Kotona olo ei tyydytä kaikkien älyllisiä tarpeita!

että kotona olo tyydyttäisi _kenenkään_ älyllisiä tarpeita!



Mutta kotonahan ollaankin tyydyttämässä lasten tarpeita, joten niistä omista tarpeistaan kannattaa sitten huolehtia muuten.

Mä olen kyllä pystynyt pitämään niitä älyllisiä harrasteita yllä sen aikaa, mitä kotona olen ollut. Toisaalta, olisi hyvä oppia myös vaan olemaan. Ihan vauva-ajat olen omistanut lapsille, eikä minulla ollut tarvetta tuntea olevani superälykäs, kun rinnalla tuhisi pieni käärö. Vauvan tullessa taaperoksi olen alkanut opiskella ja tehdä töitä kotoa käsin jne.



On osattava myös luopua liiasta ajattelemisesta. Se tekee toisinaan hirveän hyvää.

kommentteja tarkoitin. Aivan älytöntä, että ei SAISI vauva-aikana tyydyttää älyllisiä tarpeitaan, jos ne ovat todella tärkeitä. En itse katso esim. TV:tä ollenkaan, vaan sen jälkeen kun lapsi on mennyt nukkumaan (klo 21) saatan istua tietokoneella työni parissa. Miten se on sen huonompaa kuin esim. jonkun TV-sarjan katsominen? Eikä taatusti pois keneltäkään.



Miksi olisi hyvä vain " olla" ? Mitä pahaa on ajatella? Itse palasin jo kuukauden kuluttua vauvan syntymän jälkeen muutamaksi tunniksi viikossa kotoa käsin töideni pariin, ja se on ollut meille kaikille hyvä ratkaisu. Mieskin sanoo, että olen aina niin hyväntuulinen, kun olen saanut vähäksi ajaksi ajatukset niihin juttuihin, joita olen tottunut jo vuosikymmenen pyörittelemään.



Ap

miksi selittelet niin hirveästi??? Noin minäkin olen tehnyt, ja varsinkin ekan kanssa aikaa jäi yllin kyllin yli. Ja noin kannattaakin tehdä, kun lapsia on vasta yksi, useamman kanssa aikaa ei enää jää, eikä välttämättä itselläkään ole muita tarpeita kuin nukkuminen ja se, että pääsee edes kerran viikossa yksin suihkuun.

ei sen mukaan, mitä joku muu äiti on mieltä...

siksi, että minua PÄNNII tämä asia. Jo ennen vauvan syntymää kuulin kommentteja " sitten ei muut asiat kiinnostakaan, kun vauva on niin ihana" ja " eihän sitä tutkimusta sitten tartte tehdä" . Mutta kun minua sekä kiinnostaa että haluan tehdä. " Pysähtyminen" ei minulle tarkoita sitä, että kiellän itseltäni tärkeitä tarpeita.



Ap

vain ehkä erilainen kuin sinä.

sitten kuuntelin, että tokan kanssa ei ainakaan enää ehdi jne. Nyt kuuntelen sitten sitä, että ei kai niitä lapsia iän kaiken kannata kotona hoitaa, että ne kärsii, kun eivät pääse päiväkotiin sosiaalistumaan.



Minä siis hoidan lapset kotona ja teen sen ohella omia töitä/opintoja sen mitä ehdin/jaksan/haluan.



Tuntuu tökkivän muita ihmisiä todella pahasti välillä!



Mutta itse tiedän, mikä meille sopii.

Minä olen yhteensä ollut kaksi kuukautta töistäni kokonaan pois, lapsia kaksi. Lapset ovat silti kotona siihen asti, kun menevät kouluun.



Minä taas väittäisin, että ne jotka heittäytyy noin täysin kokonaisvaltaisiksi äideiksi tekee sen usein niin suurin odotuksin, että ovat niitä, jotka ekana mankuvat, etteivät jaksa olla kotona ja lapset ovatkin sitten tuota pikaa hoidossa...



Milloin sinun lapsesi menivät muuten hoitoon?

jotenkin samanveroista älyllisesti kuin töissäkäyminen mutta eihän sen tarvitse ollakkaan. Ap, sinun pitäisi tosissaan pysähtyä miettimään mikä sinulle on tärkeätä ja mikä on todella tarpeen. Et ole osannut irrottautua töistä lainkaan ja ilmeisesti katsot olevasi jotnekin " parempi" kuin muut äidit. Minusta on surullista ettet osaa antautua täysillä äitiyten vaan pakonomaisesti roikut töissäsi ja kuvittelet sen olevan jotenkin parempaa kuin antautuminen äitiyteen täysillä.

tää onkin äitien kilpailu, jossa täydellisesti äitiyteen antautuva on voittaja!

enkä katso sen vahingoittavan ketään, jos teen sitä muutaman tunnin viikossa esim. silloin, kun lapsi nukkuu tai mies haluaa olla hänen kanssaan. Mitä väärää tässä on?



Katsotko TV:tä joka viikko? Miksi? Oletko siitä riippuvainen? Hassua, että joitakin muita asioita " hyväksytään" paljon helpommin, esim. tietyn sarjan seuraamista, mutta ei sitä, että äidillä voi olla joku oma INTRESSI.



