Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka ette harrasta liikuntaa ja ette pode siitä huonoa omatuntoa
06.02.2017 |
Miten sen teette? Miten osaatte olla stressaamatta liikkumattomuudesta?
Mä en harrasta ollenkaan liikuntaa ja poden siitä koko ajan jotain tunnontuskia ja stressiä. Kaikesta herkuttelustakin mennyt ilo, kun alkaa miettiä vain, mitä ne herkut tekee elimistölle, kun ei liiku. Painon kanssa ei ole ongelmia, mutta mietityttää jo se kaikki muu.
Mutta en vaan ole koskaan ollut kovinkaan urheilullinen. Lenkkeilykin on ihan hirvittävän tylsää! Kaveria ei ole, jonka kanssa lähteä jotain tekemään ja yksin ei osaa.
Miten sen osaa hyväksyä, että mä nyt en vain ole liikuntaihmisiä ja oppia ottaan rennosti??
Kommentit (172)
Koko liikuntahössötys on vain tapa pitää kansa rauhallisena. Kun alamaiset käyvät töissä ja vielä liikuntaharrastuksessa siihen päälle vapaa-aikana, ne eivät jaksa miettiä yhteiskunnallisia epäkohtia ja puuhata vallankumousta.
Eivät eläimetkään harrasta liikuntaa yhtään enempää kuin on pakko. Kissakin nukkuu suurimman osan vuorokaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostava aloitus. Jään odottamaan vastauksia.
Yhteiskunta sinua vain painostaa. Irrottaudu Iltalehdestä ja muista paskalehdistä, jotka aivopesee sinua toimimaan jonkun massikeisarin keksimän juonen mukaan. Suomessa on eniten urheilun aiheuttamia sairauksia. Mikäli liikut, liiku omaehtoisesti ja pyri hyötyliikkumiseen. Kaikista paskin juttu on liikkua siten, että stressitasot on tapissa.
Liikunta on oman terveyden ja ehkä hyvinvoinninkin asia, mutta ei omantunnon asia. Omantunnon asia on se miten käyttäydyt perhettäsi tai ystäviäsi tai työtovereitasi kohtaan. Liikkumattomuudsta on ihan turha potea huonoa omaatuntoa - saamattomuus voi toki harmittaa mutta se on ihan eri asia.
Rohkeasti vain aloittamaan. Itse menin viime viikolla ekaa kertaa salille kun huomasin salilla olevan "Ilmainen, ohjattu tutustumistunti" ja oli aivan mahtavaa ja kivaa. Itse olen suht normaalin kokoinen, painoindeksi ok mutta löllöä löytyy ja takamus roikkuu. Otin itsestäni valokuvat bikinit päällä, näitä kuvia katselin salin pihalla kun pelko alkoi iskeä päälle ja olin valmis pakenemaan paikalta ja niin vain sain rohkeutta kävellä suorinta tietä sisälle. Olen iloinen ja todella ylpeä itsestäni että menin, olen nyt tuon kerran jälkeen käynyt muutaman kerran ja nyt kerään rohkeutta ryhmäliikuntatuntiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En odottanut tästä ketjusta näkeväni näin brutaalia faktaa kuin vastausnumeroiden 2 ja 4 takaa löytyi. Bravo, noin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta sinua vain painostaa. Irrottaudu Iltalehdestä ja muista paskalehdistä, jotka aivopesee sinua toimimaan jonkun massikeisarin keksimän juonen mukaan. Suomessa on eniten urheilun aiheuttamia sairauksia. Mikäli liikut, liiku omaehtoisesti ja pyri hyötyliikkumiseen. Kaikista paskin juttu on liikkua siten, että stressitasot on tapissa.
Niin kai se on...
Yritänkin hyötyliikkua mahdollisimman paljon ja tehdä pientä venyttelyä aina pitkin päivää, mutta jotenkin sitä vain vaatii aina itseltään enemmän ja enemmän.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään "en liiku",eli pyöräilen ja kävelen useita kilometrejä joka päivä koska en omista autoa. Hyötyliikuntaa siis tulee,mutta sitä ei nykyään arvosteta. Jos ei käy salilla tai spinningissä, "ei liiku".
Ei mikään ongelma, ainakaan niin kauan kuin verikokeet ei kerro muuta ja 35kg (alkupaino) rinkka siirtyy jalkapatikalla 5-6 päivässä 100km matkan kivi-Lapissa.
Kosmetiikkakuntoilu on vain ajanhukkaa, mutta tehkööt ne sitä jotka haluavat, ei ole minulta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin täydellisessä verenkuvassa. kaikki arvot mallikelpoiset. Se kertoi että voin jatkaa pelkällä hyötyliikunnalla eli kävelen parkkipaikalle, vääntäydyn autoon ja sama toisinpäin työpaikan parkkipaikalla.
Miksi ihmeessä stressata liikkumattomuudesta jos oma olo on hyvä?
