Lue keskustelun säännöt.
Saako teinit käyttäytyä ihan miten vaan?
09.02.2017 |
Minulla on seiskaluokkalainen ja alakoulussa olevia lapsia. Miesystävällä on kaksi yläkouluikäistä lasta. Olemme tapailleet kohta kaksi vuotta, mutta nähneet lasten kanssa vain silloin tällöin.
Miehen erosta on jo vuosikausia, lähemmäs kymmenen. Miehellä on sen jälkeen ollut pitkä suhde, jolloin asuivatkin yhdessä vuosia. Miehen äiti sanoo, että lopulta eron syynä olivat pitkälti miehen lapset, siis hänen lapsenlapsensa. Mies on viitannut itsekin joskus vähän varovaisesti siihen sekä eksäänsä.
Miehen eksä on dominoiva ja mahdollisesti hänen vanhemmuutensa perustuu kaveruuteen. Lapsilla on omissa huoneissaan telkkarit, pleikkarit, tietsikat, tabletit. He saavat olla huoneissaan aina,mitään kotitöitä ei tarvitse tehdä, eikä mitään tarvitse harrastaa. Lapset asuvat vanhemmilla vuoroviikkosysteemillä, eikä isä ole uskaltanut olla tiukka, koska on pelännyt, että sitten lapset katoavat äidille.
Minä olen ollut alusta lähtien huolissani. Lapset ovat hyvin negatiivisia, eivät puhu yhtäkään lausetta nätisti, eivät harrasta tai ole kiinnostuneita mistään, eivätkä osaa ottaa vastuuta mistään. Toisen pitäisi päättää tulevaisuudensuunnitelmistaan, mutta koska mikään ei kiinnosta, on se vaikeaa ja masentaa ja itkettääkin. Ihme se ei ole, koska ei ole koskaan mitään muuta tehnyt kuin ruutuaikaillut. Kavereita tosin jonkin verran on, mutta niidenkin kanssa vain pelataan. Nuorempi lapsista on tuntemisemme aikana lihonut 15kg oltuaan pyöreä aina. Olin huolissani jo heti alussa ja juttelin miehen kanssa "salavihkaisesta" ryhtiliikkeestä ravinnon ja liikkumisen suhteen, mutta ei ketään kiinnostanut. Lääkäriin kyllä mentiin hakemaan mahdollista diagnoosia kilpirauhasen vajaatoiminnasta lihomisen syynä, mutta kukaan ei katso peiliin, vaikka syödään mitä sattuu, eikä liikuntaa ole juuri lainkaan ikinä. Hän myös kirjaimellisesti on lintsannut koulusta, minkä lisäksi äidin luona saa jäädä kotiin aina, jos on kurkku tai pää kipeä. Poissaoloja onkin todella paljon, mutta koska koulu sujuu, ei siihen ole puututtu. Lapsikin sanoi, ettei ne sitä koulussa tuu huomaamaan, koska oppilaita on niin paljon.
Lueskelin MLL ohjeita ja niistä olin ymmärtävinäni, että teinit saavat tiuskia, olla ynseitä, suhtautua kaikkeen negatiivisesti, olla jopa ilkeitä, räjähdellä, olla tekemättä mitään ja aina vain pitäisi voida ymmärtää. Itse olen kuitenkin kasvattanut omat lapseni aivan toisin, ja minulle tulee käytöksestä aidosti paha mieli ja olo. Onko todella niin, että nuorilla on vain oikeuksia, eikä mitään velvollisuuksia? Onko todella niin, että heidän uhmaamisensa on vain testiä tai merkki siitä,että luottavat välittämiseen ja että suhde kyllä kestää kaiken? Meillä on esim.ollut aina sellainen sääntö, että edes vihaisena ei saa sanoa sellaista mitä ei tarkoita, koska kaikki sellainen voi jättää jäljet.
Mitäs mieltä? Itse haluaisin vain väistellä ja surullinen olen. Hölmönä ajattelen, että kaverivanhemmuus on lapsille karhunpalvelus. Heillä on mieletön yltäkylläisyys, mutta negatiivisuuden määrä on käsittämätöntä. Mitään eivät arvosta, enkä tosiaan yhtenäkään päivänä ole heitä iloisena nähnyt. Mies sanoo, että mihinkään juttelemaan ei lapsia ja äitiä saa, koska kuulema äidin luona ovat ihan "normaaleita". Lapset ovat kuitenkin sanoneet, että äidin luona saavat olla rauhassa omissa huoneissaan eikä tarvitse mitään aikuisten tyhmiä juttuja edes kuunnella.
