Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Halusin äsken olla osallistuva vanhempi ja menin katsomaan lapsen (1.lk) koulukirjoja
20.02.2017 |
Että missä niissä mennään. Tyttö osasi lukea sanatasoisesti koulun alkaessa ja mies on lasten kanssa iltapäivisin, joten läksyjen teko on paljolti miehen valvonnassa. Opettaja painotti syksyn vanhempainillassa, että on tärkeää lukea aapista ja ainakin itse ymmärsin, ettei lapsemme lukeminen vielä ole NIIN sujuvaa, etteikö harjoitusta myös kotona tarvittaisi. Kaikkea ei siis voi jättää koulun varaan.
Niin koulukirjoissa oli merkintä, että lue tästä 2x. Kysyin mieheltä, tietääkö hän, että lapsi todella lukee nämä (ja kahdesti). Mies sanoi, että eiköhän lapsi lue. Sanoin, että mutta tiedätkö sen, lukeeko lapsi ääneen? Että milloin on viimeksi lukenut läksyt ääneen? Mies sanoi, että ei tämän vuoden puolella. Huolestuin, koska tyttömme tuntien on ihan mahdollista, ettei hän muista tai vain viitsi lukea niitä sitten lainkaan, jos mies ei mitenkään tarkista asiaa ikinä.
Kysyin lapselta, onko tämä nyt läksynä. Lapsi sanoi, ettei muista. Kysyin, onko se ollut aikaisemmin läksynä? Lapsi ei muista. Sanoin, että tässä on läksymerkintä, ja se on viimeinen, että kyllä tämä varmaan on teillä läksynä. Lapsi sanoo, että voi lukea sen tänään. Sanoin että hyvä. Mutta sitten sanoin, että äiti haluaisi kuulla kun luet. Lapsi sanoo, että se ei käy. Hän on ennenkin aristellut "suorittaa" mitään kouluun liittyvää muiden katsoessa.
Sanoin, että täytyyhän äidin tietää, että todella luet myös nämä lukukäksyt. Lapsi vain pudistaa päätään.
Ajattelin, että sitten hän lukee (tai "lukee")läksyt ja taaskaan mä en tiedä, että niin on todella tapahtunut, joten sanoin, että no okei, ei tarvitse lukea ääneen, mutta sano äidille, kun luet ne, (oli juuri jotain muuta kesken) niin äiti tulee katsomaan, että istut ja luet kuitenkin.
Niin ei käy. Sekään ei käy. Sanoin, kun tästä hetken puhuttiin, että miksi äiti haluaa tarkistaa, että sinä todella teet läksyjä, mutta lapsi ei silti suostunut, että okei, sitten äiti ottaa puhelimen.
Ohi menssä sanoin miehelle, että onpa taas niin kivaa, kun tuet minua niin kivasti taas. Mies ei siis puutu mitenkään keskusteluun, vaan on hiljaa, vaikka minä ajattelisin että kun molemmat vanhemmat sanovat samaa, se tehoaa paremmin. Jos siis toinen ei saa lasta yksin tottelemaan. Niin mies rupeaa sanomaan, että onhan lapsi kuitenkin tehnyt läksyt. Minä sanoin, että miten sä sen tiedät, juurihan sanoit, että et ole kuullut lapsen lukevan tänä vuonna! Niin sitten mies sanoi, että he ovat lukeneet sellaisia vuoropuheluita kirjasta. No hyvä, että edes jotain, mutta otin lapselta puhelimen ja suutuin miehelle, koska tässä on miehen tuki minulle kasvattajana.
Harmittaa joutua kurittamaan lasta, kun mies sallii lepsuilun.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä, että oot kiinnostunut lapsesi läksyistä, sillä erityisesti äidinkielen ja matikan läksyt ovat alaluokilla todella tärkeitä ja lapsen huoltajana on sulla VELVOLLISUUS huolehtia, että läksyt tulee tehtyä - se ei ole mitenkään vapaaehtoista. Suosittelen läksyjen tarkistamista (esim lukuläksyn läpikäyminen yhdessä) nyt ainakin muutaman viikon ajan, että lapsi tottuu siihen, että sinäkin saat läksyjä tarkistaa. Miehen tuki asiassa auttaisi, niin lapsi tietää ettei pääse sieltä mistä aita on matalin. Opettajalle voisi laittaa viestiä, että sanoo koulussa esim että "tämä lukuläksy on sellainen, joka luetaan äidille tai isälle ääneen", ekaluokkalaiset yleensä uskovat open sanaa :-) Itse olen tehnyt omien ekaluokkalaisteni (opetan siis alakoulussa) kanssa niin, että heillä on lukuläksyt, johon vanhempi kuittaa allekirjoituksellaan, kun on lapsi on lukenut läksyt tälle ääneen - tästä systeemistä on tykännyt sekä lapset että vanhemmat :) Tsemppiä teille!
