Lue keskustelun säännöt.
Tytöt haluavat tyttöjen värejä ja pojat poikien
21.01.2017 |
http://yle.fi/uutiset/3-9415320
Roivainen tutki väitöskirjaansa varten museokokoelmia ja haastatteli 5–7-vuotiaita lapsia. Roivaisen mukaan lapset itse painottavat vaatteiden mukavuutta, niiden yhdenmukaisuutta toisten lasten kanssa sekä värejä ja kuvioita.
Haastattelujen myötä tuli ilmi, että lapset haluavat saada oman mielipiteensä kuuluviin vaatteita valittaessa. Roivaisen mukaan lapsille selkeät, kirkkaat ja puhtaat värit ovat tärkeitä.
– Vastauksissa tuli esille, että lapsille on tärkeää, onko vaatteissa tyttöjen vai poikien värejä. Lapset kokivat tärkeäksi, että he pukeutuvat tietyn sukupuolen mukaan.
Kommentit (49)
Tämä on mielenkiintoinen asia, koska itse kuvittelin aikoinaan pukevani lapset neutraalisti. Pojilla oli punaista ja oranssia, tytöllä sinistä eri sävyissä. Ja tietenkin päinvastoin.
Silti nämä (siihen asti) kotihoidetut lapset alkoivat noin 3v iässä esittämään omia väritoiveita. Tyttö halusi pinkkiä, pinkkiä ja pinkkiä, poikien mielestä sininen ja turkoosi olivat hyviä värejä. Isän työasu on väriltään oranssi, äiti pukeutui aika lailla tummiin väreihin, joten ainakaan esimerkin voima ei toiminut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikkeuksiakin tietenkin on. Pikkupoika voi pitää myös vaaleanpunaisesta Hello Kittystä. Ja hyvä niin.
Ja nyt on pesty äitylit luulemaan että on sukupuolineutraaleja värejä. No ei ole kun väreillä ei oo sukupuolta
Itsestäänselvää. Lapset tahtovat pukeutua sukupuolen mukaan koska heille on koko ikänsä toitotettu kaikilla teoilla, että se on tärkeää ja muunlainen toiminta olisi outoa. Kuka tästä yllättyy? Jos aikuiset toimisivat toisin ja oikeasti tarjoaisivat kaikkia värejä kaikille ja valinta olisi aito, tuo tulos olisi täysin eri.
Värien aistiminen on yksilöllinen kokemus eivätkä kaikki ihmiset koe värejä samalla tavalla. Esim. sininen jonka näet voi olla toisella punainen, mutta käytätte samaa opittua "sininen"-termiä väristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen asia, koska itse kuvittelin aikoinaan pukevani lapset neutraalisti. Pojilla oli punaista ja oranssia, tytöllä sinistä eri sävyissä. Ja tietenkin päinvastoin.
Silti nämä (siihen asti) kotihoidetut lapset alkoivat noin 3v iässä esittämään omia väritoiveita. Tyttö halusi pinkkiä, pinkkiä ja pinkkiä, poikien mielestä sininen ja turkoosi olivat hyviä värejä. Isän työasu on väriltään oranssi, äiti pukeutui aika lailla tummiin väreihin, joten ainakaan esimerkin voima ei toiminut.
Lapsesi eivät katsoneet telkkaria, elokuvia lukeneet lehtiä? Tytöllä ei ollut barbeja, pojalla ei ollut pikkuautoja?
Epäilen.
Mä inhosin pienenä kaikkea punaista ja pinkkiä. Kaiken piti olla sinistä ja vihreää.
N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä inhosin pienenä kaikkea punaista ja pinkkiä. Kaiken piti olla sinistä ja vihreää.
N25
Sama täällä. Lempipaitani oli isoveljen keskisininen collegepaita 10-vuotiaana. 11-vuotiaana lempivärikseni valikoitui turkoosi, joka on hyvin lähellä petroolinsinistä (on yhä lempivärini). En mielellään pukenut tytärtäni pinkkiin, parempia värejä olivat vaaleanturkoosi, oranssi, vihreä (sammaleenvihreä), punainen jne. Kerran äitini toi mekon tyttärelleni. Mekko oli pinkki ja kysyin, eikö ollut vaikka keltaista. Ärsyttää tuollainen tyttöjen/poikien värit. Pojalleni ostin pinkin t-paidan, kun hän halusi sellaisen 12-vuotiaana.
