Kumpi teillä määrää yleensä kauppaostokset?

Minä, nainen. Tosin ei miestä kiinnosta ja toki otan hänen pienet toiveet huomioon. Joten päätöksenteko on minulla.

Mies varmaan toisi vain herkkuja kaupasta, jos saisi itse päättää. Eikä mikään olisi tuoretta.

Miestä harvemmin kiinnostaa.. Jos joskus sanoo että haluaa jotain teemme sitä. Kaupassa toki ottaa jotain juomista jne kärryn mitä haluaa.

Minä. Mies inhoaa kaupoissa käymistä ja minä taas pidän siitä, joten olemme sopineet, että minä hoidan sen homman. Otan toiveita ja ehdotuksia mielellään vastaan ja teineiltä niitä tuleekin, joskus myös mieheltä. Nyt viikonlopuksi hän toivoi savustettavaa kalaa ja ostin kokonaisen isohkon kuhan, jonka hän savusti hyväksi ruoaksi. Mies on ollut tähän saakka hyvin tyytyväinen valintoihini ja ruokiini. Teinien kanssa olemme tänään tehneet ruoan, tai oikeastaan 15 vuotias teki yksin sapuskan.

Yhessä mietitään mitä tehään minäki päivänä ruuaksi ja mitä muuta syyään, suunnitellaan viikko kerrallaan. Tehään kunnon lappu ja jompikumpi tai yhessä käydään viikon ruuat lauantaisin :)

Minä vaimona, kun ne kauppasulkeiset joudun tekemään. Mies ei kauppaan lähde, jos ei ole pakko. Jotain toivomuksia sanoo, kun tietää, että kauppaan menen, aina en välttämättä 'muista' niitä..

Ei meillä kukaan määrää mitä kaupasta ostetaan :o Sitä ostetaan mitä tarvitsee. Jos mies meinaa kokata jotakin, niin ostetaan sen tarvikkeet. Ja jos minä kokkaan, niin ostan tarvittavaa. Tai toisinpäin. Annetaan toiselle lista mukaan mitä ainakin tarvitsee tuoda. Mikä on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Minä, nainen. Tosin ei miestä kiinnosta ja toki otan hänen pienet toiveet huomioon. Joten päätöksenteko on minulla.

Mies varmaan toisi vain herkkuja kaupasta, jos saisi itse päättää. Eikä mikään olisi tuoretta.

Näin. Meillä syötäisiin ranuja ja nakkeja 7 päivänä viikossa jos mies joutuisi ostamaan ruuat ja kokkaamaan.

Me asumme demokratiassa, joten meillä ei kukaan "määrää" ostoksia.

Yhdessä päätetään, mitä syödään. Minä (N) olen meillä se, joka tykkää ruoanlaitosta, joten periaatteessa viimeinen sana on minulla mutta vain niin päin, että jos on jotain mitä en osaa tai halua valmistaa, niin sellainen ehdotus hylätään. Lisäksi molemmilla on omat tuotteensa, joita ostetaan ja maksetaan puolin ja toisin tekemättä asiasta numeroa, vaikka toinen ei niihin koskisikaan.

Yhdessä päätetään mitä syödään ennenkuin jompikumpi on lähdössä kauppaan tai sitten mietitään kaupassa kun ensin näkee onko punaisialappuja, tarjouksia yms. Monesti esitetään myös whatsapilla toivomuksia jos tiedetään että toinen on menossa ruokaostoksille töiden jälkeen.

Mies. Tekee myös ruuat ja hoitaa ruokaostokset, en puutu siihen touhuun ollenkaan. Syön tyytyväisenä mitä ikinä meille kokkaakaan. Joskus esitän toiveen että syötäisiin kalaa jonka yleensä toteuttaakin.

Se joka tekee ruuan.

Kyllä tuo on enemmän niin päin että kumpi joutuu ne miettimään. Kumpaakaan ei pahemmin kiinnostaisi. Nykyään tilataan ruokaostokset netistä, niin vähän helpompi kun voi siinä miettiä mitä tarvii.

Meillä on 5 vkon kiertävä ruokalista. Olen vuosia sitten nähnyt paljon vaivaa siinä, jotta on ruokaympyrä kunnossa.

La tai su kun syödään, ilmoitan perheelle meillä on seuraavalla vkolla ruokana ja luettelen seuraavan vkon ruuat. Jokainen voi sanoa mielipiteensä mutta meillä kaikki ovat hyvin kaikkiruokaisia.