Itsekään en harrasta liikuntaa oikeastaan ollenkaan. Kävelen joskus mutta en liikunnan vaan rentoutumisen ja maisemien vuoksi. Tavallisista arkisista puuhista ja askeleista saa riittävästi liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunnasta tulee huono olo. Miksi rääkkäisin itseäni?
Liikunnasta tulee huono olo. Miksi rääkkäisin itseäni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin täydellisessä verenkuvassa. kaikki arvot mallikelpoiset. Se kertoi että voin jatkaa pelkällä hyötyliikunnalla eli kävelen parkkipaikalle, vääntäydyn autoon ja sama toisinpäin työpaikan parkkipaikalla.
Miksi ihmeessä stressata liikkumattomuudesta jos oma olo on hyvä?
No niinpä. En minä tiedä, miksi stressaan. :/ Verikokeissakin ollut kaikki hyvin.
Kai niitä "paskalehtiä" tulee luettua liikaa, niin kuin ylempänä sanottiin.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Koko liikuntahössötys on vain tapa pitää kansa rauhallisena. Kun alamaiset käyvät töissä ja vielä liikuntaharrastuksessa siihen päälle vapaa-aikana, ne eivät jaksa miettiä yhteiskunnallisia epäkohtia ja puuhata vallankumousta.
Eivät eläimetkään harrasta liikuntaa yhtään enempää kuin on pakko. Kissakin nukkuu suurimman osan vuorokaudesta.
Näinpä ja tiedättekö yhtään tuhtia kissaa? En minäkään. Ainoastaan paksuturkkisia.
Jos oot terve, niin ei kai siinä sitten mitään. Tietysti voit testailla eri lajeja, ja jos joku miellyttää, niin teet sitä hetken. Jos kyllästyt, niin kokeilet jotain muuta. Ei kaikkien tarvitse hikoilla ihan vimmatusti. Pääasia, että on hyvä olla.
Pitäisi jaksaa harrastaa liikuntaa niin kauan että huomaa eron. Voi mennä pitkäänkin, osa tietty tulee kohtuu nopeasti. Itse olin armoton sohvaperuna ekat noin 40 vuotta elämästäni. Sitten kun oli pakko ruveta istumatyön takia tekemään jotain siinä oli monia tyydytystä aiheuttavia virstanpylväitä. Muistan miten ihan eka muutos oli konkreettinen korsetin tunne keskivartalossa. Kerran istuin ihan tavallisesti tuolille ja oli pakko nousta ylös alas koska se tuntui niin erilaiselta kun jaloissa oli edes jotain lihaksia. Hölkkäämisen opettelu kesti tosi pitkään ennen kuin se alkoi sujua. Oikeastaan nyt vasta viisi vuotta myöhemmin ei tarvi enää kärsiä ekaa kolmea kilometriä, vauhti on tosi hidas mutta who cares. Kiersin tänään viiden kilsan lenkin josta hölkätä kemmersin kolmisen kilometriä. Koko loppupäivän ollut fyysisesti mukava ja hehkuva olo. Käsien lihaksissa lähdin sitä että kun olin vähän aikaa tehnyt edes jotain, laitoin käden auton ikkunalle kesällä ja kummastelin että mikä on tuo outo patti kädessä. Sitten tajusin että sehän on lihas. Pienen pieni, mutta silti. Nyt tein kuntotestin ja punnersin yhdeksän enemmän naisten punnerrusta kuin mikä on erinomaisen raja kaikissa ikäluokissa. Kyllä sekin kivalta tuntuu. Tai ne 50 linkkuveistä jotka vedin eilen yhteen menoon. Ulkonäössäni nää mun ponnistukset ei näy koska jos jotain lihaksia on ne peittää tasainen silavakerros. Mutta ei se haittaa 😊.
Itsellä riittää motivaatio liikunnan harrastamiseen vain joinakin kausina. Apua on siitä että kotona on kahvakuula ja käsipainot joilla voi tehdä vaikka vain muutaman minuutin treenin silloin kun huvittaa. Lenkillä käyn lähinnä napit korvissa, kaunilla säällä. Nyt kun muutin kuntosalin viereen niin siellä tulee varmaan käytyä jatkossa, pitemmälle ei huvittaisi lähteä.
En ole koskaan harrastanut mitään liikuntaa enkä aio vieläkään aloittaa. Olen kyllä aikonut tänäkin talvena käydä hiihtämässä niin kuin joka talvi ennenkin. Sitä ei tosin voi sanoa suorastaan liikunnaksi, siis sitä aikomista.
En koe vähääkään huonoa omaatuntoa, kun joka päivä tulee maalaistalossa hyötyliikuntaa. Kannetaan puita, ruokitaan elukoita, siirrytään jalkaisin paikasta toiseen, nostellaan milloin mitäkin ...
Koska kokeilin ja huomasin ettei urheilemalla saa naista. Voi siis keskittyä mielekkäisiin asioihin