Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Halusin äsken olla osallistuva vanhempi ja menin katsomaan lapsen (1.lk) koulukirjoja
20.02.2017 |
Että missä niissä mennään. Tyttö osasi lukea sanatasoisesti koulun alkaessa ja mies on lasten kanssa iltapäivisin, joten läksyjen teko on paljolti miehen valvonnassa. Opettaja painotti syksyn vanhempainillassa, että on tärkeää lukea aapista ja ainakin itse ymmärsin, ettei lapsemme lukeminen vielä ole NIIN sujuvaa, etteikö harjoitusta myös kotona tarvittaisi. Kaikkea ei siis voi jättää koulun varaan.
Niin koulukirjoissa oli merkintä, että lue tästä 2x. Kysyin mieheltä, tietääkö hän, että lapsi todella lukee nämä (ja kahdesti). Mies sanoi, että eiköhän lapsi lue. Sanoin, että mutta tiedätkö sen, lukeeko lapsi ääneen? Että milloin on viimeksi lukenut läksyt ääneen? Mies sanoi, että ei tämän vuoden puolella. Huolestuin, koska tyttömme tuntien on ihan mahdollista, ettei hän muista tai vain viitsi lukea niitä sitten lainkaan, jos mies ei mitenkään tarkista asiaa ikinä.
Kysyin lapselta, onko tämä nyt läksynä. Lapsi sanoi, ettei muista. Kysyin, onko se ollut aikaisemmin läksynä? Lapsi ei muista. Sanoin, että tässä on läksymerkintä, ja se on viimeinen, että kyllä tämä varmaan on teillä läksynä. Lapsi sanoo, että voi lukea sen tänään. Sanoin että hyvä. Mutta sitten sanoin, että äiti haluaisi kuulla kun luet. Lapsi sanoo, että se ei käy. Hän on ennenkin aristellut "suorittaa" mitään kouluun liittyvää muiden katsoessa.
Sanoin, että täytyyhän äidin tietää, että todella luet myös nämä lukukäksyt. Lapsi vain pudistaa päätään.
Ajattelin, että sitten hän lukee (tai "lukee")läksyt ja taaskaan mä en tiedä, että niin on todella tapahtunut, joten sanoin, että no okei, ei tarvitse lukea ääneen, mutta sano äidille, kun luet ne, (oli juuri jotain muuta kesken) niin äiti tulee katsomaan, että istut ja luet kuitenkin.
Niin ei käy. Sekään ei käy. Sanoin, kun tästä hetken puhuttiin, että miksi äiti haluaa tarkistaa, että sinä todella teet läksyjä, mutta lapsi ei silti suostunut, että okei, sitten äiti ottaa puhelimen.
Ohi menssä sanoin miehelle, että onpa taas niin kivaa, kun tuet minua niin kivasti taas. Mies ei siis puutu mitenkään keskusteluun, vaan on hiljaa, vaikka minä ajattelisin että kun molemmat vanhemmat sanovat samaa, se tehoaa paremmin. Jos siis toinen ei saa lasta yksin tottelemaan. Niin mies rupeaa sanomaan, että onhan lapsi kuitenkin tehnyt läksyt. Minä sanoin, että miten sä sen tiedät, juurihan sanoit, että et ole kuullut lapsen lukevan tänä vuonna! Niin sitten mies sanoi, että he ovat lukeneet sellaisia vuoropuheluita kirjasta. No hyvä, että edes jotain, mutta otin lapselta puhelimen ja suutuin miehelle, koska tässä on miehen tuki minulle kasvattajana.
Harmittaa joutua kurittamaan lasta, kun mies sallii lepsuilun.
Kommentit (59)
Aika surkea äiti oley, jos puoleen vuoteen et ole lapsen läksyjä tarkastanut tai et tiedä miten lukeminen sujuu.
Meillä ekaluokkalainen ainankin lukee kaikenlaista ääneen nyt kun on oppinut lukemaan. Ja lukuläksyt lukee ääneen joka päivä minulle tai isälleen.
Ehkä se lapsi ei nyt uskaltanut lukea ääneen mitään kun menit sitä tiukkaamaan. Kyllä ne koulussa kuitenkin lukevat ja varmaan viestiä olisi tullut jos lukeminen ei suju.
Et ole ollut kiinnostunut läksyistä koko lukuvuotena ja nyt menit puuttumaan isän luottoon tytärtään kohtaan ja heidän väliseen juttuun. Ihan turha koittaa mitään sympatiaa kerätä, vaikka miehesikin on ehkä toiminut väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa ratkaisu tähän on Sian jättäminen!
Tekisi mieli siis ottaa letistä kiinni, pyörittää, ja irrottaa, noiden lasten kanssa.
ap
Eikös se ole vähän myöhäistä nyt aloittaa tuo osallistuva vanhempi juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minulla äitinä on samat oikeudet saada tietoa lapsen läksyjenteosta, kuin isälläkin. Mikä "sääntö" se on, että mua ei kaivata mukaan, jos en ole hetkeen läksyjä tarkistanut. Edellisen kerran marras-joulukuussa. Oon ollut niin pois pelistä, etten ole vain pystynyt. Sit ois jo kärsinyt oma töissäkäynti. (Mies on kotona).
ap
Luulin, että mun piti olla kiinnostunut. Nyt se olikin huono juttu? Antaa lapsen tehdä vaan peppinä niin kuin haluaa? Olen vihainen lapsellekin nyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun pitää luopua siitä perheestä ja lähteä seuraamaan sitä uraelämää.