Minusta tuntuisi nololta vaivata opettajaa meidän ongelmillamme.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse siis onkin siitä että lapsi "niskuroi" eikä totellut sinua. Ylläri, joskus se on sellaista. Olisi koittanut rauhoittua ja sitten jutellut lapsen kanssa miksi ei halua lukea ja jos voisi vaikka myöhemmin lukea.
Veikkaan että lasta pelotti, koska no sä kuulostat aika skitsolta.
Miehen tukea todellakin odottaisin, mutta ei, se vitun paska.
ap
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että mun piti olla kiinnostunut. Nyt se olikin huono juttu? Antaa lapsen tehdä vaan peppinä niin kuin haluaa? Olen vihainen lapsellekin nyt.
ap
Jos et trollaa tahallasi, niin olet aika ihmeellinen vanhempi. Tarinasi on melkoisen sekava ja epäuskottava. Millainen suhde sulla on lapseesi? Vaikutat lapsellisemmalta kuin ekaluokkalaiset keskimäärin. Yleensä vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä, eivätkä vain luule että pitää olla kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Kyse siis onkin siitä että lapsi "niskuroi" eikä totellut sinua. Ylläri, joskus se on sellaista. Olisi koittanut rauhoittua ja sitten jutellut lapsen kanssa miksi ei halua lukea ja jos voisi vaikka myöhemmin lukea.
Veikkaan että lasta pelotti, koska no sä kuulostat aika skitsolta.
En rauhoitu, kun mua kohdellaan omassa kodissani tälleen. Kuin roskaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsellani oli ekalla ja tokalla täysin surkea ope. Ei ollut milloinkaan kiinnostunut, onko ne tehty vai ei. Lapseni luuli kolmannelle luokalle asti, että läksyt ovat vapaaehtoisia.
Sanoi mulle kerran, että läksyt on aika tylsiä. Taidan lopettaa jo niiden tekemisen. Sit selvis, että luuli olleen vapaaehtoisia.
Tuli sitten uusi opettaja ja kerroin hänelle tämän. Hän sanoikin ihmetelleensä, miksi tämä luokka tekee läksyt surkean huonosti. No nyt selvisi sillekin.
Eiköhän tämä tapahdu Porvoossa ja tuskin ap mitään "uraa" tekee kirjoitustyylistä päätellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä, että oot kiinnostunut lapsesi läksyistä, sillä erityisesti äidinkielen ja matikan läksyt ovat alaluokilla todella tärkeitä ja lapsen huoltajana on sulla VELVOLLISUUS huolehtia, että läksyt tulee tehtyä - se ei ole mitenkään vapaaehtoista. Suosittelen läksyjen tarkistamista (esim lukuläksyn läpikäyminen yhdessä) nyt ainakin muutaman viikon ajan, että lapsi tottuu siihen, että sinäkin saat läksyjä tarkistaa. Miehen tuki asiassa auttaisi, niin lapsi tietää ettei pääse sieltä mistä aita on matalin. Opettajalle voisi laittaa viestiä, että sanoo koulussa esim että "tämä lukuläksy on sellainen, joka luetaan äidille tai isälle ääneen", ekaluokkalaiset yleensä uskovat open sanaa :-) Itse olen tehnyt omien ekaluokkalaisteni (opetan siis alakoulussa) kanssa niin, että heillä on lukuläksyt, johon vanhempi kuittaa allekirjoituksellaan, kun on lapsi on lukenut läksyt tälle ääneen - tästä systeemistä on tykännyt sekä lapset että vanhemmat :) Tsemppiä teille!