Meidän pojalla oli monta vuotta alle kouluikäisenä vaihe, että tykkäsi punaisesta, violetista ja vaaleanpunaisesta. Vasta noin viisi-kuusivuotiaana kaverit saivat vakuutettua, etteivät pojat käytä varsinkaan vaaleanpunaista ja sininen on hyvä väri.
Nuorempi lapsi, tyttö, on taas kasvanut isoveljensä vaikutuspiirissä on täysin vakuuttunut, että sininen on paras väri mitä on olemassa. Kaikesta tyttö valitsee aina sinisen.
Aivan kuten tutkimuksessakin: "lapset itse painottavat vaatteiden yhdenmukaisuutta toisten lasten kanssa."
Jos kaikille pojille jossain kaupungissa alettaisiin pukea keltainen vyö, kaupunkiin muuttava nelivuotias poika olisi varmasti parissa viikossa vakuuttunut, että hänen pitää saada keltainen vyö, koska "pojilla kuuluu olla keltainen vyö."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen asia, koska itse kuvittelin aikoinaan pukevani lapset neutraalisti. Pojilla oli punaista ja oranssia, tytöllä sinistä eri sävyissä. Ja tietenkin päinvastoin.
Silti nämä (siihen asti) kotihoidetut lapset alkoivat noin 3v iässä esittämään omia väritoiveita. Tyttö halusi pinkkiä, pinkkiä ja pinkkiä, poikien mielestä sininen ja turkoosi olivat hyviä värejä. Isän työasu on väriltään oranssi, äiti pukeutui aika lailla tummiin väreihin, joten ainakaan esimerkin voima ei toiminut.
Lapsesi eivät katsoneet telkkaria, elokuvia lukeneet lehtiä? Tytöllä ei ollut barbeja, pojalla ei ollut pikkuautoja?
Epäilen.
3v:t ei lukeneet lehtiä ellei Aku Ankan katselua sellaiseksi ajatella. Silti eivät halunneet kulkea ilman housuja. Tytöllä oli barbeja, vauvanukkeja, polkuauto, junarata ja miekka, pojilla ihan samanlaisia tavaroita. Tyttö leikki mieluiten parkkitalolla, vanhempi poika rakasti leikkikeittiötä ja kuopus oli lentokonefriikki.
Ajat muuttuvat. Nyt naisilla on omaa rahaa eikä tartte enää turvautua elättäjään. nyt halutaan onanikäistä eikä uhriutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin pienituloisena opiskelijaäitinä ostin esikoisena syntyneelle tyttärelleni paljon keltaisia, vihreitä ja tummansinisiä vaatteita, jotta vaatteet menisivät myös seuraavalle, jos hän olisi poika.
Poika tuli. Kun hän oli 4-vuotias, hän kieltäytyi laittamasta keltaisia tai vihreitä vaatteita, koska ne ovat "tyttövärejä". Sen sijaan hän valitsi kaupasta itselleen pinkin t-paidan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen asia, koska itse kuvittelin aikoinaan pukevani lapset neutraalisti. Pojilla oli punaista ja oranssia, tytöllä sinistä eri sävyissä. Ja tietenkin päinvastoin.
Silti nämä (siihen asti) kotihoidetut lapset alkoivat noin 3v iässä esittämään omia väritoiveita. Tyttö halusi pinkkiä, pinkkiä ja pinkkiä, poikien mielestä sininen ja turkoosi olivat hyviä värejä. Isän työasu on väriltään oranssi, äiti pukeutui aika lailla tummiin väreihin, joten ainakaan esimerkin voima ei toiminut.
Lapsesi eivät katsoneet telkkaria, elokuvia lukeneet lehtiä? Tytöllä ei ollut barbeja, pojalla ei ollut pikkuautoja?
Epäilen.
3v:t ei lukeneet lehtiä ellei Aku Ankan katselua sellaiseksi ajatella. Silti eivät halunneet kulkea ilman housuja. Tytöllä oli barbeja, vauvanukkeja, polkuauto, junarata ja miekka, pojilla ihan samanlaisia tavaroita. Tyttö leikki mieluiten parkkitalolla, vanhempi poika rakasti leikkikeittiötä ja kuopus oli lentokonefriikki.
