Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen tässä tilanteessa?liittyy sisaren lihomiseen
Kaksoissisko
25.01.2017 |
Kaksoissiskoni on seurustellut jo toista vuotta erään miehen kanssa.
Suhteen aikana siskoni on mielestäni lihonut merkittävästi ja onhan se huomattavissa.
Hän on viime vuonna joutunut käyttämään melko voimakkaita psyykelääkkeitä joten liikuntaakin ollut varmaan puhdas 0 koska lääkkeet tosiaan väsyttivät ja veivät kaikki voimat.
Siihen kylkeen vielä suunnilleen viime kesästä jatkuneet epäterveelliset ruokailutottumukset.
Yhteen väliin lähes joka päivä hesessä ja useamman kerran viikossa pizzaa yms. Aina on mässyä ostettu kotiin, leipä on sitä kaikkein vaaleinta pulla leipää, maito on punaista maitoa ja voi kaikkein suolaisinta.
Arkeen kuuluu lihapiirakat ja kotiruoka on lähinnä nakit ja ranskalaiset, kanakastike ja nuudelit tai makarooni ja jauheliha.
Miehessä nämä elintottumukset eivät näy millään tavalla. Mutta siskossani tosiaan näkyvät ja minua harmittaa kun hän itsekin kärsii asiasta ja tiedostaa että muutos on tehtävä.
Silti joka kauppareissulla ostaa sen punaisen maidon ja vaalean leivän.
Hän on lähiaikoina kertonut että suhteesta on loppunut seksi ja hellyys kokonaan. Ja jotenkin porukassa ollessamme vaistoan itsekin (kaksosen vaisto?) Kuinka siskoni mies ei todellakaan pidä siskoani enää viehättävänä vaan enemmänkin epämiellyttävänä.
En haluaisi että siskoni mielenterveys tuhoutuu uudestaan tämän suhteen myötä. Kaikkein pahimmalta hänestäkin varmaan tuntuu kun mies jo omalla käytöksellään näyttää että siskoni ei kelpaa enää.
Lenkille en häntä saa aina on jotain muuta.
Ravitsemusterapiaa aion ehdottaa siinä sivussa kun hänellä aloitetaan pian yksilöterapia uudestaan.
On vain niin surullista katsoa tuota meininkiä, kum hänen omat voimansa eivät riitä muutokseen.
Toki ymmärrän siskoni miestäkin, jos hän ei vain oikeasti kykene läheisyyteen tämän asian myötä.
Mutta silloin mielestäni heidän kuuluisi erota eikä siskoni kuuluisi kiduttaa itseään suhteessa jossa vain rikkoo itseään enemmän ja enemmän.
Kyseessä suht nuoret ihmiset, n. 20vuotiaita molemmat.
Millä sanoilla/teoilla voisin rohkaista/tukea/kannustaa sisartani muutoksen alkuun saamiseksi?
Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia?
Mikä on mielipiteenne miehen käytöksestä?
Vertaistukea kaivataan. :/
Kommentit (7)
Siskon elämä, ei sun. Älä sekoa muiden asioihin.
Ps. 0/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. On kenties asiani jos minulta jatkuvasti apua pyytää ja asiaa minulle itkee. Niin tottakai haluan olla apuna ja tukena. Sinä olet 0/5 koska et ymmärrä että maailmassa voi tapahtua kaikenlaista, ei välttämättä sinulle mutta muille.
~AP~
Kuka idiootti taas huutelee 0/5 täällä.
Tottakai läheisen pahoinvointi varsinkin silminnähtävä on huolenaihe ja jokainen normaali ihminen siihen puuttuu. Mielestäni miehen kohdalla sävelet on selvät. Sietäisi erota kerran ei tosiaan siskosi kelpaa x painoisena mutta kelpasi y painoisena.
Ravitsemusterapia.
Pakkohan tuossa on perus ruokavalio saada kuntoon. Sen jälkeen jaksaa varmaan lenkillekin lähteä kun ei vedä pelkkää nopeaa hiilaria.
Sääliksi käy. Mitä mieheen tulee - 20 vuotias sälli tuskin ymmärtää syvällistä suhdetta ja radikaaleja elämänmuutoksia. Syytä miettiä suhdetta uudestaan.
Sehän se ikiaikainen vitsaus onkin. Pariskunta syö täysin samaa ruokaa saman verran. Nainen lihoo mies ei.
Seksi loppuu. Mies ettii uuden ja tuntee ylemmyyden tunnetta sillä muodottomaksi lihonut eksä ei ehkä ihan heti löydä uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole helppo asia tuo. Itse olen muuten ihan aikaansaava nainen, mutta läskistä en ole päässyt vaikka kaikenlaisia dieettejä ja asiantuntijoita olen yrittänyt. Myös tv:stä tuttua laillistettua ravitsemusterapeuttia. Hänen ohjeet oli oikein järkeviä joo, mutta kun ei riitä pitkäjänteisesti motivaatio niitä noudattaa niin ei tule tulosta.
Mulla homma kaatuu aina stressiin. Niin kauan kuin on stressitön kausi, onnistun syömään terveellisesti ja laihtumaan hitaasti. Mutta työni on korkean stressin vaativaa asiantuntijatyötä, jossa virheet voivat johtaa suuriin taloudellisiin, tai jopa ihmishenkien menetyksiin. Välillä on kausia, jolloin olen niin hermostunut etten pysty syömään muuta kuin karkkia, energiajuomaa ja keskikaljaa itseni rauhoitteluun. Näinä kausina aina lihon takaisin sen mitä "hyvänä" kautena laihduin.
Sen muutoksen on lähdettävä itsestä.
Ei ole muuta vaihtoehtoa.
Eipä tuossa voi kun odotella että sitä apua saa mm. Se yksilöterapia.
Ja kyllä tosiaan uudelleen harkitsisin tuota suhdettakin