Jättäisitkö 2- ja 3-vuotiaat isovanhempien hoivaan neljäksi yöksi? Entä viikoksi?
Asia on niin, että asumme ulkomailla, ja lastemme isovanhemmat asuvat siis meistä kaukana, eivätkä siksi pääse meille kylään usein. Meillä ei täällä ole minkäänlaista turvaverkkoa, emmekä siis ole käyneet ilman lapsia edes illallisella sitten lasten syntymän. Pieni loma olisi todellakin tarpeen.
Nyt kuitenkin olisi mahdollisuus muutaman kuukauden päästä lähteä lomamatkalle, sillä isovanhemmat ovat tulossa meille pariksi viikoksi kylään. Tästä on unelmoitu, mutta nyt kun se olisi mahdollista, niin tuntuukin epävarmalta.
Lapset ovat silloin 2- ja 3,5-vuotiaat. Luonteeltansa ovat erittäin reippaita ja sosiaalisia - eivät ole muuten mitenkään erityisesti äitiin enemmän kiintyneitä kuin isäänsä. Isovanhemmat ovat meillä olleet aiemmin pari viikkoa kerrallansa, ja lapset ovat silloin jääneet heidän kanssaan kotiin, ja me vanhemmat olemme menneet töihin. Isovanhempien kanssa lapsilla on mennyt todella hyvin, eivätkä lapset ole ikävöineet meitä. Isovanhemmilta onnistui myös nukkumaanlaittaminen ja kylvettäminen jne.
Kun katselin lomamatkoja, niin ensin tietysti mietin auromaattisesti viikon pakettireissuja. Mutta yllättävän paljon oli myös viiden päivän (neljä yötä) matkoja. Olisiko se kuitenkin paljon parempi vaihtoehto? Vai onko mitään väliä onko kyseessä neljä vai kuusi yötä? Jättäsittekö itse lapset tuollaiseksi ajaksi isovanhempien kanssa? Miksi, miksi ette? Entä viikoksi? Kokemuksia kaivataan. Kiitos etukäteen. :)
Kommentit (52)
Kun harvoin näette niin heti lähdette pois, kun kylään tulevat?
Lapsille isovanhemmat lähes tuntemattomia, en jättäisi edes lähi-isovanhemmille noin pieniä.
Tuossa tilanteessa en jättäisi. Isovanhempana menen lapseni luokse ulkomaille tapaamaan lastani, en vain lapsenlapsia. Au pair on sitä varten, että lapset voi jättää huoleti illaksi aikuisen seuraan. Omalla tyttärelläni on au pair, jonka tehtävänä on olla lasten kanssa 2 iltaa viikossa sekä lauantai. Muuten hän saa viettää aikansa miten haluaa. Lapset (3v ja 5v) on päivällä koulussa ja äidin kanssa iltapäivät.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa en jättäisi. Isovanhempana menen lapseni luokse ulkomaille tapaamaan lastani, en vain lapsenlapsia. Au pair on sitä varten, että lapset voi jättää huoleti illaksi aikuisen seuraan. Omalla tyttärelläni on au pair, jonka tehtävänä on olla lasten kanssa 2 iltaa viikossa sekä lauantai. Muuten hän saa viettää aikansa miten haluaa. Lapset (3v ja 5v) on päivällä koulussa ja äidin kanssa iltapäivät.
Ööh, en nyt tiedä miten tuo au-pair tähän juttuun liittyy. Minulla ei ole sitten minkäänlaista kiinnostusta ottaa ventovierasta taloomme asumaan. Emme ole mikään luksus-perhe, jossa vain isä on töissä ja äiti hankkii au-pairista itsellensä kaverin/lastenhoitajan, vaikka kotona istuisikin, vaan olemme molemmat ihan työssäkäyviä ihmisiä, ja asumme pysyvästi ulkomailla.
Lasten isovanhemmat tulevat meille yli kahdeksi viikoksi, eli aikaa kyllä riittää heidänkin kanssa olemiseen. Mutta mielestäni ensisijaisen tärkeää on, että lapsille muodostuu hyvä side isovanhempiinsa, ja sehän onnistuu parhaiten kun me vanhemmat olemme poissa/mahdollisimman vähän hoidamme perusarkea. Näin teimme viime kerralla, vaikkemme läheteneetkään kotoa pois. Mutta isovanhemmat hoitivat lapset ja arjen pyörityksen, ja niin sen kuuluukin olla, jotta luo suhteen lapsenlapsiin. :) Isovanhemmilla ei ole mitään meidän lomalle menoa vastaan. Itse kuitenkin hieman emmin vielä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kai se riippuu puhtaasti isovanhempien iästä. Todistettavasti heillä on lastenhoidosta jonkinlaista kokemusta, joten siinä mielessä olisi turvallinen valinta.
