Halusin äsken olla osallistuva vanhempi ja menin katsomaan lapsen (1.lk) koulukirjoja

Vierailija

20.02.2017 | 21:29

Että missä niissä mennään. Tyttö osasi lukea sanatasoisesti koulun alkaessa ja mies on lasten kanssa iltapäivisin, joten läksyjen teko on paljolti miehen valvonnassa. Opettaja painotti syksyn vanhempainillassa, että on tärkeää lukea aapista ja ainakin itse ymmärsin, ettei lapsemme lukeminen vielä ole NIIN sujuvaa, etteikö harjoitusta myös kotona tarvittaisi. Kaikkea ei siis voi jättää koulun varaan.

Niin koulukirjoissa oli merkintä, että lue tästä 2x. Kysyin mieheltä, tietääkö hän, että lapsi todella lukee nämä (ja kahdesti). Mies sanoi, että eiköhän lapsi lue. Sanoin, että mutta tiedätkö sen, lukeeko lapsi ääneen? Että milloin on viimeksi lukenut läksyt ääneen? Mies sanoi, että ei tämän vuoden puolella. Huolestuin, koska tyttömme tuntien on ihan mahdollista, ettei hän muista tai vain viitsi lukea niitä sitten lainkaan, jos mies ei mitenkään tarkista asiaa ikinä.
Kysyin lapselta, onko tämä nyt läksynä. Lapsi sanoi, ettei muista. Kysyin, onko se ollut aikaisemmin läksynä? Lapsi ei muista. Sanoin, että tässä on läksymerkintä, ja se on viimeinen, että kyllä tämä varmaan on teillä läksynä. Lapsi sanoo, että voi lukea sen tänään. Sanoin että hyvä. Mutta sitten sanoin, että äiti haluaisi kuulla kun luet. Lapsi sanoo, että se ei käy. Hän on ennenkin aristellut "suorittaa" mitään kouluun liittyvää muiden katsoessa.
Sanoin, että täytyyhän äidin tietää, että todella luet myös nämä lukukäksyt. Lapsi vain pudistaa päätään.
Ajattelin, että sitten hän lukee (tai "lukee")läksyt ja taaskaan mä en tiedä, että niin on todella tapahtunut, joten sanoin, että no okei, ei tarvitse lukea ääneen, mutta sano äidille, kun luet ne, (oli juuri jotain muuta kesken) niin äiti tulee katsomaan, että istut ja luet kuitenkin.
Niin ei käy. Sekään ei käy. Sanoin, kun tästä hetken puhuttiin, että miksi äiti haluaa tarkistaa, että sinä todella teet läksyjä, mutta lapsi ei silti suostunut, että okei, sitten äiti ottaa puhelimen.
Ohi menssä sanoin miehelle, että onpa taas niin kivaa, kun tuet minua niin kivasti taas. Mies ei siis puutu mitenkään keskusteluun, vaan on hiljaa, vaikka minä ajattelisin että kun molemmat vanhemmat sanovat samaa, se tehoaa paremmin. Jos siis toinen ei saa lasta yksin tottelemaan. Niin mies rupeaa sanomaan, että onhan lapsi kuitenkin tehnyt läksyt. Minä sanoin, että miten sä sen tiedät, juurihan sanoit, että et ole kuullut lapsen lukevan tänä vuonna! Niin sitten mies sanoi, että he ovat lukeneet sellaisia vuoropuheluita kirjasta. No hyvä, että edes jotain, mutta otin lapselta puhelimen ja suutuin miehelle, koska tässä on miehen tuki minulle kasvattajana.
Harmittaa joutua kurittamaan lasta, kun mies sallii lepsuilun.

Vastaa

Tapahtumat

Halusin äsken olla osallistuva vanhempi ja menin katsomaan lapsen (1.lk) koulukirjoja

Kommentit (59)