Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Valokuvissa olemisen pelko :(

Vierailija
02.02.2017 |

Kärsin BDD:stä. Pahasta sellaisesta. Välttelen valokuvissa oloa. Tai no, joudun välttelemään niissä oloa koska omien kuvien näkeminen masentaa pitkäksi aikaa ja yritin kerran jopa itsemurhaa kun näin yhden laihdutuksen jälkeisen, minusta otetun kuvan. Tuosta on jo vuosia, mutta en mene kuviin ettei tuo raastava masennus ja epätoivo uusiutuisi.

Mutta mikä helvetin into muilla on ottaa muista kuvia? Joudun jankkaamaan melkein kaikille uusille ja jopa vanhoille tutuille että ei, minusta ei saa ottaa kuvia ja jos olen tilassa mitä kuvataan voin ilmoituksesta siirtyä ilomielin muualle. Kerran meni totaalisesti hermot kun yksi puolituttu sohi kännykän kameran kanssa n.puoli tuntia minua kohti ja kiusoitteli "no otetaanpas nyt 'Tiinastakin' yksi kuva". Sanoin että ota vaan, jos tapan itseni maksat hautajaiset. Myöhemmin pyytelin anteeksi ja selitin tuon tilanteeni. Nykyään pelottaa jopa mennä tilaisuuksiin missä saatetaan mahdollisesti kuvata.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
02.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo kuvaaminen on hlvetistä. Olen itsekin vältellyt vuosikymmeniä kuvaamistilanteita. Joku yo kuvat viimeisiä ns virallisia. Jotkut hautajais ym kuvat - en halua enää edes katsoa.

Ennen oli valokuva jotenkin merkityksellinen. Se ehkä otettiin kerran tai kaksi koko elämän aikana. Respect. Ne kuvat ovat myös arvokkaita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kuusi kuusi