Kommentit (21)
Silloin tällöin näkeminen ei kerro lapsista vielä koko totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis nähneet silloin tällöin mutta vuoroviikoin? Siis mitä?
Lu-e-tun ym-mär-tä-mi-nen?
Vanhemmillaan asuvat vuoroviikoin, mutta me olemme miehen kanssa tapailleet ja sovitelleet tapaamiset niin, ettei teinien tarvitse taas sopeutua uusiin ihmisiin. Mies on halunnut tiiviimpääkin kanssakäymistä, mutta minä olen halunnut antaa lapsille mahdollisuuden olla olematta meidän kanssa tekemisissä, koska kaikki on niin valtavan vastenmielistä, kuten miehen edellinenkin naisystävä oli. Naisystävä oli kuitenkin ulkopuolisten mielestä tosi mukava, "hyvä ja kiltti ihminen" ja lapseton ja varmasti halusi lasten parasta. Sekään ei riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Silloin tällöin näkeminen ei kerro lapsista vielä koko totuutta.
Mies kertoo, että lapset ovat kaikille ja kaikessa negatiivisia. Heitä ei huvita mikään,eikä mikään kelpaa. Mies siis asuu niiden kanssa joka toinen viikko.
Joissakin perheissä saa.
Se miten nämä vanhemmat ovat katsoneet lastensa parhaaksi ei kuulu sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin tällöin näkeminen ei kerro lapsista vielä koko totuutta.
Mies kertoo, että lapset ovat kaikille ja kaikessa negatiivisia. Heitä ei huvita mikään,eikä mikään kelpaa. Mies siis asuu niiden kanssa joka toinen viikko.
Mikä on miehen tekosyy ettei hän tee asialle mitään? Kun lapset avaavat suunsa, he puhuvat kodistaan.
Tää juttu on taas niin ihmeellinen, että ei pysty sanomaan mitään. Kovin hyvin olet perillä vaikka ette paljon tekemisissä ole. Ja ilkeitä ex vaimoja ja ilkeitä ex naisystäviä?
Mikä ihmeen juttu tää on???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sinä olet joku niistä uuden naisen lapsista, vaikka jossain muussa persoonassa kirjoitatkin? Ei tämä ole aikuisen ihmisen tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Tää juttu on taas niin ihmeellinen, että ei pysty sanomaan mitään. Kovin hyvin olet perillä vaikka ette paljon tekemisissä ole. Ja ilkeitä ex vaimoja ja ilkeitä ex naisystäviä?
Mikä ihmeen juttu tää on???
Ei, minun mielestäni eksänaisystävä ei ole ollut ilkeä, vaan on kuulostanut siltä, että hän välitti lasten hyvinvoinnista, olisi halunnut käyttää rajoja ja rakkautta, mutta rajoja ei saa olla.
Mies kertoo, minkälaista heillä on. Minä ja lapseni olemme nähneet minkälaista elämä siellä on ja se on linjassa siihen, mitä mieskin on sanonut.
Mutta ihmettelen itsekin, että mikä ihmeen juttu tää on?? Miten lapset voivat olla niin lopen kyllästyneitä ja negatiivisia, vaikka heillä on kaikkea ja kaikki päällisin puolin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin tällöin näkeminen ei kerro lapsista vielä koko totuutta.
Mies kertoo, että lapset ovat kaikille ja kaikessa negatiivisia. Heitä ei huvita mikään,eikä mikään kelpaa. Mies siis asuu niiden kanssa joka toinen viikko.
Huono yritys pelastaa mokaasi :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämä on automaattisesti lasten äidin syy? Ihmetyttää kyllä miten ruusunpunaisten lasien läpi naiset katsovat näitä eroisiä, mies on aina tosi hyvä isä ja ex-vaimo se pahis, jonka syytä lasten huono käytös on. Ihan yhtälailla se on isänkin tehtävä kasvattaa ja käydä keskustelua kasvatuksesta sen toisen vanhemman kanssa, eikä levitellä vain käsiä ettei voi tehdä mitään, kun sitten ne lapset ei enää tule tänne ja kun se exä on niin "dominoiva".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin tällöin näkeminen ei kerro lapsista vielä koko totuutta.