Minusta tuntuisi nololta vaivata opettajaa meidän ongelmillamme.
ap
Ajattelen itse, että mitä enemmän koti ja koulu tekevät yhteistyötä, sitä parempaa huolta voimme oppilaasta pitää - pysyä perillä oppimisesta ja kehittymisestä ja ottaa herkemmin yhteyttä silloin, kun siihen aihetta on. Ihmettelen omassa työssäni suuresti vanhempia, jotka eivät vaivaudu tekemään yhteistyötä, sillä jo tosi pienillä asioilla voidaan saada suuria juttuja aikaan. Lapsen olisi myös hyvä oppia jo nuorena, ettei koti ja koulu ole toisistaan täysin erilliset paikat vaan viestit kulkevat puolin ja toisin ja lapsi tuntee, että hänestä välitetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että mun piti olla kiinnostunut. Nyt se olikin huono juttu? Antaa lapsen tehdä vaan peppinä niin kuin haluaa? Olen vihainen lapsellekin nyt.
apJos et trollaa tahallasi, niin olet aika ihmeellinen vanhempi. Tarinasi on melkoisen sekava ja epäuskottava. Millainen suhde sulla on lapseesi? Vaikutat lapsellisemmalta kuin ekaluokkalaiset keskimäärin. Yleensä vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä, eivätkä vain luule että pitää olla kiinnostunut.
No tiedän vain, että sellaisilla asioilla on merkitystä lapsen tulevaisuuden kannalta, mutta ei ne minua kiinnosta sinänsä, mähän osaan jo lukea.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä, että oot kiinnostunut lapsesi läksyistä, sillä erityisesti äidinkielen ja matikan läksyt ovat alaluokilla todella tärkeitä ja lapsen huoltajana on sulla VELVOLLISUUS huolehtia, että läksyt tulee tehtyä - se ei ole mitenkään vapaaehtoista. Suosittelen läksyjen tarkistamista (esim lukuläksyn läpikäyminen yhdessä) nyt ainakin muutaman viikon ajan, että lapsi tottuu siihen, että sinäkin saat läksyjä tarkistaa. Miehen tuki asiassa auttaisi, niin lapsi tietää ettei pääse sieltä mistä aita on matalin. Opettajalle voisi laittaa viestiä, että sanoo koulussa esim että "tämä lukuläksy on sellainen, joka luetaan äidille tai isälle ääneen", ekaluokkalaiset yleensä uskovat open sanaa :-) Itse olen tehnyt omien ekaluokkalaisteni (opetan siis alakoulussa) kanssa niin, että heillä on lukuläksyt, johon vanhempi kuittaa allekirjoituksellaan, kun on lapsi on lukenut läksyt tälle ääneen - tästä systeemistä on tykännyt sekä lapset että vanhemmat :) Tsemppiä teille!
Minusta tuntuisi nololta vaivata opettajaa meidän ongelmillamme.
apAjattelen itse, että mitä enemmän koti ja koulu tekevät yhteistyötä, sitä parempaa huolta voimme oppilaasta pitää - pysyä perillä oppimisesta ja kehittymisestä ja ottaa herkemmin yhteyttä silloin, kun siihen aihetta on. Ihmettelen omassa työssäni suuresti vanhempia, jotka eivät vaivaudu tekemään yhteistyötä, sillä jo tosi pienillä asioilla voidaan saada suuria juttuja aikaan. Lapsen olisi myös hyvä oppia jo nuorena, ettei koti ja koulu ole toisistaan täysin erilliset paikat vaan viestit kulkevat puolin ja toisin ja lapsi tuntee, että hänestä välitetään.
No miksei opettajat sitten viesti tämmöistä? Olette vain niin olevinanne. Ei sinne uskalla omilla ongelmillaan vyöryä, ettei kuormita ketään.
ap
Äiti sitä äiti tätä lässynlää. Olisit kuten ihmiset keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, miten et voi huomata?
Lapsen käytös kielii luottamus- ja arkuusongelmistaan äitiään kohtaan. Onko teillä millainen suhde, onko läheiset välit? Lapsi ei ehkä koe niin paljoa luottoa sinua kohtaan kuin olisi tarkoitus. Ikään kuin aristelee. Alapa rakentamaan suhdetta ensin ihan peruspalikoista: kysele koulusta, näytä rakkauttasi enemmän ja ole läsnä enempi.
Tämä kirjoittaja on palstalla hyvin tuttu. Tavallisesti hän märehtii lapsuudessaan, mutta aika ajoin moittii miestään, lapsiaan ja muita sukulaisiaan. Hän ei tee uraa vaan on osapäivätöissä mielenterveydellisistä syistä.
Menikö oikein kivikissaäiti?
