ei koskaan ole oppinut kyseenalaistamaan auktoriteettia ja sääntöjä, hyvä tutkija tai poliitikko?
Lisään vielä, että lakeja tulee toki noudattaa, mutta on niidenkin joukossa sellaisia aivopieruja, että olisi hyödyllistä edes vähän Suomen kansalaisena kapinoida vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset kertovat mukavia ja hauskoja tarinoita luokkakavereistaan, jotka hauskasti ja nokkelasti kyseenalaistavat ja haastavat opettajaa joka päivä.... jutut mitä jotkut oppilaat tekevät tunnilla ovat aivan käsittämättömiä, juurikin tuota suun soittamista ja vastaan vänkäämistä. Ja tässä ei nyt puhuta mistään teineistä, meno alkaa jo ensimmäiseltä luokalta.
Viimeisin episodi oli, kun opettaja ei saanut paria oppilasta urheilutunnilta koululle takaisin. Muut odottivat pakkasessa puoli tuntia jotta apuvoimia tulee paikalle.
Älykäs keskustelu ja kyseenalaistaminen ovat eri asioita kuin vänkääminen ja jäkättäminen. Hyvästä kyseenalaistavasta kommentista saadaan oppituntiin dynamiikkaa ja muukin ryhmä hyvässä lykyssä keskusteluun. Monet meistä aikuisista ovat olleet esimerkiksi työpaikan koulutustilaisuudessa, jossa yleisössä saattaa olla henkilö, jonka ainoa tarkoitus on osoittaa, kuinka tyhmä luennoitsija on ja miten oikeassa kommentoija on. Jokainen yleisössä ollut myös tietää, miten koulutustilaisuus voi lässähtää jäkättäjän takia.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyllä käskyt ja kiellotkin pitää lapselle selittää, eikä haittaa yhtään vaikka kyseenalaistaisikin jotain opettajienkin käskyjä. Älykkäämpihän siitä sillä tavalla vain tulee, kun ymmärtää MIKSI lettuja ei saa heitellä lattialle, eikä jätä sitä tekemättä vain siksi kun äiti niin sanoo.
Olet kuin 1700-luvulta: oletat lapsen olevan kognitiivisesti kuin aikuinen, jonka kanssa voi käydä tasavertaista keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman pitää olla lapselle auktoriteetti. Auktoriteettien kunnioitus pitää opettaa kotoa lähtien. Siis se, että kunnioittaa ja tottelee opettajaa, poliisia ym. Tällä tavoin kasvaa sellaisia kansalaisia, jotka eivät ole tuolla anarkisteina kaduilla heittelemässä poliiseja pulloilla. Kun poliisi kieltää sinulta jonkin asian, ei hän ala sinun kanssasi neuvottelemaan asiasta.
Kyllä ne tarkan kurin kotikasvatuksen saaneet ovat heti tekemässä kaikkea pahaa kun vanhemman tai muun auktoriteetin silmä välttää.
Hyvä tietty kuvitella oman pikku kullannuppunsa viattomaksi, vaikka todellisuudessa riuhuvat kuin seinästä repäistyt pirut.
Minä olen varmaan tiedostamattani kiintymyssuhdevanhempi, ainakin osittain.
Olen lapselle (3v) auktoriteetti ja sanon viimeisen sanan, mutta toisaalta olen myös ymmärtäväinen, tilaa antava enkä suinkaan diktaattori. On asioita, joista EI keskustella (mm. ruokapöydässä ollaan ruoka-aikaan, hampaat pestään, käytöstavat yms.), mutta on myös asioita, joissa kunnioitan lasta (ja odotan häneltä myös kunnioitusta minulle).
Selitän ja perustelen lapselle valtavasti asioita, mutta esim. käskyn jälkeen (vaikka hammaspesutilanne; hän ei pidä siitä, joten ilmoitan että hampaat kyllä pestään, ja sitten saatan selittää/kysyä, että miksi. "Miksi hampaat pitää pestä?" johon lapsi vastaa "koska hampaaseen voi tulla reikä, jos ei pese.", eli tän tietää miksi ne hampaat pestään, ei vain kiusallaan).
Mulla tosin on käynyt MIELETÖN tsägä että lapsi on aivan tajuttoman helppo, rationaalinen ja yhteistyöhaluinen. Hänellä on hyvä kyky ymmärtää syy-seuraussuhteita ja hän on luonteeltaan todella tottelevainen, usein protestointi ei-kivaa vastaan kestää vain pienen hetken, koska hän tietää, että jotkin asiat on pakko tehdä.