Käyn kaupassa aina ma ja to, kun pääsen töistä. Sellaisilla mummokärryillä.

Joskus, hyvin hyvin harvoin mies käy kaupassa ja sitten ostaa vähän mitä huvittaa.

Mutta syötyä nekin tulee. Joku raaka-aine joutuu ehkä pakkaseen jne.

Meillä ei kukaan määrää mitään. Ruoanlaitto on meidän yhteinen intohimo ja rakkaus, ensin suunnitellaan mitä syödään ja sitten ostetaan tarvikkeet sen mukaan.

Minustakin on kummallista edes ajatella, että parisuhteessa toinen määrää jostain. Meillä on ainakin kaksi vastuullista aikuista ja tilanteesta riippuen sovimme joko yhdessä tai jos ei ole keretty kaupassakävijä päättää. Käymme välillä yhdessä kaupassa ja välillä toinen yksikseen, miten nyt sattuu sopimaan aikatauluun.

Esimerkiksi nyt mies on kaupassa ja minä laitan lapset nukkumaan. Ennen miehen lähtöä kurkattiin kaappeihin ja päätettiin seuraavan viikon menu. Sekään ei ole sitova vaan kokkaaja voi tehdä muutoksia fiiliksen mukaan. Sitten kirjoitettiin listaan mitä kaupasta tarvitaan. Mies saa toki ostaa muutakin, jos mieleen tulee. Lista käytämme kumpikin isoja ostoksia tehdessä.

Kumpikaan ei määrää mitään. Yhdessä sovimme kaikesta. Olosuhteiden pakosta mies käy yleensä ostokset suorittamassa, mutta ei silti määrää ostoksia. Ostaa sitä mitä ollaan yhdessä sovittu ja joskus jotain muutakin mitä sattuu kaupassa haluamaan tai ajattelemaan minun haluavan. Joskus soittaa ja kysyy mielipidettäni minulle ajatellusta tuotteesta, joskus ostaa ilman kysymistä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä kukaan määrää mitä kaupasta ostetaan :o Sitä ostetaan mitä tarvitsee. Jos mies meinaa kokata jotakin, niin ostetaan sen tarvikkeet. Ja jos minä kokkaan, niin ostan tarvittavaa. Tai toisinpäin. Annetaan toiselle lista mukaan mitä ainakin tarvitsee tuoda. Mikä on ongelma?

Pitäisikö olla ongelmia. :)

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 5 vkon kiertävä ruokalista. Olen vuosia sitten nähnyt paljon vaivaa siinä, jotta on ruokaympyrä kunnossa.

La tai su kun syödään, ilmoitan perheelle meillä on seuraavalla vkolla ruokana ja luettelen seuraavan vkon ruuat. Jokainen voi sanoa mielipiteensä mutta meillä kaikki ovat hyvin kaikkiruokaisia.

Käyn kaupassa aina ma ja to, kun pääsen töistä. Sellaisilla mummokärryillä.

Joskus, hyvin hyvin harvoin mies käy kaupassa ja sitten ostaa vähän mitä huvittaa.

Mutta syötyä nekin tulee. Joku raaka-aine joutuu ehkä pakkaseen jne.

Mimmonen ruokalista? :)

Mun pitäisi myös kehittää, koska en jaksa aina miettiä "mitä tänään syötäisiin". Kun en edes nauti ruuanlaitosta, pakkopullaa.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä päätetään mitä syödään ennenkuin jompikumpi on lähdössä kauppaan tai sitten mietitään kaupassa kun ensin näkee onko punaisialappuja, tarjouksia yms. Monesti esitetään myös whatsapilla toivomuksia jos tiedetään että toinen on menossa ruokaostoksille töiden jälkeen.

En osta ikinä punaisen lapun tuotteita, en edes katso niitä. Kaivelen ihan varmasti ne tuoreimmat tuotteet sieltä takaa. Tarjouksia tottakai käytän jos ne ovat ok, mutta en välttämättä jos tiedän, että normaalihintainen tuote on parempi, vaikka tuorejuustoissa.

Meillä minä käyn kaupassa ja joskus tiedän silloin mitä ruoaksi teen vaikka viikonloppuna, yleensä en, joten mietiskelen asian sitten kaupassa sen mukaan mitä tekee mieli ja mitä ei ihan hetkeen ole ollut. Hyvin harvoin käymme miehen kanssa yhdessä kaupassa, se tuntuisi jotenkin toisen ihmisen ajanhukalta. Perhe syö siis juuri sitä ruokaa mitä teen ja yleensä aina tulee kehuja.