Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset ja heille puhuminen ahdistaa
19.01.2017 |
Musta tuntuu tosi naurettavalta. Haluaisin mennä puhumaan jollekin psykologille mun lukoista, mutta tulisin vaan itkemään siellä. Tää pelkkä tekstin kirjoittaminen jo itkettää :(
Oon 17v lukiota käyvä tyttö, mun arvosanat on 7-9 pintaa mutta lähiaikoina mua on alkanut väsyttää tää. Olen siis yleisesti ottaen elämäniloinen, positiivinen tyttö (jollaisena mua koulussakin pidetään) ja mulla on paljon tuttuja ja ystäviä koulussa. arkisin käyn salilla koulun jälkeen vielä treenaamassa 3-4 krt viikossa.
Mua kuitenkin ahdistaa jotenkin alitajuntaisesti koulussa oleminen ja se ihmisille puhuminen siellä :( en tunne oloani sillä hetkellä epämukavaksi, mutta koulun jälkeen oon yleensä tosi väsynyt tai ärtynyt. Tämän takia mulla on tässä jaksossa vaan 3 kurssia (todella vähän) kun tuntuu ettei mulla riitä rahkeet muuhun. Musta muutenkin tuntuu, etten pärjää kuten muut nuoret ketkä menee jollain 8 kurssilla joka jakso ja tekee kaikki koulutehtävät tunnollisesti. Itse aion venyttää neljään vuoteen lukion.
Mulla ei ole ennen ollut tälläistä ongelmaa enkä tajua, mistä se siintää. mua nykyään ahdistaa ihmismassat ja kiire ihan hirveesti :(
Onko kellään vastaavanlaista tilannetta? Oon ihan ulapalla, en tiedä miten mun pitäisi menetellä. Haluaisin olla henkisesti yhtä tasapainossa, kuten ennen.
Kommentit (11)
Vaikutat introvertilta. Ehkä itsenäisempi opiskelu sopisi paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kenties introvertti? Täällä kohtalotoveri mutta joyli 3o v. Väsyn kun tulen kotiin mistä vaan, tykkään olla itsekseen kotona.en käy oikein missään.
Olen kyllä masentunut, mutta lääkäriin en halua/uskalla koska tuputtaisivat lääkkeitä enkä halua puhua vieraille!
Minulla on ollut epävakaa lapsuus ja olen syrjäytynyt pikku hiljaa. töitä teen osa-aikaisesti.
Kaipaatko edes koskaan ihmisten seuraa?
Siis ahdistaako ystävillekin puhuminen? Vai yleensä ihmisille? Oletko introvertti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista!
Vierailija kirjoitti:
Kaipaatko edes koskaan ihmisten seuraa?
Kaipaan, mutta vain hyvien ystävien. Moikkaustuttuihin mulla ei ole mitään intoa tutustua enää enempää, vaikka ennen halusin tutustua tosi paljon moniin eri ihmisiin ja solmia suhteita. On myös ehkä hassua, että olisin introvertti, kun kuitenkin haluaisin jotenkin asiakaspalveluhenkisiin töihin (kuten optikko). :/ tosin ilmaisin itseni ehkä hieman väärin: tiedostan siis, että ainakin osittain olen introvertti mutta en ole koskaan miettinyt siltä kantilta, että olisin enemmän intro- kuin ekstrovertti.
Ilman muuta kannattaa mennä puhumaan jos siltä tuntuu. Jos vielä tuntuu, ettei ole oma itsensä niin sitä suuremmalla syyllä. Sitähän varten ne auttajat on, että siellä saa itkeä. Ongelmasta voi tulla suurempi jos sitä ei hoida ajoissa. Vaikka vielä ei pahalta kuulostakaan:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa käydä puhumassa kouluterkkarin tai -psykologin kanssa, vaikka jo ajatus sen tekemisestä itkettäisikin. 17-vuotiaana on vielä kuitenkin hyvä ajankohta puuttua tällaisiin mieltä vaivaaviin asioihin. Lukion mukanaan tuoma stressi ja elämänmuutokset aiheuttaa helposti erilaisia tuntemuksia, joita ei ehkä edes osaa itse määritellä tarkemmin. Tiedät kuitenkin, että sua ahdistaa, ja psykologi tai terkkari voi auttaa sua löytämään syitä sille ahdistukselle. Sitten voidaan miettiä mitä voisi tehdä sen helpottamiselle. Itsellä alkoi samankaltainen oireilu juuri sinun iässäsi, ja ammattilaisten avun kautta ymmärsin, että pitää antaa itselleen oikeus tuntea itsensä väsyneeksi, ahdistuneeksi, surulliseksi, tms. Vasta sitten voi alkaa ymmärtää näiden tuntemusten syitä ja alkaa parannella itseään. Tsemppiä :)
Älä mene psykologille ennen kuin täytät 18, muuten he ilmoittavat kaiken vanhemmille. Sen jälkeen kannattaa kyllä mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot, että viime aikoina on alkanut väsyttää. Onko tilanne siis muuttunut aiemmasta? Ei sitä itse aina helposti tajua mikä kaikki on voinut vaikuttaa muutokseen. Siksi joku ammattilainen voisi olla hyödyksi. Onhan teillä terveydenhoitaja. Mene hänen juttusilleen. Itkeminen ei haittaa, se kuuluu asiaan, terveydenhoitajalle moni itkee eri syistä. Jos puhuminen tuntuu mahdottomalta, niin kirjoita asia paperille (about samoin kuin tänne) ja ojenna se paperi terveydenhoitajalle. Kyllä kaikki siitä sitten lutviutuu, kun noin pääsee ensin alkuun.
Up