En tiedä, miten olisin kasvattanut, jos lapsi olisi ollut voimakastahtoinen, uhmaava, rajojaan aktiivisesti kokeileva tai paljon protestoiva; kenties vielä napakammalla linjalla.
Itse uhmanneena ja helvetin temperamenttisena lapsena välillä hämmästelen lapseni rauhallisuutta ja tottelevaisuutta, joka tekee vanhemmuudesta aika "helppoa" ja tarjoaa mahdollisuuksia neuvotella, perustella ja ymmärtää sekä kunnioittaa myös lasta.
Lapsuus lyhenee sillä, että lapsen yksilöllisyyttä, itsenäisyyttä ja rationaalisuutta korostetaan. Jos halutaan lapset lapsina, paljon järkevämpää olisi korostaa lapsen luovia ja aikuisista erilaisia puolia.
Vierailija kirjoitti:
Näin yläasteen opettajana olen kyllä uupunut näihin auktoriteetin kyseenalaistajiin. Olen siinä mielessä moderni opettaja, että ohjaan mieluummin kuin komennan ja käsken, mutta jos luokassa on (ja nykyään näitä on) yksikin kyseenalaistaja, ei siihen auta ohjaaminen, kun koko tunti menee pilalle näistä näsäviisaista kysymyksistä. Esim. kerron, että teemme ryhmätyötä, jolloin kyseenalaistaja julistaa, ettei halua tehdä sitä enkä voi pakottaa häntä siihen. Hän haluaa tehdä jotain muuta. Yleensä en ala vängätä vaan keksin jotain niin puuduttavaa ja tylsää hommaa, että kaveri tyytyy ryhmätyöhön mutta kyseenalaistaja ei kestä "olla väärässä" vaan jatkaa vänkäämistä tyyliin, miksi pitää olla hiljaa, miksi pitää tehdä juuri tästä aiheesta (vaikka aiheen olisikin saanut valita listalta), miksi me opiskelemme juuri tällaista, mitä hyötyä hänelle on tästä tulevaisuudessa jne. Ja näihin vastaaminen vie aikaa ja vie huomion pois itse aiheesta eivätkä ne heikommat ehdi oppia kaikkea hetkessä. Kyseenalaistajan ei useinkaan ole vaikea itse oppia asioita, joten hänen ymmärryksensä ei riitä siihen, että muut saattavat tarvita enemmän tukea ja apua opettajalta kuin hän. Hän on itsekeskeinen ja toimii vain itselleen parhaalla tavalla ja kotoa tulee parhaimmillaan kymmeniä viestejä opastamaan, miten juuri tätä herranterttua pitäisi kohdella. Tyypillisin vastaus vanhemmilta on tuo kyseenalaistamisen hienous. Lapsella on oikeus kuulla joka tunti, miksi hänen on nyt opiskeltava tätä juuri tällä metodilla. Viisi siitä, että se tekee oppitunneista erittäin raskaat.
Kyseenalaistaminen on ihan ok, kun sille on oikea hetki ja paikka. Joskus tunneilla on aikaa keskustella jonkun aiheen mielekkyydestä mutta turha vänkäys ja asioiden tahallinen vatvominen onkin sitten ihan toinen juttu. Miksi kotona ei voida opettaa, että koulussa totellaan opettajaa ja kotona pohditaan, voisiko asioita tehdä toisinkin ja sen jälkeen sovitaan opettajan kanssa aiheesta palaveri? Ai niin, tämähän veisi niiden herranterttujen vanhempien aikaa eivätkä he nyt sentään voi viettää päiviään koululla selittämässä lapselleen, miksi mitäkin ainetta on opittava juuri nyt ja tällä tavalla. Heillä kun on muutakin elämää.
Kait voit kyseenalaistaa takaisin?
Miksi hänellä on oikeus viedä muilta oppiaine mahdollisuus?
Miksi hänen kysymyksiin pitäisi vastata kuluttamalla toisten oikeutta opetukseen?
Miksi hän ei itse selvitä kysymyksiinsä vastauksia?
Kysymykset voi lähettää opettajalle kirjallisena Wilman kautta.
Minä lähtisin viemään kyselyjä harrastavan lapsen etsimään vastauksia rehtorin tyköä.
Sinne pääsemiseen tarvitaan kieroutunut juoni.
Siinäpä jätkä voisi esittää kysymykset rehtorille ja muut oppilaat saisivat opetuksen.
Ja muuten!
