Onko kukaan katunut aikuisena koulukiusaamistaan ja tajunnut tulleensa manipuloiduksi
"pääkiusaajan" taholta kiusaamaan jotain oppilasta? Mietin vaan, että tajuuako kukaan myöhemmin toimineensa väärin vai keksivätkö kiusaajat aikuisenakin tekosytitä mielessään käytökselleen?
Kommentit (6)
Kadun sitä vieläkin, että kiusasin hetken yhtä tyttöä ala-asteella. Olin täys mulkku, en ymmärrä miten olen kyennyt olemaan niin kamala. Hävettää kamalasti. Pyysin aikuisena anteeksi kyseiseltä tytöltä, etsin hänet Facebookista ja laitoin pitkän anteeksipyyntöviestin. Vaikka ei se enää muuta tietenkään mitään.
En saanut koskaan vastausta viestiin, enkä oikeastaan sellaista odottanutkaan. Hän ei ole velvollinen antamaan minulle anteeksi, ja hyväksyn sen. Toivon vain, että viesti tavoitti hänet ja hän tajuaa nykyään, ettei kiusatuksi tuleminen johtunut hänestä mitenkään ja en koskaan inhonnut häntä, hänessä ei ollut mitään vikaa. Hän ei tehnyt mitään väärää, minä olin vain itsestäni epävarma idiootti, joka purki pahaa oloaan muihin. Ja kadun sitä yhä, halusin nöyristyä, ottaa vastuu teoistani ja pyytää vilpittömästi anteeksi. Se oli mielestäni ainoa oikea teko siinä tilanteessa, ainoa asia jonka ylipäätään pystyin tekemään.
Minulla oli oikeasti todella paha olla tytön puolesta, voin sanoa suoraan että olen ollut hirviö.
Eikä kukaan siis manipuloinut minua siihen, tein aikoinaan ihan itse oman päätökseni kiusata ja kannan siitä myös yksin täyden vastuun. :(
2
Varmaan ne kiusaajat, joilla on jotain empatiakykyä tajuavat myöhemmin tehneensä väärin. Toiset taas jatkavat kiusaamista opiskelupaikoissa ja töissä vielä aikuisina, tai oppivat käyttäytymään paremmin, mutta haukkuvat selän takana kaikki erilaiset tai omaan porukkaan kuulumattomat.
Minä kiusasin alakouluikäisenä yhden lukukauden enemmän tai vähemmän säännöllisesti yhtä tyttöä. Tyttö oli ns. helppo kohde, hieman outo.
En vieläkään tiedä miksi kiusasin? Olin itse ensimmäisillä luokilla kiusattu ylipainon takia. Kun laihduin pituuskasvun myötä ja kiipesin sosiaalisessa hierarkiassa ylöspäin, niin kai sitä "valtaa" piti näyttää? Huonojahan tällaiset tekosyyt ovat. Minulla oli aika vaikea varhaisteini-ikä ja purin myös varmaan tätä pahaa oloa ja epävarmuutta viattomaan luokkatoveriin, joka ei pystynyt laittamaan kampoihin.
Häpeän ja kadun tätä todella paljon. Ymmärsin aika pian tekeväni väärin, mutta minulla ei ole ollut rohkeutta pyytää anteeksi
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ne kiusaajat, joilla on jotain empatiakykyä tajuavat myöhemmin tehneensä väärin. Toiset taas jatkavat kiusaamista opiskelupaikoissa ja töissä vielä aikuisina, tai oppivat käyttäytymään paremmin, mutta haukkuvat selän takana kaikki erilaiset tai omaan porukkaan kuulumattomat.
Just näin. Ja lisäksi ovat yleensä niitä, jotka itseään kuvaillessaan mainitsevat olevansa sosiaalisia, kaikkien kanssa toimeentulevia ym. Kun ihmiset vain ymmärtäisivät, mitä on SOSIAALISUUS.
up