Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tytöt haluavat tyttöjen värejä ja pojat poikien
21.01.2017 |
http://yle.fi/uutiset/3-9415320
Roivainen tutki väitöskirjaansa varten museokokoelmia ja haastatteli 5–7-vuotiaita lapsia. Roivaisen mukaan lapset itse painottavat vaatteiden mukavuutta, niiden yhdenmukaisuutta toisten lasten kanssa sekä värejä ja kuvioita.
Haastattelujen myötä tuli ilmi, että lapset haluavat saada oman mielipiteensä kuuluviin vaatteita valittaessa. Roivaisen mukaan lapsille selkeät, kirkkaat ja puhtaat värit ovat tärkeitä.
– Vastauksissa tuli esille, että lapsille on tärkeää, onko vaatteissa tyttöjen vai poikien värejä. Lapset kokivat tärkeäksi, että he pukeutuvat tietyn sukupuolen mukaan.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen asia, koska itse kuvittelin aikoinaan pukevani lapset neutraalisti. Pojilla oli punaista ja oranssia, tytöllä sinistä eri sävyissä. Ja tietenkin päinvastoin.
Silti nämä (siihen asti) kotihoidetut lapset alkoivat noin 3v iässä esittämään omia väritoiveita. Tyttö halusi pinkkiä, pinkkiä ja pinkkiä, poikien mielestä sininen ja turkoosi olivat hyviä värejä. Isän työasu on väriltään oranssi, äiti pukeutui aika lailla tummiin väreihin, joten ainakaan esimerkin voima ei toiminut.
No jos ei ole kasvattanut lapsiaan tynnyrissä jossain metsämökissä, niin eiköhän tuo ole aika luonnollista. Lapsi näkee televisoissa, lastenohjelmissa, lehdissä, leluissa, kavereilla ja sukulaisilla mitkä on "poikien" ja mitkä "tyttöjen" värejä. Lapset ovat tosi tarkkoja havaitsemaan ympäristöään, hehän tavallaan yrittävät ottaa selvää minkälainen maailma on, kaikki on uutta. Oma poikani ihmetteli isälleen kolmevuotiaana marketin parkkipaikalla että "saako naisetkin ajaa pakettiautolla?" Perheessämme ei ole pakettiautoa, kumpikin vanhempi tekee ruokaa ja kotitöitä, ajaa nurmikkoa tai tekee remonttihommia. Tuo ihmettely saattoi olla peräisin vain siitä, miten hän oli havainnoinut ympäristöään. Ei ollut koskaan aiemmin nähnyt naisen ajavan paketti- tai kuorma-autoa. Yritä siinä sitten antaa omaa esimerkkiä, kun ympäristö huutaa muuta. Sosiaalistuminen on meillä geeneissä, lapset haluavat sopia joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen asia, koska itse kuvittelin aikoinaan pukevani lapset neutraalisti. Pojilla oli punaista ja oranssia, tytöllä sinistä eri sävyissä. Ja tietenkin päinvastoin.
Silti nämä (siihen asti) kotihoidetut lapset alkoivat noin 3v iässä esittämään omia väritoiveita. Tyttö halusi pinkkiä, pinkkiä ja pinkkiä, poikien mielestä sininen ja turkoosi olivat hyviä värejä. Isän työasu on väriltään oranssi, äiti pukeutui aika lailla tummiin väreihin, joten ainakaan esimerkin voima ei toiminut.
No jos ei ole kasvattanut lapsiaan tynnyrissä jossain metsämökissä, niin eiköhän tuo ole aika luonnollista. Lapsi näkee televisoissa, lastenohjelmissa, lehdissä, leluissa, kavereilla ja sukulaisilla mitkä on "poikien" ja mitkä "tyttöjen" värejä. Lapset ovat tosi tarkkoja havaitsemaan ympäristöään, hehän tavallaan yrittävät ottaa selvää minkälainen maailma on, kaikki on uutta. Oma poikani ihmetteli isälleen kolmevuotiaana marketin parkkipaikalla että "saako naisetkin ajaa pakettiautolla?" Perheessämme ei ole pakettiautoa, kumpikin vanhempi tekee ruokaa ja kotitöitä, ajaa nurmikkoa tai tekee remonttihommia. Tuo ihmettely saattoi olla peräisin vain siitä, miten hän oli havainnoinut ympäristöään. Ei ollut koskaan aiemmin nähnyt naisen ajavan paketti- tai kuorma-autoa. Yritä siinä sitten antaa omaa esimerkkiä, kun ympäristö huutaa muuta. Sosiaalistuminen on meillä geeneissä, lapset haluavat sopia joukkoon.
