Miten sen intohimon ja sähkön saa pitkään suhteeseen takaisin?

Pieni ikävä piristää!

Jep, menetetty on. Ei vaan, ottakaa etäisyyttä ja alatte treffailla uudestaan. Kyllä se sieltä löytyy kun välillä on etäisyyttä ja ikävä toisen luo.

Toki ei mitään ilotulitusta ole koskaan ollutkaan. Alussa tietysti kuten varmaan kaikissa suhteissa. Sitten naimisiin, lapset ja pitkiä "kuivia" kausia. Kunnioitan ja vieläkin himoitsen vaimoani, mutta hän ei ilmeisesti syty minusta :( Tämä siis seksistä, mutta paljon tärkeämpi asia joka puuttuu on läheisyys, kosketus ja osoitus siitä että toinen arvostaa ja tykkää siitä että olet olemassa.

Nyt se elämä rullaa eteenpäin kuin odottaessa jotain. Ei edes tulevaisuutta mietitä eteenpäin, ollaan vain ilman tavoitteitaa tms.

Kyllä se avoin keskusteluyhteys pitäisi ensin saada toimimaan jotenkin. (Naisena en kykenisi antautumaan miehelle, jonka kanssa en pysty keskustelemaan. Tai en ainakaan pystyisi nauttimaan läheisyydestä täysillä.) Sen lisäksi tehkää jotain uutta, hauskaa, mielenkiintoista... Vaikka pitkä viikonloppu jonnekin kaupunkikohteeseen, jossa ette ole aiemmin käyneet? Kannattaa kysyä kumppanin toiveita tällaisen reissun suhteen. Kun vaihdatte hetkeksi maisemaa, näette toisenne väkisinkin tuorein silmin. Ja lomalla on aina kumminkin rennompaa, eikä kenenkään tarvitse miettiä kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa, pyykkäämistä tai siivoamista. Ja muista tämä: niin kauan kuin pystytte nauramaan yhdessä, kaikki on mahdollista. Onnea!

Etäisyyttä olen yrittänyt ottaa, mutta tuntuu että se aiheutti sen että ei edes puhuta enää sitä vähääkään. Kaikki kosketus loppui...

Nyt enemmänkin ärsyttää kun ainut asia milloin puolisolle puhuu on kun pyytää jotain, käy kaupassa, osta maito, missä sukat, haen lapset... ja kun ainoa asia mitä viikkoon kuulet on se että "käsketään" tekemään jotain niin helposti miettii että mihin mä tuota tarvin.

Ja kun oikeasti haluaisin olla lähellä ja huolehtia että hänellä kaikki hyvin...toki sopivasti etäisyyttä tulee antaa siinä opittavaa, mutta jos ollaan naimisissa niin toisen kunnioitus ja huomioonottaminen lienee tärkeää molemminpuolisesti.

Kun saisin vaimoni katsomaan joskus minua ja ajattelemaan että on ihana olla ton kanssa.

-ap

Jos hän ei syty sinusta, niin eipä sille paljoa mitään voi. Kaikki ei syty kaikista.

Kuulostat ihan minun mieheltä. Päällepäin antaa ymmärtää, että on epäitsekäs ja rakkaudesta vaimoa kohtaan tekee sitä ja tätä, mutta oikeasti onkin erittäin itsekäs. Minä minä minä. Minun pitää saada kunnioitusta, minun pitää saada läheisyytyä, minun pitää saada seksiä, minun pitää saada palkkio jne. jne.

Vierailija kirjoitti:

Jos hän ei syty sinusta, niin eipä sille paljoa mitään voi. Kaikki ei syty kaikista.

Tämä se on itsellä mielessä. Siksi miettinyt että ero lienee silloin väistämätön:(

En haluaisi mutta ei tämäkään ole elämää, edes lasten takia ja varsinkin niiden vuoksi olisi parempi heidän nähdä vanhemmat jotka on iloisia keskenään. Eikä sellaista teeskentelyä ja läpi paistaa katkeruus.

Millä sen eron uskaltaa ottaa jos rakastaa toista?

-ap

Oletteko te myös yksilöinä tavoitteettomia tylsimyksiä?

Ei sitä valitettavasti saa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat ihan minun mieheltä. Päällepäin antaa ymmärtää, että on epäitsekäs ja rakkaudesta vaimoa kohtaan tekee sitä ja tätä, mutta oikeasti onkin erittäin itsekäs. Minä minä minä. Minun pitää saada kunnioitusta, minun pitää saada läheisyytyä, minun pitää saada seksiä, minun pitää saada palkkio jne. jne.

Millä tavalla itsekäs? Puhutteko asioista? Ehkä hän oikeasti haluaa seksissäkin tyydyttää sut, vaikka voi olla vielä opettelua?

Itse haluan (ehkä itsekästä) saada vaimoni tyydytettyä, hymyilemään ja kokemaan uusia juttuja (muutakin kuin seksijuttuja).

