Onko aspergereilla tapana puhua koko ajan vertauskuvallisesti?

Ei mun mielestä, vaan varsin yksityiskohtaisesti tarttuen pieniinkin yksityiskohtiin mitä tavallinen ihminen ei edes noteeraa tai ajattelisi.

Ei todellakaan. Itseäni vituttaa kaikki vertauskuvallisesti puhuvat ihmiset, koska itse ymmärrän asiat melko kirjaimellisesti, ja itsekin sanon asiat kuten ne ovat. Terveisin Asperger.

^

Ei kun juuri päinvastoin. Eivät ymmärrä vertauskuvia pätkääkään.

Tiedän ainakin yhden aspergerin, joka käyttää koko ajan vertauskuvia. Sen takia kysyin, että onko se yleistäkin. Mutta ilmeisesti ei ole.

Ei kyllä ole yhtään tyypillistä. Hyvin vertauskuvallinen kieli kyllä viittaa ihan muulle kirjolle kuin autismin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ainakin yhden aspergerin, joka käyttää koko ajan vertauskuvia. Sen takia kysyin, että onko se yleistäkin. Mutta ilmeisesti ei ole.

Olen itse as-diagnosoitu ja sorrun tavattoman usein käyttämään vertauskuvia ja erityisesti fiktiivisiä esimerkkejä tuodakseni esiin näkemykseni käsiteltävään aiheeseen liittyen. En toisaalta osaa ottaa kantaa liittyykö millään tavalla oireyhtymääni vai onko vain "huono" luonteenpiirre/tapa.

Ei, asperger ei nimenomaan ymmärrä kielikuvia. Yksi tunnusomaisimpia piirteitä.

Voi olla huippuälykäs matemaattisella alalla, mutta kielellisesti ja sosiaalisesti älykkyys monesti keskivertoa matalampaa.

Toisenlaisten frendien Mikko ainakin puhui jatkuvasti jollain limerikeillä. Tosin ne vaikuttivat aika ulkoaopetelluilta.

Asperger lapset puhuu usein hieman pikkuvanhasti tai käyttävät ilmaisuja ja äänenpainoja jotka on opittu ja matkittu joltain toiselta. Jossain luki että asperger tyypit ovat vähän teatraalisia, itse käsitän sen niin että puhuvat joskus hieman kun luennoitsisivat jostain aiheesta jollekin.

Tästä tuli mieleeni hupaisa hetki meidän perheessä. Mun lapsella oli rikkinäiseet kengät ja tuumin itsekseni ääneen, että niillä pitäisi heittää vesilintua. Lapseni kuuli sen ja meni aivan tyrmistyttävän hiljaiseksi. Piti sitten kertoa hälle, että kyseessä on kielikuva, etten oikeasti niin  aijo tehdä.

Assin äiti

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleeni hupaisa hetki meidän perheessä. Mun lapsella oli rikkinäiseet kengät ja tuumin itsekseni ääneen, että niillä pitäisi heittää vesilintua. Lapseni kuuli sen ja meni aivan tyrmistyttävän hiljaiseksi. Piti sitten kertoa hälle, että kyseessä on kielikuva, etten oikeasti niin  aijo tehdä.

Assin äiti

Mua vaivasi lapsena ihan kauheasti kun kuulin ilmaisun, että "jäi silmät ulos", tarkoittaen että kun ulkona oli niin kirkasta, sisälle tullessa ei heti näe hyvin. Mutta minä vaan ihmettelin, että mitä hullua, ihan selvästi sillä on silmät edelleen, joten miten ne on muka jääneet ulos...  (Mulla ei ole diagnosoitua aspergeria, mutta olen erittäin vahvasti as-piirteinen outo nörttityyppi)

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleeni hupaisa hetki meidän perheessä. Mun lapsella oli rikkinäiseet kengät ja tuumin itsekseni ääneen, että niillä pitäisi heittää vesilintua. Lapseni kuuli sen ja meni aivan tyrmistyttävän hiljaiseksi. Piti sitten kertoa hälle, että kyseessä on kielikuva, etten oikeasti niin  aijo tehdä.

Assin äiti

32 vuotta ja äsken vasta tajusin että mitä ko. sanonta tarkoittaa. Niinku sorsa ui vedessä ja nakata sitä sillä kengällä kun on niin paska ettei kelpaa enää muuhun.

Kaikenlaista sitä oppii täällä.

Vierailija kirjoitti:

Ei, asperger ei nimenomaan ymmärrä kielikuvia. Yksi tunnusomaisimpia piirteitä.

