Miksi heikkoitsetuntoisen ihmisen on niin vaikea nauraa itselleen?
Ollaan aina nauramassa toisille toki, ja usein pilkkaavaan sävyyn, mutta ei ole tietoakaan itseironiasta. Ja mikä voisi olla psykologisesti hienompaa kuin kyky nauraa omalle itselleen.
Kommentit (13)
Koska hänellä on heikko itsetunto.
No siinähän se tuli jo avauksessa. Kun on huono itsetunto, ajattelee negatiivisesti itsestään, ja tietysti silloin ajattelee, että muutkin ajattelevat vain negatiivisesti. Vaikea tuottaa positiivinen tunnetila, kun näkee vain negatiiviset puolet.
Mulla on huono itsetunto, mutta osaan nauraa itselleni varsin hyvin.
Kyllä minä itselleni nauran, että hitto mikä surkea paska, mutta se pitää paikkansa.
Nuorempana koulukiusattuna enemmän itketti kuin nauratti mutta nyt vanhempana on ihan yksi lysti mitä joku sanoo.
Huonoitsetuntoinen on päinvastoin alituisesti nauramassa itselleen ekana, mutta yleensä pahantahtoisesti eikä hyväntahtoisesti. Kokemusta on.
Millaisissa tilanteissa itselle nauretaan? Ei taida mulla olla sitä taitoa.
Minulla on itsetunto kasvatettu niin vahvaksi etten välitä muiden ihmisten vittuilusta yhtään mitään enkä osaa edes loukkaantua kun pidän niitä tyhminä ja viallisina niin ettei kukaan ole täydellinen vaikka ne kuvittelisi kuinka itseään täydelliseksi.
No koska ne naurun aiheet sattuu ihan helvetisti sisällä. Vaikka muka yrittäisi vääntää jotain vitsiä vaikka lihavuudestaan tai arkuudestaan tai jostain, tai suhtautuisi huumorilla muiden vääntämään ns. hyväntahtoiseen nauramiseen, niin sisällä sydän itkee ja huutaa "olen huono, haluan kuolla". Miten se voisi olla aitoa naurua itselleen kun kyseessä on niin arka kohta.
Milloin ihmisen pitäisi nauraa itselleen? Silloinko kun itse kertoo hauskan vitsin?
Vai tarkoitatko sitä, kun joku osoittaa ja nauraa kuollakseen vaikkapa jonkun hassun näköistä nenään, niin tajuaa myös itse joka kerta peiliin katsoessaan purskahtaa nauruun. Ja elämä on yntä riemua vaan.
Puuttumatta siihen onko itsetuntoni huono vai ei, niin nauran useinkin toilailuilleni. Valitettavasti itseironiaani usein suhtaudutaan lupana ryhtyä tökkimään mainitsemastani tai tulkitaan huonon itsetunnon ilmauksena.
Huumori on taitolaji. Jos ihminen on hyvin epävarma itsestään, hän ei hallitse tilannetta, eikä nopeita huumorinvivahteita. Itsevarma ihminen on tilanteen tasalla ja osaa viedä keskustelua myös humoristiseen suuntaan. Huumorin hallinnassa tarvitaan myös rytmittämistä ja tilannetajua. Kaikki eivät ole yhtä nokkelia, eikä kaikilla ole "huumorinkukka" hallussa.