Vaimo pelkää synnytystä, voitteko lohduttaa että ihan turhaan

Ja saahan siihen lääkityksenkin varmasti

"Jonkin verran". Tutustu itse synnytyskirjallisuuteen ja lopeta vähättely.

Jonkin verran?

En voi lohduttaa. Lapsi jää ainoaksi traumaattisen synnytyksen takia. Lääkäri oli kiinni leikkauksessa joten puudutushommat meni pitkässä synnytyksessä pieleen.

Hyvinkin voi mennä mutta minä en luottaisi enää siihen.

Tottakai se pelottaa ja sattuu enemmän tai vähemmän.

Kuopus kun syntyi, ei sattunut lainkaan koska minut oli todella hyvin lääkitty. Voimia vaimollesi! =)

No karu tosiasia on se, etteivät kaikki selviä. Suomessa äitikuolleisuus tietysti on aika vähäistä mutta kaikenlaisia vammoja jää liian usealle naiselle.

Ja se synnytys sattuu ihan helvetisti eikä kipulääkkeitäkään välttämättä ehditä antaa.

Sanotaan, että tuo synnytysmatka on ihmisen vaarallisin matka, joten turhaa se pelko ei ole. Tosin todennäköisyys vakaviin  komplikaatioihin on Suomessa kovin pieni.

Hyvät puudutuslääkkeet yms. auttavat ja valmistautuminen henkisesti ko. tapahtumaan. Itse jouduin yllättäen keisarinleikkaukseen ja pelotti, että hampaat kalisivat, mutta kyllä siitä selvisi muutamassa tunnissa.

Turhaan? Synnytykseen voi kuolla. Voi tulla loppuiän komplikaatioita, esim. pidätysvaikeudet, yhdyntäkivut, kiinnikkeet jos sektio, kohdunlaskeuma jne. Synnytys jos mikä on hyvä syy pelätä. Nykyään ei sentään onneksi (yleensä) kuole, jos vauva onkin väärässä asennossa tai tulee muita komplikaatioita.

Eihän ihminen syyttä pelkää. Synnytyksessä ei vain voi hallita kaikkea. Se kai pelottaa eniten.

En oo ikinä oikein ymmärtänyt tuota, että pelätään ensimmäistä synnytystä. Silloinhan kaikki pelko liittyy vaan ennakkoasenteeseen ja muiden pelotteluun.

Sitten jos on takana traumaattinen synnytys nii ymmärrän pelkopolit ja sektiot yms

Enemmän voitais me naiset kyllä kertoa synnytyksen positiivisista puolista eikä yritettäisi saada niistä mitään inttijuttuja joiden tarkoituksena peloitella "seuraavaa saapumiserää ".

Joo enpä oikeastaan. Ihan syystä pelkää.

Cancel-nappia ei ole, joten reippaasti vain sairaalaan ja hyvin hyvin suurella todennäköisudellä kaikki menee hyvin. 

Pääsääntöisesti synnytys sujuu ihan hyvin, naisen kroppa on luotu synnyttämään.

Tottakai VOI sattua ikäviä asioita, mutta vaimosi pitää keskittyä siihen vauvaan, henkinen valmistautuminen sekä tietenkin fyysinenkin kannattaa.

Lääkitystä suomessa annetaan jostain syystä hyvin vähän, kivuton synnytys on täysin mahdollinen.

Neuvolassa kannattaa puhua asiasta, kannattaa myös miettiä, mikä pelottaa. Minusta äidin tuntemuksia pitää kuunnella ja luottaa siihen, että äidinvaisto ja alitajunta kertoo paljon. Neuvolasta voidaan ohjata pelkopolille, josta saa myöskin apua.

Itse en pelännyt synnytystä ja kaikki menikin hyvin, mutta tiedän tapauksia, joissa äidin pelko on ennakoinut ongelmia. Luulen, että kipu on vielä siedettävä pelon aihe (kokemusta toki ei siitäkään ole), mutta nyt on ollu lehtijuttuja, miten synnytyksessä on tullut repeämiä, joiden seurauksena on esim pidätyskyky heikentynyt tai mennyt kokonaan. Ei se ole mikään pikkujuttu, vaikka kyseessä onkin vain pienen osan synnyttäjistä kokemus. Niille se on vaan sitäkin karumpaa arkea ja todellisuutta.