Kannustahan toisia oppilaita tekemään valitus jos oppitunnilla ei voi keksittyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla näistä kommentoijista ei ole hajuakaan kiintymyssuhdevanhemmuuden ideasta. Pääpointti on arvostaa ja kohdella lasta ihmisenä ja opettaa hänet toimimaan niin myös muita kohtaan. Kiintymyssuhdevanhemmuus ei tarkoita samaa kuin vapaa kasvatus.
Siis miten tää kiintymyssuhteilu eroaa öö... normalista vanhemmuudesta? Aika moni tunne-elämältään normaali isä tai äiti taitaa toteuttaa tätä kiintymusuhdevanhemmuutta ihan tietämättään. Miks sillä on joku erityinen uusi nimi? Onko lasten kasvattamatta jättäminen nykyään niin jokapäiväistä, että tämmönen normaali toiminta on jotenkin erityislaatuista?
Ei se juuri eroakaan. Siksi kommentoin jo ekalla sivulla siitä miten juttu oli tympeän vastakkainasetteleva ja tarkoitushakuinen ja keltinkangas sortui minusta pahimmanlaatuiseen olkinuken ampumiseen.
Kiintymysvanhemmuus terminä on idioottimainen, aivan kuin muut vanhemmat eivät olisi kiintyneitä lapseensa lainkaan. Mutta esimerkiksi lapsilähtöisellä kasvatuksella tarkoitetaan juuri tuota mitä sanoit, ei sitä että kasvattamatta jätetty lapsi pomputtaa koko perhettä. Siksi tämä on minusta professorilta hirveä aivopieru.
Voisi ajatella että kyllä nykyaikainen vanhemmuus on monilla sitä, mitä kiintymysvanhemmat kutsuvat kiintymysvanhemmuudeksi. Onhan tässä kuljettu kuitenkin aika matka jo siitä, kun neuvolassa sanottiin että vauvaa imetetään kolmen tunnin välein ja äiti ei uskaltanut sitten ruokkia huutavaa vauvaansa useammin. Tai siitä ajasta kun ajateltiin että liika syli pilaa lapsen ja huuto vahvistaa keuhkoja.
Näitä ns. kiintymyssuhdevanhempia on erilaisia. Osa on ihan normaaleja vanhempia, ehkä vain hiukan sensitiivisempiä. Sitten on ihan umpihörhöjä, jotka varmasti pilaavat kiintymyssuhdevanhempien maineen kokonaan. Tunnen molempia versioita ja parikin tällaista hörhöä perhettä. Näiden perheiden lapset ovat suurinpiirtein samanikäisiä kuin omani. En jaksa järjestää leikkitreffejä enää näiden perheiden kanssa, kun nämä lapset(ja myös äidit ovat niin rasittavia). Näiden lasten kaveri- ja leikkitaidot ovat ihan surkeat. Tulee itku ja poru, jos leikki ei menekään heidän tahtonsa mukaan. Lisäksi lapset eivät osaa leikkiä yhtään keskenään, vaan tarvitsevat aina seremoniamesteriksi aikuisen. Itsesäätelytaidot ovat eskari-ikäiselläkin taaperon tasolla. Toisen perheen lapset ovat olevinaan kaksikielisiä, mutta eivät puhu sanaakaan ruotsia(isän kieli), koska eivät halua. Saman perheen äiti oli sitä mieltä, että lapseni änkytys ja vähän hitaampi puheen kehitys kuulemma johtuu siitä, ettei häntä ole huomioitu tarpeeksi, eikä jälkimmäinen toki siitä, että hänkin on kaksikielinen ja on puhunut molempia kieliä pienestä saakka. 🙄 Nämä perheet ovat niin raskasta seuraa, ettei todellakaan käy kateeksi noiden lasten tulevia opettajia. Varsinkin, kun he aikovat hoitaa lapset kotona eskari-ikään saakka.
Lapset kertovat mukavia ja hauskoja tarinoita luokkakavereistaan, jotka hauskasti ja nokkelasti kyseenalaistavat ja haastavat opettajaa joka päivä.... jutut mitä jotkut oppilaat tekevät tunnilla ovat aivan käsittämättömiä, juurikin tuota suun soittamista ja vastaan vänkäämistä. Ja tässä ei nyt puhuta mistään teineistä, meno alkaa jo ensimmäiseltä luokalta.
Viimeisin episodi oli, kun opettaja ei saanut paria oppilasta urheilutunnilta koululle takaisin. Muut odottivat pakkasessa puoli tuntia jotta apuvoimia tulee paikalle.