Ja ei, en pidä itseäni mitenkään toisia äitejä parempana. Ainoa mitä toivon, on, että kaikkien annettaisiin olla rauhassa äitejä ilman, että tuomitaan jonkun erilaisia kiinnostuksen kohteita tai intressejä.



Ap

mutta ymmärrän kyllä ap:ta. Miks se nyt on niin paha asia jos äiti päikkäri/yöuniaikaan tekee töitä tai opiskelee? Siis verrattuna siihen että mä esimerkiks roikun netissä jauhamassa turhia asioita... Mitä se äitiyteen heittäytyvä sitten tekee vauvan nukkuessa, tuijottaa lasta koko ajan vai?



Mä ainakin myönnän olevani kateellinen ap:n kaltaisille, mulla ei oo ollu energiaa jatkaa opintoja vauvavuoden aikana. Toisaalta kyllä mulla on ollut elämäni paras vuosi, mutta jos olisin ollut ahkerampi niin kyllä tähän olis opintojakin mahtunut... Onhan se ihanaa vaan relata ja olla rauhassa ilman velvotteita tai aikatauluja, mutta ei sitäkään liian pitkään jaksa.

Rakastan työtäni ja sitä fiilistä minkä työn tekemisestä saa!! Esikoisen kanssa olen opiskelulla pyrkinyt pitämään jonkinlaista " kuntoa" yllä ja palailen kyllä melko pian äitiysloman jälkeen töihin. Ja te kohkaajat, en osaa edes kuvata rakkauttani lastani kohtaan, nautin valtavasti äitiydestä! :) Nämä asiat vain eivät ole toisensa poissulkevia.



Huvittava kommentti se yhden että et ole osannut antautua äitiyteen tms. jos kaipaa äitiyslomalla jotain pientä puuhasteltavaa töidenkin saralta.

Vierailija:

jotenkin samanveroista älyllisesti kuin töissäkäyminen mutta eihän sen tarvitse ollakkaan. Ap, sinun pitäisi tosissaan pysähtyä miettimään mikä sinulle on tärkeätä ja mikä on todella tarpeen. Et ole osannut irrottautua töistä lainkaan ja ilmeisesti katsot olevasi jotnekin " parempi" kuin muut äidit. Minusta on surullista ettet osaa antautua täysillä äitiyten vaan pakonomaisesti roikut töissäsi ja kuvittelet sen olevan jotenkin parempaa kuin antautuminen äitiyteen täysillä.

ei tee edes eroa työajan tai vapaa-ajan välillä. Työ on silloin ikään kuin harrastus. Voin kuvitella, että sellainen tilanne on ihanteellinen. Ihminen saa tehdä juuri sitä, mistä pitää ja joku vielä jopa maksaa siitä.

Älykäs ihminen keksii erilaisia ratkaisuja, työnteko ei tosiaankaan ole ainoa mahdollinen keino saada älyllisiä tarpeitaan tyydytettyjä.

Miten ap ja muut olette saaneet kotihommatkin vielä tähän lisättyä? Minkä kokoisissa asunnoissa asutte? Me asutaan ahtaasti ja aina täys kaaos. Yksin joudun kaikki tekemään. Nyt täytyy lähtee nukuttamaaan 2 vuotiasta.

Siis hei, muitten mielipiteet on muitten mielipiteitä ja mitä niistä. Ihmisillä nyt on niin monenlaisia mielipiteitä asioista. Selitteletkö asiaa meille siksi, että selittelet sitä oikeasti itsellesi? Sitä vaan helposti ei tajua omia motiivejaan, kun ei halua tajuta. Jatka toki samaan malliin, jos olet elämääsi tyytyväinen: eihän nyt muitakaan ratkaisuja elämässä tehdä siksi, kun muut on asiasta jotain mieltä.



Sulla on oikeesti tossa taustalla jokin kielletty tunne. Sama kai se on katsotko illalla telkkaria vai painat hommia, jos se sut tekee onnelliseksi, mutta silloin sun ei myöskään tartte kiihtyä asiasta noin ja älä suotta väitä ettet kiihtynyt, ei, et toki...

Miksei voisi käydä laulamassa kuoroa vaikka onkin kotona lapsen kanssa? Miksei voisi treenata maratoniin vaikka kotiäitinä olisikin? Miksei voisi lukea ja harrastaa kaikkea luovaa vaikka kotona onkin!? Miksi se on mahdotonta tehdä niillä aivoilla jotain vaikka kotona lasta hoitaakin??? Onkai teillä mies joka voi välillä olla lasten kanssa että te pääsette välillä harrastamaan?



Terveisin äiti joka tekee vähän kaikkea kotona, myös lukee ja opiskelee ja harrastaa!

Hänen tilanteensahan on ihanteellinen. Lapsi saa olla kotona ja äiti saa elämälleen muutakin sisältöä kuin koti ja lapsi. Varmasti monikin (suurin osa) tarvitsee sitä muuta elämää. Ap on pitänyt _myös_ lapsen kotihoitoa tärkeänä ja siksi vaihtanut teeveentuijotuksen työntekoon kotona.