Isovanhemmat ovat 5-kymppisiä.
Ap
1v = 1 yö, 2v = 2 yötä, jne.
Sääliksi käy isovanhempia.
Lapset saavat siis olla omassa kodissaan isovanhempien kanssa? Voisin käydä 2-3 yön reissussa isovanhempien loman loppupuolella kun ovat tulleet taas lapsille tutuiksi.
En jättäisi noin pitkäksi ajaksi. Tekisin ihan kuten suurin osa muistakin pariskunnista eli lähtisin 1-2 yöksi hotellilomalle. Itse en tiedä ketään perhettä, jossa noin pienet lapset olisi jätetty yli kolmeksi yöksi isovanhemmille. Suurin osa pariskunnista tekee vkl:n mittaisia irtiottoja yksi tai kaksi kertaa vuodessa. Ja vielä vinkkinä jos lähdette johonkin, niin tehkää se isovanhempien vierailun loppuajasta, kun lapset ovat taas ehtineet tutustua isonvanhempiinsa.
Voi sentään. Hienoa kun vastaajat olette noin hienoja vanhempia kyllä ei siinä mitään.
Sanon vaan omasta kokemuksesta että olin 4vnä jo itse kokonaan yksin yön joskus parikin kotona kun vanhemmat pahasti ongelmaisia. Se jatkui vuosia ja siitä jäi traumat. Mutta 4 päivää isovanhempien hoidossa? Ei ole paha mielestäni vaikka muksut ovatkin aika pieniä. Itse tunnet lapsesi parhaiten. :) Ehkä tekisin itse niin että ottaisin irtioton johonkin läheiseen kohteeseen nyt ensimmäisellä kerralla että jos tulee hätä niin pääsee takaisin kotiin.
Viikko on tuon ikäisille aivan liian pitkä aika.
Vaikka suhteet isovanhempiin olisi kuinka läheiset, mutta normaalissa lapsi-vanhempisuhteessa yleensä viimeistään kolmantena päivänä lapset kokevat ikävää ja levottomuutta, kun uutuuden viehätys lapsilla katoaa ja isovanhempien voimat samaan aikaan heikkenevät.
Hyväkuntoisena isoäitinä en ottaisi hoitooni viikoksi alle kouluikäistä lasta, olen nähnyt lapsen ikävän ja vanhempiensa kaipuun niin monta kertaa, oli suhteet miten läheiset ja lämpimät tahansa, paitsi sairaustapauksissa.
Teidän tapausta vertaisin sijaisvanhemmuuteen, ensimmäiset kaksi viikkoa ikävä ja kaipuu on käsin kosketeltavissa. Ok. jos antaa sen antaa lapsilleen. Teidän lapset ovat todella vielä.pieniä ja tapaavat isovanhempia harvoin.
Isovanhempana en todellakaan jäisi noin pitkäksi ajaksi laspsenlasten kanssa. Tässä tapauksessa vielä, että isovanhemmat eivät ole nähnyt lapsenlapsia pitkään aikaan, se tuntuu tosi oudolle jättää lapset ja lähtee lomalle.
Meillä sukulaispariskunta on juuri lähdössä kahdeksi viikoksi etelänmatkalle, kun toisen vanhemmat tulevat ulkomailta heille lapsenvahdiksi. Nuorin lapsista on 2-vuotias. Heillä on kokemusta jo ennestäänkin, kun nuorimman ollessa 1-vuotias vanhemmat lähtivät keskenään kaksi kertaa viikon kaupunkilomalle Eurooppaan. Heidänkin lapset vaikuttavat oikein reippailta ja sosiaalisilta eivätkä erityisesti vanhempiinsa kiintyneiltä, mutta eikö noin pienten ole ihan hyvä olla kiintyneitä juuri omiin vanhempiinsa eikä kehen tahansa vieraaseen aikuiseen kuten ulkomailla asuva isovanhempi on? Ja toisaalta eikö vanhemman olisi kiva tavata niitä omiakin vierailevia vanhempiaan eikä lähteä muualle lomalle?
