Lue keskustelun säännöt.
Voiko joku jutella? yksipuolinen rakkaus
11.02.2017 |
Olen 26-vuotias nainen ja tuntuu että en jaksa enää. Olin pitkään sairas ja menetin varmaan siinä mahdollisuuteni hyvään elämään. En näe saavuttaneeni paljoakaan. Työllistymiseni näyttää toivottomalta. Olen rakastunut mieheen jota en voi koskaan saada. Pahinta on kun olemme fwb-suhteessa ja en uskalla lopettaakaan koska en usko mahdollisuuksiini löytää ketään muuta jota voisin rakastaa ja en oikein haluakaan. Kuitenkin minulla on vahvasti tiedossa että jossain vaiheessa mies lähtee ja tulee olemaan jonkun toisen kanssa. Olisi vähemmän kivuliasta päästää irti tässä vaiheessa kun ketään toista ei vielä ole, mutta en pysty. Sattuu liikaa. Sattuu jo nyt vaikka mitään ei ole tapahtunut. Käyn vain päässäni kokoajan läpi luopumisen tuskaa siihen päivään kunnes se oikeasti on edessä.
Minulla ei ole hänelle edes mitään annettavaa. Ja jos joku tähän komemmentoi että tee itsestäsi sitten mielenkiintoisempi, kouluttaudu, niin ei ole aikaa! siinä vaiheessa kun kaikki tuo olisi saavutettu, on hän jo poissa. ja vaikka yrittäisin tehdä itsestäni parempaa versiota, hän ei ikinä valitsisi minua. ei ikinä.
Onko kenelläkään ollut samanlaista? Miten te olette toimineet? Ja en halua kuulla niiden parisuhteellisten kommentteja jotka on rakastuneet oman suhteensa ulkopuoliseen tai jo varattuun. Enemmän kiinnostaa samanlainen tilanne, jossa molemmat osapuolet sinkkuja
Anteeksi isojen kirjainten ja pilkkujen puute
Kommentit (7)
Minä olen pitkästä suhteesta erottuani ollut molemmissa rooleissa, ensin rakastuin mieheen joka ei halunnut kanssani suhdetta ja sitten toinen mies rakastui minuun, ja meille tuli fwb-suhde koska en itse halunnut enempää.
Tuon ensimmäisen miehen kanssa en tosin suostunut seksiin enää sen jälkeen, kun tilanne selvisi minulle. Olen silti edelleen häneen ihastunut, koska jatkoimme tapailua ystävinä. Vähitellen olen päässyt kuitenkin tilanteeseen, jossa en enää nosta häntä jalustalle vaan ajattelen, että jos hän ei halua minua, en minäkään oikeasti haluaisi suhdetta hänen kanssaan. Sellainen suhdehan olisi aivan perseestä. Yritäpä kuvitella miten se käytännössä menisi. Täysin miehen ehdoilla, joka ei rakasta sinua.
Sitten taas tämä mies, joka olisi halunnut suhdetta. Itse en halunnut, vaikka pidinkin miehestä ja seksistä hänen kanssaan. Tämä oli minulle selvää alusta asti. Jos olisimme yrittäneet, mies olisi joutunut kärsimään pahasti kun en olisi voinut vastata hänen syvempiin tunteisiinsa. On ihan selvä asia, että minä en ole hänelle se oikea kumppani, siis että maailmassa on varmasti naisia joiden kanssa hän sopisi paljon paremmin yhteen ja jotka voisivat olla hänen kanssaan tasaveroisessa parisuhteessa. Mies laittoi suhteemme poikki, koska oli todennut sen vaurioittavan hänen itsetuntoaan, mutta yrittää nyt ehdotella että kuitenkin jatkaisimme sitä. Minä en enää suostu siihen, koska arvioni mukaan mies on koukussa seksuaalisesti eikä hänellä ehkä olisi voimia irtautua enää uudestaan, enkä halua olla osapuolena tilanteessa joka vahingoittaa häntä.
Tämä sinun rakkautesi kohde tuskin on sinulle oikea mies, vaikka se rakastuneena siltä tuntuukin. Yritä vain kertoa itsellesi, että tärkeintä sinulle on nyt päästä irti hänestä, jotta pääset korjaamaan vaurioitunutta itsekunnioitustasi rauhassa. Sen jälkeen tapaat vielä monia sinulle sopivampia miehiä elämäsi aikana, ja kun olet päässyt jaloillesi, sinun on myös mahdollista rakentaa jonkun heistä kanssa toimiva rakkaussuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuva olet.
Se on tuskallinen tila, mutta siitä on mahdollista parantua.
Ei sinun hänen takiaan pitäisikään kouluttautua ym. vaan itsesi ja oman tulevaisuutesi ja elämäsi takia. Tulla siksi mikä olet ja miksi haluat tulla. Sinä olet säkenöivä kaunis olento, et vaan näe sitä.
