Lapsi käyttäytyy huonosti päiväkodissa
Mutta kotona ihana ja kiltti. Päiväkodissa ei enää keinoja pärjätä lapsen kanssa. Onko kelöään ollut tällaista tilannetta?
Kommentit (26)
Ei vaan tottele, häiriköi esim. Uniaikana. Kun pitäis syödä niin ei tule pöytään jne.
Kotona ei ongelmia. Syö kauniisti, nukahtaa kiltisti jne.
Henkilökunnalla auktoriteetti hukassa?
Mikä on taustalla? Oletteko eronneet, saako riittävästi huomiota ja rakkautta. Onko vanhempien tarjoama malli oikea? Onko asetettu riittävästi rajoja ja ikäkauteen sopivasti vastuuta Oy Perhe Ab:n arjen sujumisesta?
Ehkä lapsi ahdistuu siitä, että ympärillä on paljon ihmisiä. Ehkä pienryhmä olisi hänelle parempi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on taustalla? Oletteko eronneet, saako riittävästi huomiota ja rakkautta. Onko vanhempien tarjoama malli oikea? Onko asetettu riittävästi rajoja ja ikäkauteen sopivasti vastuuta Oy Perhe Ab:n arjen sujumisesta?
Mitä hemmetin pseudopsykologiaa nuo kysymyksesi ovat?
Vähän taustatietoa olis ollut hyvästä. Minkälaisia kasvattajia olette lapsen vanhempina? Kuinka lasta on sosiaalistettu, minkälaiset rajat kotona, kuinka rakkautta osoitetaan, minkälaisia henkisiä virikkeitä lapsella on, rutiinit jne..? Avauksen perusteella ei voi kukaan sanoa juuta eikä jaata. Mutta takuulla on vastaavia ongelmia tässä maassa, jossa n. 20 000 lasta asuu lastenkodeissa ja laitoksissa ja lastenpsykiatria-ala on ylityöllistetty, lasten psyykenlääkkeiden kulutus kasvaa hillitöntä vauhtia.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on taustalla? Oletteko eronneet, saako riittävästi huomiota ja rakkautta. Onko vanhempien tarjoama malli oikea? Onko asetettu riittävästi rajoja ja ikäkauteen sopivasti vastuuta Oy Perhe Ab:n arjen sujumisesta?
Pelkään että huomio ja hyväksyntä puuttuu päiväkodissa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kotona meillä hyvä tunnelma ja hyvä käytös. Mutta pistän mietintään kysymyksesi myös oman perheen kantilta.
Vaikea uskoa, että päiväkodissa ei pärjättäisi vastaanhangoittelevan lapsen kanssa, kun sellainen on ihan perusmeininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän taustatietoa olis ollut hyvästä. Minkälaisia kasvattajia olette lapsen vanhempina? Kuinka lasta on sosiaalistettu, minkälaiset rajat kotona, kuinka rakkautta osoitetaan, minkälaisia henkisiä virikkeitä lapsella on, rutiinit jne..? Avauksen perusteella ei voi kukaan sanoa juuta eikä jaata. Mutta takuulla on vastaavia ongelmia tässä maassa, jossa n. 20 000 lasta asuu lastenkodeissa ja laitoksissa ja lastenpsykiatria-ala on ylityöllistetty, lasten psyykenlääkkeiden kulutus kasvaa hillitöntä vauhtia.
Ystäviä kotioloissa lapsella ei ole. Ollaan vähän kotona eikä naapurissa asu samanikäisiä. Toisaalta lapsi niin pieni että tapaamiset pitäisi olla sovittuja. Ei vaan tunneta samanikäisiä. Päiväkodin ryhmässäkin lapset vuosia vanhempia. Päivät pitkiä päiväkodissa joten lyhyt ilta meneekin ruuanlaitossa ja hetken rupattelemalla. Viikonloppuisin tehdään perheenä yhdessä asioita. Rakkautta osoitetaan haleilla, läheisyydellä, yhdessäololla. Erityisiä rajoja ei olla ainakaan vielä tarvittu. Kaikki sujuu kivasti.