PS. Tuon nimityksen hän sai, kun uhkasi lähteä kotoa, jos lapset eivät vie tuomiaan kiviä takaisin ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika ei sujuvasti osannut lukea kun koulu alkoi. Oltuaan koulussa n 10 pvää tuli koulusta ja sano missä se h----rri kirja on. Vitsikirja. Poika luki sujuvasti ja ei oo tarvinnut katsoa perään tuleeko läksyt tehtyä. Todistus kertoi.
Vierailija kirjoitti:
AP, miten et voi huomata?
Lapsen käytös kielii luottamus- ja arkuusongelmistaan äitiään kohtaan. Onko teillä millainen suhde, onko läheiset välit? Lapsi ei ehkä koe niin paljoa luottoa sinua kohtaan kuin olisi tarkoitus. Ikään kuin aristelee. Alapa rakentamaan suhdetta ensin ihan peruspalikoista: kysele koulusta, näytä rakkauttasi enemmän ja ole läsnä enempi.
Mitä rakkautta?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä, että oot kiinnostunut lapsesi läksyistä, sillä erityisesti äidinkielen ja matikan läksyt ovat alaluokilla todella tärkeitä ja lapsen huoltajana on sulla VELVOLLISUUS huolehtia, että läksyt tulee tehtyä - se ei ole mitenkään vapaaehtoista. Suosittelen läksyjen tarkistamista (esim lukuläksyn läpikäyminen yhdessä) nyt ainakin muutaman viikon ajan, että lapsi tottuu siihen, että sinäkin saat läksyjä tarkistaa. Miehen tuki asiassa auttaisi, niin lapsi tietää ettei pääse sieltä mistä aita on matalin. Opettajalle voisi laittaa viestiä, että sanoo koulussa esim että "tämä lukuläksy on sellainen, joka luetaan äidille tai isälle ääneen", ekaluokkalaiset yleensä uskovat open sanaa :-) Itse olen tehnyt omien ekaluokkalaisteni (opetan siis alakoulussa) kanssa niin, että heillä on lukuläksyt, johon vanhempi kuittaa allekirjoituksellaan, kun on lapsi on lukenut läksyt tälle ääneen - tästä systeemistä on tykännyt sekä lapset että vanhemmat :) Tsemppiä teille!
Minusta tuntuisi nololta vaivata opettajaa meidän ongelmillamme.
apAjattelen itse, että mitä enemmän koti ja koulu tekevät yhteistyötä, sitä parempaa huolta voimme oppilaasta pitää - pysyä perillä oppimisesta ja kehittymisestä ja ottaa herkemmin yhteyttä silloin, kun siihen aihetta on. Ihmettelen omassa työssäni suuresti vanhempia, jotka eivät vaivaudu tekemään yhteistyötä, sillä jo tosi pienillä asioilla voidaan saada suuria juttuja aikaan. Lapsen olisi myös hyvä oppia jo nuorena, ettei koti ja koulu ole toisistaan täysin erilliset paikat vaan viestit kulkevat puolin ja toisin ja lapsi tuntee, että hänestä välitetään.
No miksei opettajat sitten viesti tämmöistä? Olette vain niin olevinanne. Ei sinne uskalla omilla ongelmillaan vyöryä, ettei kuormita ketään.
ap
En tietenkään voi sun lapsesi opettajan puolesta sanoa, mutta itse etenkin syksyn alussa korostan nimenomaan yhteydenpitoa ja kannustan aktiiviseen viestimiseen ja se on syksyn vanhempainillassakin yksi tärkeimmistä aiheistakin. Laitan myös itse todella herkästi viestiä kotiinpäin. Toki kaikki eivät niin tee, mutta se ei estä itse lähestymästä opettajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä, että oot kiinnostunut lapsesi läksyistä, sillä erityisesti äidinkielen ja matikan läksyt ovat alaluokilla todella tärkeitä ja lapsen huoltajana on sulla VELVOLLISUUS huolehtia, että läksyt tulee tehtyä - se ei ole mitenkään vapaaehtoista. Suosittelen läksyjen tarkistamista (esim lukuläksyn läpikäyminen yhdessä) nyt ainakin muutaman viikon ajan, että lapsi tottuu siihen, että sinäkin saat läksyjä tarkistaa. Miehen tuki asiassa auttaisi, niin lapsi tietää ettei pääse sieltä mistä aita on matalin. Opettajalle voisi laittaa viestiä, että sanoo koulussa esim että "tämä lukuläksy on sellainen, joka luetaan äidille tai isälle ääneen", ekaluokkalaiset yleensä uskovat open sanaa :-) Itse olen tehnyt omien ekaluokkalaisteni (opetan siis alakoulussa) kanssa niin, että heillä on lukuläksyt, johon vanhempi kuittaa allekirjoituksellaan, kun on lapsi on lukenut läksyt tälle ääneen - tästä systeemistä on tykännyt sekä lapset että vanhemmat :) Tsemppiä teille!