Väitteelle,jonka mukaan "sosiaalistuminen on geeneissä" eivät ainakaan geenitutkijat tukeaan anna.
Se näet on väitteenä puhtaasti epätieteellinen.
Haluaisin ainakin kuulla ,eli nähdä mitkä geenit tuohon sosiaalistumisen prosessiiin liität ja miten ne mielestäsi siihen vaikuttavat...
Vierailija kirjoitti:
No mä taas uskon, että se on sukupuolen sisään rakennettua, että tytöt keskimäärin tykkäävät pinkistä enemmän kuin pojat. Se vaan on niin.
Olen tämän kirjoittanut tänne aiemminkin, mutta kerronpa vielä uudelleen. Vaaleanpunainen oli tuonne 1930-luvulle saakka poikien väri. Kyllä. Se tuli siitä, että punaisen värin katsottiin olevan liian voimakas väri naisille, joten se vaaleanpunainen johdettiin poikalapsille siitä punaisesta, "miesten väristä." Vaalean sininen oli tyttöjen väri, niin kuin sininen naisten väri. Asia muuttui päälaelleen 1950-luvulla Amerikassa, ja sieltä se levisi muualle läntiseen maailmaan kaupallisuuden myötä. Värien sukupuolisidonnaisuus on täysin kulttuurinen asia, sillä ei ole mitään biologista taustaa tai "sisäsyntyisyyttä" :DD
Totta kai suurin osa nykyisistä suomalaisista tyttölapsista tykkää pinkistä, koska he oppivat ympäristöstään että niin tyttöjen kuuluu tehdä. (Ei pelkästään kotoaan, vaan joka puolelta yhteiskunnassa, ei tarvitse kuin lähimarketissa pyörähtää, niin asia tulee harvinaisen selväksi.) Ja se että tähän opitaan, ei tietenkään tarkoita sitä, että tytöt eivät aidosti tuntisi pitävänsä pinkistä. Pinkki väri on konstruktio, minkä avulla tytöt harjoittelevat naiseutta tämän hetkisessä yhteiskunnassa. Samoin pojat oppivat että pinkki kuuluu tytöille, ja että pataan tulee päiväkodin ja koulun pihalla nopeasti, jos pojalla on pinkki pipo.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen asia, koska itse kuvittelin aikoinaan pukevani lapset neutraalisti. Pojilla oli punaista ja oranssia, tytöllä sinistä eri sävyissä. Ja tietenkin päinvastoin.
Silti nämä (siihen asti) kotihoidetut lapset alkoivat noin 3v iässä esittämään omia väritoiveita. Tyttö halusi pinkkiä, pinkkiä ja pinkkiä, poikien mielestä sininen ja turkoosi olivat hyviä värejä. Isän työasu on väriltään oranssi, äiti pukeutui aika lailla tummiin väreihin, joten ainakaan esimerkin voima ei toiminut.
Lapsiin vaikuttaa todella paljon kaveripiirin mielipide asioista. Sieltä tuo luultavasti oli omaksuttua. Ja sieltä tulee paljon muutakin oppia siitä, miten tyttöjen pitää olla ja miten poikien.
Tietysti kaikki lapset eivät ole samanlaisia, on myös meitä vastarannan kiiskiä (nimim. "tyttö joka piti vihreästä ja hämähäkeistä").
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen asia, koska itse kuvittelin aikoinaan pukevani lapset neutraalisti. Pojilla oli punaista ja oranssia, tytöllä sinistä eri sävyissä. Ja tietenkin päinvastoin.
