Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tuore parisuhde ja miehen masennus/ahdistus

Vierailija
20.02.2017 |

Olen siis hyvin tuoreessa suhteessa, suhdetta on kestänyt vasta vajaa 3 kuukautta. Ihan suhteen alussa mies oli aivan ihana, kehui jatkuvasti ja oli todella innoissaan suhteesta. Välillä meni jopa vähän yli-innokkuuden puolelle, sillä mies oli muun muassa heti mainostamassa kaikille tutuille ja yhteisille työkavereille seurusteluamme ja puhui jo yhteenmuutostakin, mutta ei tämä minua erityisesti haitannut.

No, aivan yhtäkkiä miehen käytös sitten muuttui aivan täysin. Nykyään se olen yleensä minä, joka tekee aloitteen viestittelyyn ja pitää keskustelua yllä. Minä olen myöskin aina se, joka ehdottaa tapaamista. En tiedä mitä kävisi jos en tapaamista ehdottaisi, ehkä emme sitten vain näkisi ja koko suhde kuihtuisi pois. Seksi on suhteesta kadonnut melkein kokonaan ja hellyydenosoituksetkin ovat vähentyneet lähes olemattomiin.

Alkuun mietin, että ehkä miehellä on vain tilapäinen ahdistus suhteesta tai muuten vaan stressiä, joten annoin enemmän tilaa. Käytökselle ei kuitenkaan näkynyt loppua, joten otin tämän asian puheeksi pari viikkoa sitten. Mietin, että kai miehen kiinnostus on lopahtanut, mutta hän ei ole jotenkin vain saanut aikaiseksi sanoa asiasta, joten olin jo valmistautunut siihen, että suhteemme päättyy kyseiseen keskusteluun.

Kun otin puheeksi tämän muuttuneen käytöksen miehen kanssa, alkuun hän ei saanut sanotuksi oikein mitään ja yritti vain välttää kysymyksen. Lopulta hän sai kuitenkin sanottua, että tuo hänen muuttunut käytöksensä liittyi hänen saamaansa paniikkikohtaukseen (jota olin itsekin todistamassa). Paniikkikohtauksen jälkeen hän on kuulemma päivittäin kokenut olonsa ahdistuneeksi ja pelokkaaksi, myöskin tuntuu, ettei häntä enää mikään innosta tai kiinnosta. Tämän jälkeen mies sitten itkeskeli ja pyyteli anteeksi sitä että on niin surkeana, itse pyrin tukemaan ja lohduttamaan, että ei tällaista tarvitse anteeksi pyydellä ja että olen vain iloinen siitä että hän kertoi asiasta eikä pitänyt tätä sisällään. Muistutin tämän jälkeenkin, että mies voi aina puhua mulle asiasta, jos haluaa.

Tuon jälkeen kun mies oli päässyt avautumaan, hän oli yhden päivän vähän avoimempi ja mukavampi, tunsin näkeväni pienen pilkahduksen siitä miehestä, jonka kanssa alunperin aloin seurustelemaan. Tämän jälkeen sitten sama etäinen käytös kuitenkin jatkui, tuntuu, että pidän tätä suhdetta tällä hetkellä täysin yksin pystyssä. En siis syyllistä miestä aloitekyvyttömyydestä enkä kuvittele että yksi keskustelu olisi miehen ongelmat saanut katoamaan. Ymmärrän täysin, ettei edes yhteydenpitoon saatika sitten muuhun ole välttämättä kauheasti voimia, jos masentaa.

Sitä lähinnä vain olen miettinyt, että voiko tämä kaikki miehen etäisyys johtua vain tuosta ahdistuksesta, vai eikö hän enää välitä tästä suhteesta. Mietin, että roikunko nyt tässä suhteessa turhaan ja onko tämä enää pelastettavissa. Vaikka suhdetta onkin jatkunut näin vähän aikaa, välitän miehestä todella enkä haluaisi hylätä häntä, mutta en myöskään haluaisi väkisin tuputtaa seuraani ja roikkua, jos tämä vain pahentaakin tilannetta... Itsellänikin on kokemusta masennuksesta ja paniikkikohtauksista ja en haluaisi jättää miestä yksin tällaisen asian kanssa, kuulemma minä ja hänen toisessa maassa asuva siskonsa ovat ainoita, joille hän on kertonut asiasta.

En edes oikeastaan tiedä, mitä nyt tulin siis täältä kysymään tai hakemaan. Olen vain ihan hukassa tämän tilanteen kanssa ja todella stressaantunut asiasta. Huomenna mies on tulossa kylään, joten toivon, että voisimme keskustella tästä asiasta. En haluaisi suhdetta tämän takia päättää, mikäli miehellä on oikeasti halua suhdetta jatkaa, mutta kun en rehellisesti ole varma onko hänellä.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pakko kommentoida. Itse olen mies ja elän melko samanlaista suhdetta kuin ap. Olen seurustellut noin 2 vuotta naisen kanssa. Alku vuosi oli hurmaavaa rakkautta, moleminpuolista läheisyyden osoituksia, viestittelyä päivittäin, yhteisiä hetkiä viikottain. ( asumme erillämme). Yhtä äkkiä kaikki tämä loppui kuin seinään. Itse pidin yllä yhteydenpitoa ja ehdottelin tapaamisia. Aluksi niitä oli, mutta koko ajan harveniva, tai tulivat peruutetuiksi naisen taholta. Tätä kestänyt noin 6kk ja alan itse olemaan loppu. Ero mielessä kanssa, vaikka en haluaisi. Se ihminen johon rakastuin on kadonnut kokonaan! Nukkuu päivät ja ei jaksa mitään. Olen yrittänyt jutella, ohjata lääkäriin, tukea, antaa tilaa olla omissa oloissaan. Mutta tuntuu, että tila vain jatkaa pahenemistaan. Ilmeisesti masennus iskenyt? Hukassa olen kanssa!!! Jatkaako suhdetta, vai ero?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kahdeksan kolme