Älä ainakaan vähättele pelkoa, joskaan ei sitä tarvitse ruokkiakaan.

Tiedän tuttavapiiristä naisen, joka kuoli synnytykseen viime vuonna. Lähes jokaisella tuntemallani synnyttäneellä naisella on jäänyt jotain pieniä ja suuriakin ongelmia alapäähän, tai itse synnytys oli kivulias/pitkä. On toki hyvin ja sujuvasti menneitä synnytyksiäkin, läheisen ystäväni kuopus kun syntyi niin oli niin kovasti lääkitty että kuulemma soljahti vain ulos. :) Esikoistaan synnyttikin sitten toista vuorokautta ja karmeissa kivuissa. Ei ole ihan pikkujuttu, vaikka vakavat komplikaatiot ovatkin harvinaisia, eikä synnytystä tarvitse etukäteen liikaa murehtia.   

Vierailija kirjoitti:

Ja saahan siihen lääkityksenkin varmasti

Eipä muuten välttämättä saa. Itellä 2 synnytystä takana ja molemmat olleet niin nopeita, että ei todellakaan ehtinyt mitään kivunlievityksiä saamaan. Hyvä, että edes sairaalaan ehdittiin.

Mulla sektio edessä kuukauden päästä. Enää ei pelota!

Vierailija kirjoitti:

Neuvolassa kannattaa puhua asiasta, kannattaa myös miettiä, mikä pelottaa. Minusta äidin tuntemuksia pitää kuunnella ja luottaa siihen, että äidinvaisto ja alitajunta kertoo paljon. Neuvolasta voidaan ohjata pelkopolille, josta saa myöskin apua.

Itse en pelännyt synnytystä ja kaikki menikin hyvin, mutta tiedän tapauksia, joissa äidin pelko on ennakoinut ongelmia. Luulen, että kipu on vielä siedettävä pelon aihe (kokemusta toki ei siitäkään ole), mutta nyt on ollu lehtijuttuja, miten synnytyksessä on tullut repeämiä, joiden seurauksena on esim pidätyskyky heikentynyt tai mennyt kokonaan. Ei se ole mikään pikkujuttu, vaikka kyseessä onkin vain pienen osan synnyttäjistä kokemus. Niille se on vaan sitäkin karumpaa arkea ja todellisuutta.

Älä ainakaan vähättele pelkoa, joskaan ei sitä tarvitse ruokkiakaan.

Mä oon siis synnyttäny kahdeksan ilman ongelmia ja puudutuksia... mutta aina sanon, että esim. kipu on subjektiivista ja kukaan muu kuin kivun kokija ei voi sanoa, sattuuko tai miten paljon sattuu.

Omat pelkoni kävivät toteen: synnytys sattui enemmän, kuin olisin voinut kuvitellakaan. Lisäksi se ei kunnolla käynnistynyt ja oli pitkä ja päätyi sektioon, joista ensin mainittuja en ollut osannut pelätäkään. Sektio oli huojennus. Mitähän se ponnistaminen olisi ollut viikon valvomisen jälkeen, kun vauvakin oli väärässä tarjonnassa (huh huh). Että kyllä sitä synnytystä saa ja voi pelätä ja kyllä se ihan oikeasti sattuu joskus aivan liikaa ja koettelee kestosietoa. Nimim. epiduraalia 11 annosta.

Pelkoihin harvoin auttaa niiden vähättely tai edes vääräksi todistaminen. Se voi auttaa, että pysyt vaimon tukena sen enempää vähättelemättä kuin menemättä mukaa pelkoihin. Pidä kädestä, ota kainaloon, silitä - tai mikä hänen tapauksessaan tuo turvallisen olon. Synnytyksessä koeta olla herkkä sille, milloin hän tarvitsee sinua ja milloin pitää väistyä. Älä ainakaan kyseenalaista.