Silti nämä (siihen asti) kotihoidetut lapset alkoivat noin 3v iässä esittämään omia väritoiveita. Tyttö halusi pinkkiä, pinkkiä ja pinkkiä, poikien mielestä sininen ja turkoosi olivat hyviä värejä. Isän työasu on väriltään oranssi, äiti pukeutui aika lailla tummiin väreihin, joten ainakaan esimerkin voima ei toiminut.
No jos ei ole kasvattanut lapsiaan tynnyrissä jossain metsämökissä, niin eiköhän tuo ole aika luonnollista. Lapsi näkee televisoissa, lastenohjelmissa, lehdissä, leluissa, kavereilla ja sukulaisilla mitkä on "poikien" ja mitkä "tyttöjen" värejä. Lapset ovat tosi tarkkoja havaitsemaan ympäristöään, hehän tavallaan yrittävät ottaa selvää minkälainen maailma on, kaikki on uutta. Oma poikani ihmetteli isälleen kolmevuotiaana marketin parkkipaikalla että "saako naisetkin ajaa pakettiautolla?" Perheessämme ei ole pakettiautoa, kumpikin vanhempi tekee ruokaa ja kotitöitä, ajaa nurmikkoa tai tekee remonttihommia. Tuo ihmettely saattoi olla peräisin vain siitä, miten hän oli havainnoinut ympäristöään. Ei ollut koskaan aiemmin nähnyt naisen ajavan paketti- tai kuorma-autoa. Yritä siinä sitten antaa omaa esimerkkiä, kun ympäristö huutaa muuta. Sosiaalistuminen on meillä geeneissä, lapset haluavat sopia joukkoon.
Väitteelle,jonka mukaan "sosiaalistuminen on geeneissä" eivät ainakaan geenitutkijat tukeaan anna.
Se näet on väitteenä puhtaasti epätieteellinen.
Haluaisin ainakin kuulla ,eli nähdä mitkä geenit tuohon sosiaalistumisen prosessiiin liität ja miten ne mielestäsi siihen vaikuttavat...
No, ehkä se oli vähän epätieteellisesti ilmaistu. En odottanut että vauva-palstalla joku haluaa tietää täsmälleen ne geenit, mihin tämä käyttäytyminen on ohjelmoitu, vaikka olisihan se pitänyt arvata. ;DD
Tarkoitin sitä, että lajina ihmisille on ollut (ja on) tärkeää kuulua ryhmään. Tästä lienee vallitsee eri tieteenaloilla melko laaja yksimielisyys. Mutta en nyt lähde mitään linkkejä sulle etsimään, tutustu psykologiaan, sosiologiaan, kasvatustieteisiin yleisesti, historiaan ja esihistoriaan noin ensi alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mä taas uskon, että se on sukupuolen sisään rakennettua, että tytöt keskimäärin tykkäävät pinkistä enemmän kuin pojat. Se vaan on niin.
Mutta poikien maku muuttuu iän myötä. Sekin on varmaan biologiaa, että aikuisille miehille on vaaleanpunaisia kauluspaitoja, ja että punainen urheiluauto on paljon makeampi peli kuin tummansininen. Urheilussa punainen nyt vain on voittajan väri.
Vierailija kirjoitti:
Olennaista tuossa ei ole tiettyjen värien kuuluminen tietylle sukupuolelle, vaan itse sukupuoli jonka lapset tiedostavat ja haluavat tuoda esille jollain tavalla. Ei siis ole olemassa tyttöjen ja poikien värejä, mutta on olemassa sukupuoli jota lapset haluavat ilmentää, ja siihen miten he tuovat sitä esille vaikuttaa vallitseva kulttuuri.
Juurikin näin. Se mihin asiassa onkin alettu kiinnittää huomiota on se, että se sukupuolen ilmiasu ei olisi niin rajoittunut lapsilla, kun ei se ole sitä siinä määrin enää aikuisillekaan. Edelleen poika pinkissä herättää tietyissä ihmisissä tarpeen olla ilkeä.