Lukuläksyn lukeminen ääneen on tärkeää! Ihanko oikeasti teillä lapsi päättää, ettei lue ja asia on ok?
Ekaluokkalainen saa lukuläksyä lähes joka päivä ja olisi erittäin tärkeää, että lukee ne nimenomaan ääneen (ääneen lukiessa on pakko lukea jokainen äänne ja tavu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että otit puhelimen. Normaalit lapset oppivat lukemaan ennen koulua, jos ei tuossa vaiheessa koulutusta muista läksyjään tai kunnolla osaa lukea, niin ei tarvitse mitään puhelintakaan.
Mua suututtaa toi lapsen niskurointi. Että ei voi edes antaa mun katsoa, kun tekee läksyn, eli lukee. Siksikö niskuroi, ettei tartte lukea? Koska nyt saattoi jättää sen tekemättä, jos halusi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole vähän myöhäistä nyt aloittaa tuo osallistuva vanhempi juttu?
Joo, ekaluokkalaisen kohdalla on liian myöhäistä.
Vaikka mitä tekisit, niin et voi enää vaikuttaa. Lapsesta tulee typerä palstamamma kananpersetukka joka nai isona kilttimiehen.
No ei tuolla eripuralla mitään saada aikaan. Laittakaa ovi kiinni, ettei lapsi kuule, ja keskustelkaa asiasta. Vaikka olet töissä, voisit silti itsekin osallistua vaikka kerran viikossa lapsen läksyhommiin. Mies voi sillä aikaa laittaa ruokaa tms. Löydä myös joku hyvä juttu lapsestasi ja kiitä häntä siitä. Sen jälkeen voi vaatia vähän
enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukuläksyn lukeminen ääneen on tärkeää! Ihanko oikeasti teillä lapsi päättää, ettei lue ja asia on ok?
Ekaluokkalainen saa lukuläksyä lähes joka päivä ja olisi erittäin tärkeää, että lukee ne nimenomaan ääneen (ääneen lukiessa on pakko lukea jokainen äänne ja tavu).
Lapsi ei halunnut. En voi ottaa kiinni hiuksista ja pyörittää. Veikkaan, että sen jälkeen kyllä ois halunnut. (Jos se ehtona, etten tee niin uudestaan).
ap
Nasse-täti on nyt hyvin hyvin vihainen. Niin varmaan.
Tosi hyvä, että oot kiinnostunut lapsesi läksyistä, sillä erityisesti äidinkielen ja matikan läksyt ovat alaluokilla todella tärkeitä ja lapsen huoltajana on sulla VELVOLLISUUS huolehtia, että läksyt tulee tehtyä - se ei ole mitenkään vapaaehtoista. Suosittelen läksyjen tarkistamista (esim lukuläksyn läpikäyminen yhdessä) nyt ainakin muutaman viikon ajan, että lapsi tottuu siihen, että sinäkin saat läksyjä tarkistaa. Miehen tuki asiassa auttaisi, niin lapsi tietää ettei pääse sieltä mistä aita on matalin. Opettajalle voisi laittaa viestiä, että sanoo koulussa esim että "tämä lukuläksy on sellainen, joka luetaan äidille tai isälle ääneen", ekaluokkalaiset yleensä uskovat open sanaa :-) Itse olen tehnyt omien ekaluokkalaisteni (opetan siis alakoulussa) kanssa niin, että heillä on lukuläksyt, johon vanhempi kuittaa allekirjoituksellaan, kun on lapsi on lukenut läksyt tälle ääneen - tästä systeemistä on tykännyt sekä lapset että vanhemmat :) Tsemppiä teille!
Tätä juuri tarkoitan, mies ei näe tilanteessa mitään ongelmaa. Että lapsi sai päättää. Ja ettei itsekään seuraa kovin tarkasti, että läksyt luetaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukuläksyn lukeminen ääneen on tärkeää! Ihanko oikeasti teillä lapsi päättää, ettei lue ja asia on ok?
Ekaluokkalainen saa lukuläksyä lähes joka päivä ja olisi erittäin tärkeää, että lukee ne nimenomaan ääneen (ääneen lukiessa on pakko lukea jokainen äänne ja tavu).Lapsi ei halunnut. En voi ottaa kiinni hiuksista ja pyörittää. Veikkaan, että sen jälkeen kyllä ois halunnut. (Jos se ehtona, etten tee niin uudestaan).
ap
Kyllä tulee pahamieli pienen ekaluokkalaisen puolesta näitä sun kommentteja lukiessa.
Alue: Aihe vapaa
Höhlä pentu kehen lie tullut