Minusta tuntuisi nololta vaivata opettajaa meidän ongelmillamme.
apAjattelen itse, että mitä enemmän koti ja koulu tekevät yhteistyötä, sitä parempaa huolta voimme oppilaasta pitää - pysyä perillä oppimisesta ja kehittymisestä ja ottaa herkemmin yhteyttä silloin, kun siihen aihetta on. Ihmettelen omassa työssäni suuresti vanhempia, jotka eivät vaivaudu tekemään yhteistyötä, sillä jo tosi pienillä asioilla voidaan saada suuria juttuja aikaan. Lapsen olisi myös hyvä oppia jo nuorena, ettei koti ja koulu ole toisistaan täysin erilliset paikat vaan viestit kulkevat puolin ja toisin ja lapsi tuntee, että hänestä välitetään.
No miksei opettajat sitten viesti tämmöistä? Olette vain niin olevinanne. Ei sinne uskalla omilla ongelmillaan vyöryä, ettei kuormita ketään.
apEn tietenkään voi sun lapsesi opettajan puolesta sanoa, mutta itse etenkin syksyn alussa korostan nimenomaan yhteydenpitoa ja kannustan aktiiviseen viestimiseen ja se on syksyn vanhempainillassakin yksi tärkeimmistä aiheistakin. Laitan myös itse todella herkästi viestiä kotiinpäin. Toki kaikki eivät niin tee, mutta se ei estä itse lähestymästä opettajaa.
No, enpä usko, että häntä kiinnostaa. Tai miksi hän haluaisi tehdä hommaa, joka kuuluu meille.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse siis onkin siitä että lapsi "niskuroi" eikä totellut sinua. Ylläri, joskus se on sellaista. Olisi koittanut rauhoittua ja sitten jutellut lapsen kanssa miksi ei halua lukea ja jos voisi vaikka myöhemmin lukea.
Veikkaan että lasta pelotti, koska no sä kuulostat aika skitsolta.En rauhoitu, kun mua kohdellaan omassa kodissani tälleen. Kuin roskaa.
ap
Sähän olet itse ulkoistanut itsesi perheen elämästä. Sitten yhtäkkiä oletkin hetken kiinnostunut ja ihmettelet miksei mies ja lapsi ole innoissaan. Miksi olisivat? Heillä on oma systeeminsä ja sä lähinnä tulet siihen sotkemaan. Ja ilmoittelet että sulla on oikeus tietää lapsen läksyistä. Niin, sulla on vaan oikeuksia, mutta missä on sun velvollisuudet? Mies hoitaa ne velvollisuudet ja sitten sä haukut sitä kun se ei tanssi heti sun pillin mukaan ja tuo sun oikeuksia hopeavadilla sun eteen. Lapsikin niskoittelee, niin miksikähän? Miksi se tottelis äitiä joka ei ole kiinnostunut lapsesta ja tämän asioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, miten et voi huomata?
Lapsen käytös kielii luottamus- ja arkuusongelmistaan äitiään kohtaan. Onko teillä millainen suhde, onko läheiset välit? Lapsi ei ehkä koe niin paljoa luottoa sinua kohtaan kuin olisi tarkoitus. Ikään kuin aristelee. Alapa rakentamaan suhdetta ensin ihan peruspalikoista: kysele koulusta, näytä rakkauttasi enemmän ja ole läsnä enempi.
Mitä rakkautta?
ap
Häh? Oliko tuo jokin vitsi?
Tietysti näytät lapselle tunteita,(kerrot rakastavasi, tukevasi häntä missä vaan, kuuntelevasi ongelmissa) kannustat lasta kun hän onnistuu ja tekee oikein sekä otat häntä mukaan tekemisiin, kuten ruoanlaittoon. Muista myös kehua lasta (näytätpä nätiltä, letit sopii hyvin tms)
Alue: Aihe vapaa
Laita se lukemaan tietokoneen tekstintunnistusohjelmaan omassa rauhassaan.