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/aiti-tuskastui-aikuisten-pi…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen asia, koska itse kuvittelin aikoinaan pukevani lapset neutraalisti. Pojilla oli punaista ja oranssia, tytöllä sinistä eri sävyissä. Ja tietenkin päinvastoin.
Silti nämä (siihen asti) kotihoidetut lapset alkoivat noin 3v iässä esittämään omia väritoiveita. Tyttö halusi pinkkiä, pinkkiä ja pinkkiä, poikien mielestä sininen ja turkoosi olivat hyviä värejä. Isän työasu on väriltään oranssi, äiti pukeutui aika lailla tummiin väreihin, joten ainakaan esimerkin voima ei toiminut.
No jos ei ole kasvattanut lapsiaan tynnyrissä jossain metsämökissä, niin eiköhän tuo ole aika luonnollista. Lapsi näkee televisoissa, lastenohjelmissa, lehdissä, leluissa, kavereilla ja sukulaisilla mitkä on "poikien" ja mitkä "tyttöjen" värejä. Lapset ovat tosi tarkkoja havaitsemaan ympäristöään, hehän tavallaan yrittävät ottaa selvää minkälainen maailma on, kaikki on uutta. Oma poikani ihmetteli isälleen kolmevuotiaana marketin parkkipaikalla että "saako naisetkin ajaa pakettiautolla?" Perheessämme ei ole pakettiautoa, kumpikin vanhempi tekee ruokaa ja kotitöitä, ajaa nurmikkoa tai tekee remonttihommia. Tuo ihmettely saattoi olla peräisin vain siitä, miten hän oli havainnoinut ympäristöään. Ei ollut koskaan aiemmin nähnyt naisen ajavan paketti- tai kuorma-autoa. Yritä siinä sitten antaa omaa esimerkkiä, kun ympäristö huutaa muuta. Sosiaalistuminen on meillä geeneissä, lapset haluavat sopia joukkoon.
Väitteelle,jonka mukaan "sosiaalistuminen on geeneissä" eivät ainakaan geenitutkijat tukeaan anna.
Se näet on väitteenä puhtaasti epätieteellinen.
Haluaisin ainakin kuulla ,eli nähdä mitkä geenit tuohon sosiaalistumisen prosessiiin liität ja miten ne mielestäsi siihen vaikuttavat...
No, ehkä se oli vähän epätieteellisesti ilmaistu. En odottanut että vauva-palstalla joku haluaa tietää täsmälleen ne geenit, mihin tämä käyttäytyminen on ohjelmoitu, vaikka olisihan se pitänyt arvata. ;DD
Tarkoitin sitä, että lajina ihmisille on ollut (ja on) tärkeää kuulua ryhmään. Tästä lienee vallitsee eri tieteenaloilla melko laaja yksimielisyys. Mutta en nyt lähde mitään linkkejä sulle etsimään, tutustu psykologiaan, sosiologiaan, kasvatustieteisiin yleisesti, historiaan ja esihistoriaan noin ensi alkuun.
Arveletko ,etten ole noiden mainitsemiesi oppialojen kirjallisuuteen lainkaan ,enkä missään vaiheessa tutustunut ?
Väiteesi,mikäli se pitäisi paikkansa,mullistaisi kyllä kaikki nykyiset käsitykset siitä,mitä kasvatuksen sosiaalistumisprosessista pedagogiikalla on sanottavanaan ja mitätöisi geenitutkijoiden tutkimustulokset kokonaan,joten jonkinlaista asiallista selitystä ja perustelua sinulta sen esittäjänä on mielestäni aivan kohtuullista vaatia.
Ns. 'mutu'-lausahduksiahan voi toki jokainen vapaasti täällä esittää,mutta geenit käsitteenä kuuluvat kyllä tieteen termistöön ,joten koita siis sanoa sanottavasi käyttämättä tuota sanaa.
Alue: Aihe vapaa
Tutkimisen arvoinen olisivat myös niiden aggressioiden taustavaikuttimet kultturissamme, jotka ohjaavat ja motivoivat jotain poikaporukkaa( ... ja sen keskinäistä hierarkiaa ja sisäistä dynamiikkaa) jopa esim. hakkaamaan jonkun pinkistä 'liikaa' pitävän ikätoverinsa (...ja siis nimenomaan pojan.)