Heh, "esimerkin voima ei ainakaan ollut syynä, kun tyttö vaan halusi pinkkiä ja poika sinistä! Vaan aku ankkaakin olivat lukeneet!"
Niin. Muistelehan, että minkä värisiin vaatteisiin ne Iines ja Aku oikein pukeutuvatkaan? Virkistän muistiasi, että Iineksellä tosiaan on vaaleanpunainen nuttu ja Akulla sininen. Lisäksi lapsillasi on ollut barbeja, joilla on paljon pinkkiä. Viesti on "pinkki kuuluu tytöille", koska barbit ovat naisia. Että semmoset "ihan lapsista itsestään kumpusi nämä" -hölötykset taas.....
Älkää oikeasti vähätelkö ympäristön voimaa, lapset imevät valtavasti vaikutteita asioista, jotka tuntuvat aikuisen silmissä vähäpätöisiltä ja merkityksettömiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi joskus mennä alkuperäiskansan pariin ja tarjota heille sinisiä ja pinkkejä vaatteita.
En usko, että valitsevat niitä samoilla periaatteilla kuin me.
Pukekaa pojat mekkoihin jo ennen tarhaikää. Samoin hieman ala-asteella kulmaväriä ja huulikillettä. Sukupuolihan on opittua, joten ne voi tuolla tapaa häivyttää ja estää iskostumasta.
Päiväkotien, tätien ja mummujen voima on ihmeellinen. Meilläkin lapset oppivat heti ensimmäisellä viikolla hoidossa tukun kirosanoja ja kakkapissapierut. Tyttöjen ja poikien eron tekemisissä ja väreissä on opettanut anoppi. Hän on kantanut meille vuosikausia pinkkejä vaatteita, vaikkei meillä ole yhtään pinkistä pitävää, esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt on pesty äitylit luulemaan että on sukupuolineutraaleja värejä. No ei ole kun väreillä ei oo sukupuolta
Väreillä ei ole pillua tai kullia. Värit ovat siis sukupuolettomia.
Tämä on kulttuurisidonnaista. Jos menet Myanmariin tai Sri Lankaan, näet miehiä joilla on vaaleanpunaista sarongissaan. Eikä sillä viitata homouteen.
Eikö tämä värikeskustelu ole ollut täällä av:llä jo vähintään kymmenenkymmentä kertaa esillä ?
Ne kaikki ovat päätyneet siihen,että jokainen pitäköön ihan siitä väristä mistä sattuu pitämään.
Pienenä poikana halusin ehdottomasti punaiset saappaat,niinkuin ystävälläni,kotiapulaisen tyttärellä Liisallakin oli...
Sitten kun menin Lahden kaupungin lastentarhaan, minua pojat kiusasivat niistä saappaista,enkä enää kotiin tultuani suostunut pistämään niitä sen vuoksi jalkaani.
Ehkä nykyisin emme ole enää niin jyrkkiä mielipiteiltämme 'sukupuolille sopivien oikeiden värien' suhteen,mutta silloin punainen oli 'tyttöjen väri' ja sininen 'poikien väri' ja piste.
Onneksi ajat ovat muuttuneet edes hiukan.
On kai se selvää,ettei kukaan poikalapsi halua koulussa joutua toisten pahoinpitelyn kohteeksi sillä ,että pukeutuisi väreihin, joissa mitä todennäköisimmin siihen tilanteeseen joutuisi.
Näin yksinkertaisesti se ehdollistaminen kulttuurissamme tapahtuu noiden koodien osalta.
Vika ei siis ole lapsen,eikä siitä voi sen enempää syyttää hänen makuaan mieliväriensä suhteen.
Vika on niissä, jotka sen vuoksi hakkaavat ja niissä jotka nuo ruodusta poikkeavia ikätovereitaan kiusaaavat ja heitä hakkaavat pikku jengiläiset ovat autuaan tietämättöminä kasvatustuloksestaan kasvattaneet.
Nykyisin aikuisena uskallan toki käyttää aivan niitä värejä joista pidän ja pinkki on todellakin eräs suosikkiväreistäni monessa. (on niitä toki muitakin,esim. vaaleanvihreä ja lila)
Toki tummansininenkin silti jossain arkitikkitakissa menettelee...
Hyvin on toiminut aivopesu. Aikaisemmin pojat halusivat punaista ja tytöt sinistä.