Miksi lapsista halutaan eroon mahdollisimman pian?
Kun keskustellaan lapsentekoiästä, monesti nostetaa esiin, että nuorena tehtävä ja nelikymppisenä pitää olla jo lapset muuttaneet kotoa, muuten kun ei jaksa. Nuorena lasten tekeminen on ok, mutta miksi kypsemmällä iällä lasten tekeviä kauhistellaan? Siis sellaisenkin, jolla on varttuneitakin lapsia ennestään. Alkaa voivottelu, ettei enää itse jaksaisi millään.
Ihan kuin lapset olisivat vain kauhea taakka ja velvollisuus, joka pakon edessä on hoidettu. Ja ainut ilo elämässä on, kun lapsista on päästy eroon? Onko olemassa paljon ihmisiä, jotka eivät ole nauttineet lapsistaan ja heidän hoitamisesta?
Minun esikoinen on 20 ja nuorimmainen 2-v ja olen yli nelikymppinen. Molempien kanssa vauva-aika ja äitiys on ollut ihanaa. Nyt olen urheilemisen takia paremmassa kunnossa kuin nuorena, joten nyt on enemmän energiaa kuin silloin 20 v sitten. Yksi työkaverini on sitä mieltä, että parasta on kun ei tarvitse työpäivän jälkeen tehdä muuta kuin maata sohvalla ja katsoa tv:tä ja ikää vasta 39 ja lapset aikuisia. Vaikkei minulka lasta olisikaan, kammoaisin tuollaista elämää. Omat lapset hoidatti pitkälti mummoillaan, kun oli niin rankkaa muuten.
Mistä tämä ajatusmaailma oikein kumpuaa, että parasta on jos itse ei tarvitse tehdä mitään ja lapset täytyy hoidattaa isovanhemmilla? Miksi nämä ihmiset ovat ikinä lapsia tehneet? Onko se joku pakko?
Kommentit (33)
No vanhemmuus on aika ikävää ja rajoittavaa puuhaa verrattuna lapsettomaan elämään. Jos joku kuvailisi skenaarion, jossa on nuo kaikki lapsiperhe-elämän mukanaan tuomat muutokset vapaa-ajan menettämisestä terveydellisiin ongelmiin, kertomatta, että muutos on seurausta lapsen hankkimisesta, kaikki kauhistuisivat.
Niin, ja sitten jos tarkastellaan aihetta perheiden arjen tasolla, moni kertoo ylpeydellä, miten "itsenäisiä" heidän kolmevuotiaansa ovat, kun ulkoilevat yksin ulkona. Tai miten reipas ekluokkalainen hoitaa ja lenkittää vauvaa vaunuissa omakotitaloalueella. Lapsilta odotetaan itsenäisyyttä ja suoriutumista asioista, joihin tarvittaisiin vielä vanhempia.
Miksi nämä laiskat ja negatiiviset ihmiset hankkii lapsia? ap
Palataan asiaan kun tuo nuorimmainen on teini ja sinulla jyllää vaihdevuodet ja omat vanhempasikin tarvitsee apua jopa päivittäin ja töissä tökkii. Esikoinen tuo lapsenlapset hoitoon joka viikonloppu. Kyllä silloin jo kaipaa omaa aikaa ja odottaa että kuopuskin lentää pesästä.
Paitsi superihminen ei tietysti hyydy missään vaiheessa...
Oletettavasti vaihdevuoteni tulevat jo aiemmin ja lapsenlapsia hyvinkin pian. Vanhempani eivät valittavasti ole elossa. ap
20 v poika asuu kotona ja opiskelee yliopistossa. Hgissä.
Miksi lapsia viedään hoitoon joka viikonloppu isovanhemmille? Onhan selvää etteivät mummuikäiset yli nelikymppiset jaksa hoitaa enää pieniä? Lasten tulisi pikemminkin hoitaa väsyneitä vanhempiaan.
Teinien kanssa on ajoittain kyllä aivan helvetin rankkaa. Ihan sama mitä teet, teinin mielestä olet paska. Ja raha-automaatti. Ja siivooja ja kokki. Ihan kyllä odotan, että nämä neidit joskus itsenäistyvät..
Lapset on tehtävä siksi nuorina, kun isovanhemmat jaksaa hoitaa ne. Näin on monessa kulttuurissa. Lapsi voidaan jättää myös kokonaan isovanhemmille, jos nämä ovat vielä hyvässä kunnossa. 40-50-v isovangemmat ovat ihanne, josta ei kannata tinkiä.
Syy on suomalainen asenneilmapiiri, jota dominoi demarius ja sosialismi. Valtion tulee olla aikuisen ihmisen läheinen ja tukiverkko. Itsenäisyys on yhteisöllisyyttä suurempi arvo, ja nimenomaan "oikeanlainen" itsenäisyys: on kunniallisempaa olla valtion elätti kuin saada henkistä tai taloudellista tukea verisukulaiseltaan, vaikka molemmissa tilanteissa on yhtä lailla muiden avun varassa. Tästä syystä Suomessa pidetään kunnia-asiana sitä, että vanhempi tekee täysi-ikäiselle lapselle selväksi, ettei tämä enää kuulu perheeseen samalla tavalla kuin ennen. Muutoin lapsista tulee pilalle hemmoteltuja kermaperseitä, joita katsotaan kieroon. Saman asenneilmapiirin vaikutuksen huomaa tarkkaillessa, miten vanheneviin vanhempiin, ystäviin tai aikuisiin sisaruksiin suhtaudutaan. Kyllä yhteiskunta hoitaa, ja jokainen keskittyköön omiin asioihinsa.