Tämä on se väistämättä toinen puoli tuosta 'värikysymyksen' tarkastelusta, sen kääntöpuolen vastavoima joka täytyisi kysymyksenj kokonaisvaltaisessa ja kokonaisuuden huomioonottavassa tarkastelussa myöskin tuoda esille.
Eli pelkistetysti:vaikka hametta olisi jonkun pojan mielestä kuinka kiva käyttää, niin aika hemmetisti vaatisi pojalta uskallusta alkaa sitä myös kodin ulkopuolella käyttää ja aika vaikea sitä voisi alkaa vanhempiensa kodissa vielä asuen käyttää.
Tämähän ei tarkoita,etteivätkö periaatteeessa vaikka kaikki miehet voisi käyttää hametta-sehän ei vaadi kuin vyötärön ja sehän jokaisella on.
Rintaliivejähän sensijaan mies ei funktionaalisesti tarvitsekaan ,koska ne vaativat isompia rintoja kuin miehillä keskimäärin edes on.
Korkeakorkoiset kengät taas antavat juhla-asuissa oltaessa naiselle pituutta lisäsenttejä (miehensä rinnalla) miehillä taas yleensä on pituutta luonnostaan enemmän,joten korkeakorkoiset kengät ovat tarkoitukseltaan turhat useimmilla miehillä.
Hame ja siihen sopivat sukkahousut sensijaan... ( huom. asiallisen tiivispintaiset,läpinäkymättömät ja mustat ovat sopivat- ei siis mitään liikaa kuvioita,läpiväkyvyyttä eikä pitsejä yms. (eli siis niitä lähinnä nuorten) naisten hörselöisiä höpsötyksiä... sopivat miehelle erittäin hyvin. Eritoten skottiruutukiltin tyyppinen hame.
Kynsilakkoja mies taas voisi aivan hyvin käyttää (koska hänelläkin on kynnet) ja jonkunlaista huulipunaakin ehkä ( laulajat, rock-muusikot filmitähdet kuten Elvis yms. monet hänen jälkeensä ovat käyttäneet pr-kuvissaan ja levyn kansikuvissa aivan selvästi jotain huulipunaa .
Miksei siis ihan tavallinenkin mies, tai poika voisi esim. huulipunaa tai kajalia käyttää ? Miksi ei miehen sallita ehostaa?
No koska kulttuurissamme ei 'perinteisesti' miehen 'kuulu' ,'miehen ei ole sopivaa 'ja blaa blaa...
Loppujen lopuksihan kyseessä konkreettisesti on vain esim. vaate.
Se, että juuri hameesta keskeisimmin on tehty kulttuurissamme joku naisellisuuden ikoni ja 'Wc:n ovi-symboli,' on kokonaan ja vain pelkkää suhtautumista tuohon vaatekappaleeseen ja sen esineenä tabu-arvolla varustamista juuri sen suhtautumisen mukaan.
Kulttuurille ominainen suhtautumistapa erilaisiin siinä itsessään oleviin esineisiin ja sen puitteissa tapahtuviin asioihin, ilmeneviin ilmiöihin jne. on luonteeltaan vain ohjaava sosiaalinen koodi,joka tavallisesti omaksutaan ja sisäistetään 'omaksi persoonalliseksi olemukseksi' jo yksilön kasvuaikana ja usein jo lapsena.
Herkässä iässä omaksutut,varsinkin kaikki ne seksuaalisuuteen kulttuurissamme valmiiksi liitetyt arvot ja tabut ohjaavat ikäänkuin eräänlaisena 'kovalevynä' käytöstämme ja niiden arvojen perusteita ja rakenteita harva tulee kyseenalaistaneeksi myöhemminkään millään tavalla.
"Sovinnaisuus on vähäpätöisin kaikista laeista, mutta siltikin sitä totellaan parhaiten ", sanoi aikanaan, jo 1600-luvulla, eräs kuuluisa ranskalainen kirjailija.