Näillä sivuilla on jotain hyviä juttuja aiheesta:
voivoi taas on joku jännämiehen k_ullikarusellissa.
Lohduttaudu sillä, että pystyt rakastumaan vielä toistekin johonkin toiseen. Roikuin joskus fwb suhteessa yksipuolisten tunteideni vuoksi. Jätin hänet monta kertaa tuskani vuoksi, mutta hän sai minut houkuteltua takaisin. Sitten yhtenä kertana päätin, että en vastaa viesteihin ja soittoihin enää. Yksinkertaisesti päätin vain olla vahva ja uskoa siihen, että minulle parempi suhde vielä löytyy jonain päivänä. Vuoden kesti, että lakkasin haaveilemasta siitä, että jos vain yksi synttäriviesti tai jos vain kavereina nähtäisiin. Sitten löytyi se molemminpuolinen rakkaus, joka vei viimeisetkin tunteet häntä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pitkästä suhteesta erottuani ollut molemmissa rooleissa, ensin rakastuin mieheen joka ei halunnut kanssani suhdetta ja sitten toinen mies rakastui minuun, ja meille tuli fwb-suhde koska en itse halunnut enempää.
Tuon ensimmäisen miehen kanssa en tosin suostunut seksiin enää sen jälkeen, kun tilanne selvisi minulle. Olen silti edelleen häneen ihastunut, koska jatkoimme tapailua ystävinä. Vähitellen olen päässyt kuitenkin tilanteeseen, jossa en enää nosta häntä jalustalle vaan ajattelen, että jos hän ei halua minua, en minäkään oikeasti haluaisi suhdetta hänen kanssaan. Sellainen suhdehan olisi aivan perseestä. Yritäpä kuvitella miten se käytännössä menisi. Täysin miehen ehdoilla, joka ei rakasta sinua.
Sitten taas tämä mies, joka olisi halunnut suhdetta. Itse en halunnut, vaikka pidinkin miehestä ja seksistä hänen kanssaan. Tämä oli minulle selvää alusta asti. Jos olisimme yrittäneet, mies olisi joutunut kärsimään pahasti kun en olisi voinut vastata hänen syvempiin tunteisiinsa. On ihan selvä asia, että minä en ole hänelle se oikea kumppani, siis että maailmassa on varmasti naisia joiden kanssa hän sopisi paljon paremmin yhteen ja jotka voisivat olla hänen kanssaan tasaveroisessa parisuhteessa. Mies laittoi suhteemme poikki, koska oli todennut sen vaurioittavan hänen itsetuntoaan, mutta yrittää nyt ehdotella että kuitenkin jatkaisimme sitä. Minä en enää suostu siihen, koska arvioni mukaan mies on koukussa seksuaalisesti eikä hänellä ehkä olisi voimia irtautua enää uudestaan, enkä halua olla osapuolena tilanteessa joka vahingoittaa häntä.
Tämä sinun rakkautesi kohde tuskin on sinulle oikea mies, vaikka se rakastuneena siltä tuntuukin. Yritä vain kertoa itsellesi, että tärkeintä sinulle on nyt päästä irti hänestä, jotta pääset korjaamaan vaurioitunutta itsekunnioitustasi rauhassa. Sen jälkeen tapaat vielä monia sinulle sopivampia miehiä elämäsi aikana, ja kun olet päässyt jaloillesi, sinun on myös mahdollista rakentaa jonkun heistä kanssa toimiva rakkaussuhde.
Lisään vielä, että ongelmasi ei ole elämäntilanteesi tai terveyshistoriasi, vaan heikko itsekunnioitus. Sen korjaaminen on avain kaikkeen. Toki pitkä sairastaminen ja siitä seuranneet menetykset varmasti osaltaan vaikuttavat itsekunnioitusta rapauttavasti. Ne eivät kuitenkaan ole ratkaisevia asioita, vaan voit aivan hyvin rakentaa itsellesi vahvan itsetunnon ja hyvän elämän myös nykyisistä lähtökohdista. Päivässä se ei tapahdu, mutta mitä nopeammin aloitat, sitä nopeammin pääset jaloillesi.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sana tilanne. Olen bi ja rakastunut hyvään ystävääni, naiseen. Hän tuntee vain ystävyyttä kun asiasta puhuimme. Olemme hyvin läheiset myös fyysisesti. En pääse hänestä eroon koska hän on minulle niin tärkeä ystävä. Hetken aikaa hän kuvitteli olevansa naisiin päin. Vaan ei sitten kai ollutkaan. Jotenkin satuttaa
Näin 56-vuotiaan näkökulmasta tuntuu oudolta, että joku kolmekymmentä vuotta nuorempi kokee menettäneensä kaikki mahdollisuutensä mihinkään.
Eipä tuohon juuri ole mitään kommentoitavaa muuten.