Tällaisia kysymyksiä tuli siis itselleni mieleen tänään, kun kuulin sukulaisparin seuraavasta lomamatkasta.
En jättäisi noin pieniä heille tuntemattomien isovanhempien kanssa yhdeksikään yöksi, ellei olisi aivan välttämätön pakko, esim. synnytys tms. Jos isovanhemmat olisivat jo käyneet tutuiksi, voisin jättää 1-2 yöksi.
Lähtisin lomalle joko koko perheenä (näin olemme yleensä itse tehneet ja meillä on kolme alle kouluikäistä) tai sitten ottaisin isovanhemmat mukaan, jolloin voisi saada myös ihan kahdenkeskistä aikaa silloin tällöin (näinkin olemme tehneet, toimi sekin).
Jättäisin, kun hoitajat ovat kerran luotettavia ja heille sopii. Tuo viisi yötä voisi olla hyvä, kun lapsia on kaksi, ettei hoitajat uuvu. Olen jättänyt oman kaksivuotiaani isovanhemmille viikoksi, yksivuotiaan jätän neljäksi yöksi pian. Ja muutenkin olen joutunut työmatkojen vuoksi olemaan erossa, tosin lapset on olleet silloin isänsä kanssa normaalisti kotona.
PiPa kirjoitti:
Isovanhempana en todellakaan jäisi noin pitkäksi ajaksi laspsenlasten kanssa. Tässä tapauksessa vielä, että isovanhemmat eivät ole nähnyt lapsenlapsia pitkään aikaan, se tuntuu tosi oudolle jättää lapset ja lähtee lomalle.
Olen samaa mieltä. Jos normaali äiti-lapsisuhde, niin todennäköisesti myös ap. olisi ikävä lapsia ja yhteydenotot vanhemmilta matkan aikana vain pahentaa lapsen eroprosessia ja se kestäisi 100% koko matkan ajan ja usein vielä pahentaa entisestään.
Jättäisin jos isovanhemmat olisivat läheisempiä. Teillä ei ole, yksinkertaisesti siksi että tapaatte harvoin. Me olimme kuusi yötä pois kun esikoinen (silloin ainoa) oli 2,5v mutta isovanhemmat tapasivat lasta yhdessä vanhempien kanssa viikoittain useita kertoja ja oli ollut jo yksin yökylässäkin muutamia kertoja. Meillä on tosi läheiset välit olleet aina ja isovanhemmat halunneet itse olla lapsen elämässä paljon ja se on onneksi ollut mahdollista.
Tuossa teidän tilanteessanne voisin harkita 1-2 yön reissua isovanhempien vierailun loppupuolella, siis siten että lapset olisivat jo heihin tottuneet. Edellistä vierailua eivät varmaan muistakaan? Olisi eri asia jos lapset olisivat isompia, esim 5v ja 6,5v. Lomantarpeen ymmärrän paremmin kuin hyvin, toivottavasti löydätte kaikille sopivan ratkaisun.
Mietimme itse juuri, pärjäisikö 10v viikon hoidossa. Ikävä kun iskee herkästi vielä siinä iässä.
Vierailija kirjoitti:
PiPa kirjoitti:
Isovanhempana en todellakaan jäisi noin pitkäksi ajaksi laspsenlasten kanssa. Tässä tapauksessa vielä, että isovanhemmat eivät ole nähnyt lapsenlapsia pitkään aikaan, se tuntuu tosi oudolle jättää lapset ja lähtee lomalle.
Olen samaa mieltä. Jos normaali äiti-lapsisuhde, niin todennäköisesti myös ap. olisi ikävä lapsia ja yhteydenotot vanhemmilta matkan aikana vain pahentaa lapsen eroprosessia ja se kestäisi 100% koko matkan ajan ja usein vielä pahentaa entisestään.
Normaali äiti-lapsisuhde? Mites muuten isä-lapsisuhde? Onko normaalia, että esim. teillä on vahva äiti-lapsisuhde, mutta ei isä-lapsisuhdetta?
Kai se riippuu puhtaasti isovanhempien iästä. Todistettavasti heillä on lastenhoidosta jonkinlaista kokemusta, joten siinä mielessä olisi turvallinen valinta.