Voi olla huippuälykäs matemaattisella alalla, mutta kielellisesti ja sosiaalisesti älykkyys monesti keskivertoa matalampaa.

Mielestäni ei sovi yleistää tässäkään asiassa. Aspergerdiagnoosi 9-vuotiaana ja "siitä huolimatta" olen yläasteiässä kehnon koulumenestyksen vuoksi suoritettujen psykologin testien mukaan verbaalisesti lahjakas. Olen myös oppinut vieraita kieliä opiskellessa varsinkin sanastot omasta mielestäni huomattavan helposti (vähemmällä panostuksella) verrattuna kanssa-opiskelijoihin. Ihan pienenä oli vaikeutta ymmärtää kaksoismerkityksiä ja erityisesti sarkasmia. Suunnilleen yläasteen alusta lähtien olen kuitenkin ymmärtänyt noita jopa paremmin kuin moni tietääkseni as-diagnosoimaton. Myös sanamuunnokset eli munasaannokset olleet kovassa käytössä ihan pienestä pitäen. Osaltaan ehkä siksi, että äiti noita kotona viljeli. Se sosiaalinen puoli ja erityisesti kyvyttömyys tulkita muiden ihmisten ilmeitä ja tunnetiloja taitaakin olla sen oman diagnoosini näkyvin oire.

Ei minulla ole mitään vaikeuksia ymmärtää kielikuvia. Käytän puheessa paljon sananlaskuja ja fiktiivisiä esimerkkejä kuten seiskakin. Ymmärrän myös sarkasmia usein (en aina). Sanoilla leikittely on jossain määrin erityinen kiinnostuksenkohteeni. En kuitenkaan taida osata omilla ilmeilläni täydentää puheilmaisuani oikein. Melko usein sarkasmini jää huomaamatta tai puheeni tulkitaan sarkastiseksi, vaikka olen täysin vakavissani.

15 jatkaa vielä, että luulen ymmärtäväni kirjoitettua sarkasmia hieman keskivertoa paremmin. Minullahan ei ole ilmeistä apua puhetilanteissakaan, joten tekstiä lukiessa tajuan yleensä melko tarkasti, milloin kirjoittaja on sarkastinen.

Olen melko pienestä lapsesta saakka ymmärtänyt ja käyttänyt esim. ilmausta heittää vesilintua. Olen ollut sen tyyppisistä asioista kiinnostunut ja kaikki sanathan ovat pohjimmiltaan keksittyjä vertauskuvia, joiden merkitys vaihtelee eri yhteyksissä.

Vierailija kirjoitti:

15 jatkaa vielä, että luulen ymmärtäväni kirjoitettua sarkasmia hieman keskivertoa paremmin. Minullahan ei ole ilmeistä apua puhetilanteissakaan, joten tekstiä lukiessa tajuan yleensä melko tarkasti, milloin kirjoittaja on sarkastinen.

Olen melko pienestä lapsesta saakka ymmärtänyt ja käyttänyt esim. ilmausta heittää vesilintua. Olen ollut sen tyyppisistä asioista kiinnostunut ja kaikki sanathan ovat pohjimmiltaan keksittyjä vertauskuvia, joiden merkitys vaihtelee eri yhteyksissä.

Itsekin uskon tunnistavani luetun sarkasmin paremmin kuin useimmat. Ainakin huomaan usein ihmetteleväni miksi ihmiset reagoivat ilmiselvään sarkasmiin "totena". Olen itse myös törmännyt tähän, että kerron jotain vakavissani ja ihmiset repeävät nauramaan kuin olisivat kuulleet vuoden parhaan vitsin. Luulivat siis sarkasmiksi vaikka olin täysin vakavissani.

t. vastaaja nro 14

Vierailija kirjoitti:

Ei, asperger ei nimenomaan ymmärrä kielikuvia. Yksi tunnusomaisimpia piirteitä.

Älä puhu paskaa.

Ensinnäkään ei voi olla mahdollista, että joku "ei ymmärrä kielikuvia". Jos ymmärtää kieltä, ymmärtää kielikuvia. Kieli on kuvallista.

Esimerkiksi "olen aivan täynnä" ja "karkkeja oli kaksi per nuppi" ovat kielikuvia. Hyperbola ja pars pro toto. "Ei huono", kas siinä taas kielikuva (litoteesi).

Moni tässäkin ketjussa todistelee tuota outoa myyttiä antamalla esimerkkejä lapsista, jotka eivät ole ymmärtäneet jotain sarkastista heittoa. Niin, sellaisia lapset usein ovat. Aspergerilla tai ilman.