Ja saa tehdä yksin, kavereiden kanssa jne. Kunhan hän olisi taas se villi tyttönen joka nautti elämästä...

Vierailija kirjoitti:

Etäisyyttä olen yrittänyt ottaa, mutta tuntuu että se aiheutti sen että ei edes puhuta enää sitä vähääkään. Kaikki kosketus loppui...

Nyt enemmänkin ärsyttää kun ainut asia milloin puolisolle puhuu on kun pyytää jotain, käy kaupassa, osta maito, missä sukat, haen lapset... ja kun ainoa asia mitä viikkoon kuulet on se että "käsketään" tekemään jotain niin helposti miettii että mihin mä tuota tarvin.

Ja kun oikeasti haluaisin olla lähellä ja huolehtia että hänellä kaikki hyvin...toki sopivasti etäisyyttä tulee antaa siinä opittavaa, mutta jos ollaan naimisissa niin toisen kunnioitus ja huomioonottaminen lienee tärkeää molemminpuolisesti.

Kun saisin vaimoni katsomaan joskus minua ja ajattelemaan että on ihana olla ton kanssa.

-ap

Olethan kertonut tämän kaiken vaimollesi? Itse naisena nauttisin siitä, että saisin olla mieheni kanssa ihan rauhassa kotona. Paras yllätys olisi, jos mies olisi järjestänyt lapset hoitoon esim

viikonlopun ajaksi, tai edes yhdeksi yöksi. Voisimme viettää kiireetöntä aikaa yhdessä: jutella, saunoa, laittaa yhdessä ihana illallinen, käydä kävelyllä, elokuvissa, brunssilla, kaikkea sitä johon ei koskaan ole aikaa lapsiperheenä. Ja tietenkin kiireetöntä ja nautittavaa seksiä, jossa molemmat haluavat antaa toiselle parastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä valitettavasti saa.

Mun neuvo: suhdetta olisi pitänyt hoitaa tavoitteellisesti alusta asti. Kelju kommentti, sori.

Olen sitä mieltä, että on olemassa intohimoisia ja intohimottomia ihmisiä.

Flirttailemalla ja viettelemällä, pervolla seksillä ja erilaisilla kohtaamisharjoituksilla.

Minä aina neuvon, että ottakaa käyttöön lelut. Niiden avulla seksi nousee paremmaksi, ja kun se on tosi hyvää, ei sitä voi olla haluamstta lisää.

Minuun myös tehoaa porno, mutta kaikki ei tykkää. Mutta shampanja, kynttilät, mies alkaa leikkiä minulla.... aaahh....

N48

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että on olemassa intohimoisia ja intohimottomia ihmisiä.

Intohimottomasta ihmisestä on vaikea, ellei mahdoton, saada intohimoista, mutta intohimoisen ihmisen intohimon voi sammuttaa tai herättää.

Kokeile tehdä kotitöitä ilman että kehoitetaan/käsketään? Itselläni kuiva kausi seksistä josta kyllä syytän nyt raskautta, koska joka paikkaan kolottaa.mutta sitten aiheeseen: Mies ei juurikaan kotitöitä tee, mutta sen kerran kun näin hänet tiskaamaan (oma aloitteisesti), tuli heti olo että makuuhuoneeseen sieltä ja äkkiä ;) typerältähän se kuulostaa, mutta asiasta on tehty tutkimuksiakin että kotitöitä tekevät miehet saaenemmän seksiä yms. Tulee ehkä naiselle olo että me todellakin pyöritetään tätä yhdessä eikä tarvitse yksin olla vastuussa kaikesta talouden pyörittämisestä ja kodin hoidosta, että toinen välittää ja haluaa auttaa niissä asioissa. Muuten jos mies ei osallistu, myönnän että itse olen huonolla tuulella eikä läheisyys huvita.

Umpikujalta lähinnä tuntuu. Haluaisin että vaimo nauttisi elämästä, mutta vaikuttaa ettei hän voi jos minä kuulun siihen:(

Puhe yhteyttä ei ole ja tuntuu että kun ollaan yhdessä mutta pitää olla etäällä niin mitään ei elämässä osaa tehdä.

Sekin ok että vaimo tulisi ja menisi ja tekisi asioita ilman minua. Mutta onko itsekästä ajatella että myös kivoja asioita voisi tehdä myös miehensä kanssa?

Seksin ja läheisyyden puute toki vielä korostaa tätä. Varmaan jos se puoli toimisi niin ei näitä muita yhteisiä rientoja niin edes kaipaisi, eli ne olisi sitten "omaa aikaa".

-ap

Vierailija kirjoitti:

Molemminpuolisilla perspanoilla arki palaa jännittäväksi taas.

Se ketä herää ensimmäisenä tuikkaa toista kuivana kakkoseen.

Varmasti jännittäväksi ainakin ;)

-ap