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse kotona vai töissä?
Eikö aihe kerro kaiken? Ei kai lapsi olisi päiväkodissa jos itse olisin kotona (paitsi jos tekisin töitä kotoa käsin). Erikoinen kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän taustatietoa olis ollut hyvästä. Minkälaisia kasvattajia olette lapsen vanhempina? Kuinka lasta on sosiaalistettu, minkälaiset rajat kotona, kuinka rakkautta osoitetaan, minkälaisia henkisiä virikkeitä lapsella on, rutiinit jne..? Avauksen perusteella ei voi kukaan sanoa juuta eikä jaata. Mutta takuulla on vastaavia ongelmia tässä maassa, jossa n. 20 000 lasta asuu lastenkodeissa ja laitoksissa ja lastenpsykiatria-ala on ylityöllistetty, lasten psyykenlääkkeiden kulutus kasvaa hillitöntä vauhtia.
Ystäviä kotioloissa lapsella ei ole. Ollaan vähän kotona eikä naapurissa asu samanikäisiä. Toisaalta lapsi niin pieni että tapaamiset pitäisi olla sovittuja. Ei vaan tunneta samanikäisiä. Päiväkodin ryhmässäkin lapset vuosia vanhempia. Päivät pitkiä päiväkodissa joten lyhyt ilta meneekin ruuanlaitossa ja hetken rupattelemalla. Viikonloppuisin tehdään perheenä yhdessä asioita. Rakkautta osoitetaan haleilla, läheisyydellä, yhdessäololla. Erityisiä rajoja ei olla ainakaan vielä tarvittu. Kaikki sujuu kivasti.
Voi olla että lapsi ei viihdy isossa ryhmässä ja ikävöi kotiin. Vielä jos tarhassa pidetään lasta ärsyttävänä käytösen takia ja nostetaan esille lapsen huonojapuolia on ongelmat selviä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kotona ihana ja kiltti. Päiväkodissa ei enää keinoja pärjätä lapsen kanssa. Onko kelöään ollut tällaista tilannetta?
Lyö, potkii, puree hoitajia ja muita lapsia? Sellaistakin on.
Lapsi ei ole ehkä oppinut toimimaan ryhmässä jos ette tapaa ihmisiä eikä lapsella ole kavereita. Ettekö edes sukulaisia tapaa? Miten lapsi käyttäytyy muiden aikuisten kanssa, osaako ottaa huomioon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän taustatietoa olis ollut hyvästä. Minkälaisia kasvattajia olette lapsen vanhempina? Kuinka lasta on sosiaalistettu, minkälaiset rajat kotona, kuinka rakkautta osoitetaan, minkälaisia henkisiä virikkeitä lapsella on, rutiinit jne..? Avauksen perusteella ei voi kukaan sanoa juuta eikä jaata. Mutta takuulla on vastaavia ongelmia tässä maassa, jossa n. 20 000 lasta asuu lastenkodeissa ja laitoksissa ja lastenpsykiatria-ala on ylityöllistetty, lasten psyykenlääkkeiden kulutus kasvaa hillitöntä vauhtia.
Ystäviä kotioloissa lapsella ei ole. Ollaan vähän kotona eikä naapurissa asu samanikäisiä. Toisaalta lapsi niin pieni että tapaamiset pitäisi olla sovittuja. Ei vaan tunneta samanikäisiä. Päiväkodin ryhmässäkin lapset vuosia vanhempia. Päivät pitkiä päiväkodissa joten lyhyt ilta meneekin ruuanlaitossa ja hetken rupattelemalla. Viikonloppuisin tehdään perheenä yhdessä asioita. Rakkautta osoitetaan haleilla, läheisyydellä, yhdessäololla. Erityisiä rajoja ei olla ainakaan vielä tarvittu. Kaikki sujuu kivasti.