Mies kertoo, että lapset ovat kaikille ja kaikessa negatiivisia. Heitä ei huvita mikään,eikä mikään kelpaa. Mies siis asuu niiden kanssa joka toinen viikko.
Huono yritys pelastaa mokaasi :-D
Nyt en minä ihan ymmärrä. Minä en ole ollut asiaan vaikuttamassa, mutta onko normaalia ja tyytyväisen lapsen/nuoren/aikuisen merkki se, että vuoden aikana lihoo 15kg? Voisiko tosiaan olla niin, että joku olisi pielessä? Mies ja hänen vanhempansa ovat kertoneet olevansa huolissaan. Minä en oikea ihminen puuttumaan mihinkään. Ihmettelen vaan, että kuinka mikään voisi parantua, jos mennään aina vaan sen mukaan mitä lapset haluavat. Eihän lapsi pääsääntöisesti osaa itse päättää: karkkia, valvomista, ruutuaikaa, kivaa tekemistä tai laiskottelua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavattoman monessa eroperheessä saa vanhempien hyvittäessä eroa.
Ei kuulosta hyvältä, mutta ei kai voi kaikkea laittaa äidin syyksi varsinkin jos puolet ajasta asuvat isän luona?
Edelleen mikä on isän pirun huono tekosyy ottaa tilanteesta vastuuta? Tapaamismuotoon voi hakea myös muutosta, jos vuoroasuminen ei ole lastenetu. Vanhemmuus on aina kahden kauppaa, jossa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisi miettiä olisiko kummassakin vikaa.
-joku harrastus, jos nyt ei muuta niin päivittäistä liikuntaa
- ruokailu kuntoon
- kotitöitä sopivasti
-rajoituksia ruutuaikaan ( ei yötä myöten koneella)
- näillä pääsee jo pitkälle
Seurustelen miehen kanssa jolla lapsia. Minullakin on lapsia. Emme tapaa miehen kanssa kovin usein. Miehen lapset asuvat miehellä joka toinen viikko.Silloin emme ole siellä. Paitsi joskus. Olen huolissani miehen toisen lapsen painosta. Lapset eivät tee miehen tykönä kotitöitä. Äitinsä tykönä paljon koneita. Sitten selitystä siitä, kuinka mies eronnut keskiexästä kun miehen lapset on niin ikäviä. Myös selitystä miehen äidistä.
Ei mitään järkeä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää juttu on taas niin ihmeellinen, että ei pysty sanomaan mitään. Kovin hyvin olet perillä vaikka ette paljon tekemisissä ole. Ja ilkeitä ex vaimoja ja ilkeitä ex naisystäviä?
Mikä ihmeen juttu tää on???
Ei, minun mielestäni eksänaisystävä ei ole ollut ilkeä, vaan on kuulostanut siltä, että hän välitti lasten hyvinvoinnista, olisi halunnut käyttää rajoja ja rakkautta, mutta rajoja ei saa olla.
Mies kertoo, minkälaista heillä on. Minä ja lapseni olemme nähneet minkälaista elämä siellä on ja se on linjassa siihen, mitä mieskin on sanonut.
Mutta ihmettelen itsekin, että mikä ihmeen juttu tää on?? Miten lapset voivat olla niin lopen kyllästyneitä ja negatiivisia, vaikka heillä on kaikkea ja kaikki päällisin puolin hyvin.
Ehkä niitä lapsia nyppii se, ettei isä saa mitään kuria aikaiseksi, vaan ottaa siihen hommaan aina jonkun ulkopuolisen (naisystävän). Lapsille on ihan luontaista, että perheen ulkopuoliseen ihmiseen suhtaudutaan aluksi varauksella ja jopa negatiivisesti, ja voin kuvitella millaiset reaktiot on, jos tuo ulkopuolinen alkaa muuttaa perheen sääntöjä ja toimintatapoja sen oman vanhemman toimiessa vain peesaajana touhussa. Se pitäisi olla tässä tapauksessa isän tehtävä päättää mikä meininki siellä hänen kodissaan on, olisi pitänyt päättää jo aikaa sitten ennen mitään uusia kumppaneita. Lapset olisivat varmasti sopeutuneet siihen mainiosti, jos kerran asuvat säännöllisesti ja noin paljon siellä isänsä luona.
Siis nähneet silloin tällöin mutta vuoroviikoin? Siis mitä?