Lapsia ei ole onneksi mikään pakko hankkia!
Ymmärrän vapaaehtoisen lapsettomuuden kyllä. Mutta en oikein ymmärrä niitä vanhempia, jotka kokevat tavallisenkin lapsiperhearjen suunnattomana taakkana. En tarkoita sitä, että lasten pitäisi elää kolmekymppiseksi vanhempien luona, omakin esikoiseni asuu omillaan. Vaan sitä, että koko lapset koetaan taakkana ja sysätään muualle hoitoon, vaikka omasta halusta on tehty niitä useampi.
Ymmärrän uupumuksenkin ja muuttuvat elämäntilanteet. Yleinen ilmapiiri on vain jotenkin lapsivastainen lapsiperheiden sisälläkin.
Ymmärrän vapaaehtoisen lapsettomuuden kyllä. Mutta en oikein ymmärrä niitä vanhempia, jotka kokevat tavallisenkin lapsiperhearjen suunnattomana taakkana. En tarkoita sitä, että lasten pitäisi elää kolmekymppiseksi vanhempien luona, omakin esikoiseni asuu omillaan. Vaan sitä, että koko lapset koetaan taakkana ja sysätään muualle hoitoon, vaikka omasta halusta on tehty niitä useampi.
Ymmärrän uupumuksenkin ja muuttuvat elämäntilanteet. Yleinen ilmapiiri on vain jotenkin lapsivastainen lapsiperheiden sisälläkin.
Velat ja yksilapsisuus onneksi lisääntyy.
En minä ainakaan lapsista halua päästä eroon, mutta ei se ole hyvä asia jos kotona asuu toinenkin pariskunta, se on häiritsevää. 18v. aikuisella ihmisellä on yleensä parisuhde, tai vähintäänkin suht vilkas seksielämä, enkä todellakaan halua että minun aikuinen lapseni harrastaa seinän takana seksiä, tai kuuntelee kun minä ja mieheni rakastellaan.
Muutenkin aikuisella pitää olla oma asunto jota hallita, ei samaan kämppään mahdu kahta isäntää tai emäntää. Minä muutin kotoa jo yläasteen jälkeen, nuoremmat sisarukset olivat vuoden pari pidempään kotona, mutta kaikki ovat täysi-ikäisinä asuneet omillaan, samoin oma esikoiseni. Esikoiseni oli ensimmäisen opiskeluvuoden vielä kotona apuna koska meille tuli kaksoset silloin kun esikoinen oli 14v.
Nyt esikoinen on jo 22v, ja odotan että hän saisi koulunsa käytyä ja työelämään että voisi odotella häitä ja lapsenlapsia lähivuosina. Mieheni suree sitä että hän on jo 52v, ja kaksoset on 8v. että hän ei luultavasti näe heidän lapsiaan, en tiedä näenkö minäkään kun kaksoset on poikia ja miehet ovat yleensä vähän vanhempia ennenkuin tulevat isäksi. Minä olen jo viisikymppinen kun pojat alkaa aikuistua, mitäs sitten jos tekevät lapsia vasta kolmekymppisenä, minä olen silloin jo niin loppu että en jaksa olla pienten lasten kanssa.
Jos ihminen muistelee omien vanhempiensa "olemista" vanhempina, niin ehkä se vaan tulee mieleen...
Asiat voi lukea miten haluaa.
Itse rakastan lapsiani, mutta en jaksaisi elää lapsiperhearkea mitään 40 vuotta. En ymmärrä mitä pahaa siinä on? Yhdessä erässä kiitos.
Nuorena siksi, että pääsääntöisesti ihmiset on paremmassa kunnossa nuorena. Itse olen. En usko että jaksaisin esim viiden vuoden yöheräilyjä yhtä hyvin 40-vuotiaana kuin mitä jaksoin 20-vuotiaana.
En kyllä ymmärrä mitö tarkoitat sillä että lapset halutaan pois elämästä. Eihän ne lapset mihinkään vanhemman elämästä katoa, kun muuttavat pois kotoa. Se tarkoittaa vain sitä että lapset ottavat itse vastuun omasta elämästään ja sulle jää se seurasta nauttiminen.
Ja sitä enemmänhän sulla ja lapsillasi on yhteisiä vuosia, mitä nuorempana heidät teet. Sama koskaa mahdollisia lapsenlapsia sitten muuten myös...
Kantasuomalaisella ei ole varaa hankkia kuin max 1 lapsi. Asuminen ja eläminen pääkaupunkiseudulla on kallista. 2 työssäkäyvää aikuista brt yht.80000 vuosi. Asuntolaina päivähoito työmatkakulut ja perheen normimenot. Juuri mitään ei jää säästöön. Pakolaisperheissä 10 lasta ja lisää tulee joka vuosi heillä kaikki ilmaista. Terveisiä petseestä. Heti kun lapsi koulutettu niin meidän porukka lähtee tästä paskalandiasta
Minäkään en ymmärrä miksi se 18-vuotias automaattisesti "lähtee omilleen". Mille omilleen, tukien varaan useimmiten veronmaksajien kukkarolle. Jos kotona on kaikki hyvin voi ihan hyvin säästää opiskelemalla sieltä käsin jos opiskelupaikka on kotipaikkakunnalla.
Kyllä yhteiskunnan normi on, että oma pershetemä väännettävä, vaikka hoitaminen on yhtä myrkynnielemistä. Ne jotka ei ole nauttineet lapsiata nuorempana, eivät nauttisi vanhempanakaan. Siksi ovat onnellisia kun lusiminen lapsiarjessa joskus loppu.
Wt ihmiset ei tee muuta kun makaavat sohvalla ja katsovat telkkaa.