Voi olla että lapsi ei viihdy isossa ryhmässä ja ikävöi kotiin. Vielä jos tarhassa pidetään lasta ärsyttävänä käytösen takia ja nostetaan esille lapsen huonojapuolia on ongelmat selviä.
näin tässä päässyt käymään. Häirikkö jo pienestä pitäen : ( Negatiivisuus huokuu lasta kohtaan ja pelkkää huonoa palautetta. No koitetaan pelastaa kotona tilannetta niin paljon kuin voidaan. Tekee vaan niin pahaa kun lapsi sydämeltään superkiltti j hyväsydäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän taustatietoa olis ollut hyvästä. Minkälaisia kasvattajia olette lapsen vanhempina? Kuinka lasta on sosiaalistettu, minkälaiset rajat kotona, kuinka rakkautta osoitetaan, minkälaisia henkisiä virikkeitä lapsella on, rutiinit jne..? Avauksen perusteella ei voi kukaan sanoa juuta eikä jaata. Mutta takuulla on vastaavia ongelmia tässä maassa, jossa n. 20 000 lasta asuu lastenkodeissa ja laitoksissa ja lastenpsykiatria-ala on ylityöllistetty, lasten psyykenlääkkeiden kulutus kasvaa hillitöntä vauhtia.
Ystäviä kotioloissa lapsella ei ole. Ollaan vähän kotona eikä naapurissa asu samanikäisiä. Toisaalta lapsi niin pieni että tapaamiset pitäisi olla sovittuja. Ei vaan tunneta samanikäisiä. Päiväkodin ryhmässäkin lapset vuosia vanhempia. Päivät pitkiä päiväkodissa joten lyhyt ilta meneekin ruuanlaitossa ja hetken rupattelemalla. Viikonloppuisin tehdään perheenä yhdessä asioita. Rakkautta osoitetaan haleilla, läheisyydellä, yhdessäololla. Erityisiä rajoja ei olla ainakaan vielä tarvittu. Kaikki sujuu kivasti.
Oliko tää siis ap? Tuo lihavoitu kohta on se, mihin päiväkodissa joutuu väkisinkin törmäämään. Kotona saatetaan tehdä kaikkea sitä, mikä on lapsesta kivaa, leikitään mielileikkejä, syödään lempiruokaa, äiti tai isä pukee ja riisuu isonkin lapsen ihan valmiiksi, kaikesta voi sopia, että käviskö näin tai noin.
Päiväkoti on ryhmä ja siellä pitää oppia ryhmässä toimimista: toisten lasten huomioonottamista, rutiineja, pukemista, riisumista, syömistä, oman vuoron odottamista jne. Jos kotona ei "ole tarvittu" rajoja, niin päiväkodissa ne saattavatkin tulla ihan uutena juttuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kotona ihana ja kiltti. Päiväkodissa ei enää keinoja pärjätä lapsen kanssa. Onko kelöään ollut tällaista tilannetta?
Lyö, potkii, puree hoitajia ja muita lapsia? Sellaistakin on.
Ei mitään tuollaista. Tottelemattomuusongelmia. Ei vaan tee mitä käsketään. Häiriköi päiväuniaikana kun ei väsytä mut pakko nukkua jne.
Mun on vaikeaa uskoa, ettei lapsi tarvitsee kotona rajoja. Lapsen mielitekojen mukaansa teillä eletään?
Vierailija kirjoitti:
Mun on vaikeaa uskoa, ettei lapsi tarvitsee kotona rajoja. Lapsen mielitekojen mukaansa teillä eletään?
Ei tietenkään vaan tekee mitä sanotaan.
Mitä se huono käyttäytyminen on, jos ei kukaan enää pärjää?
Asettaa toisten lapsen/oman hengen vaaraan?