Apuja kaivataan!
Tässä tilanteeni: Olemme naimisissa, Meillä on 2 lasta, syntyneet 7/2014 ja 12/2016. Olemme 26 v, yhdessä oltu 9v. Suhteeseemme on mahtunut kaikenlaista; menovaiheita, pettämistä, valehtelua, riitoja, sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Nuorimman lapsemme synnyttyä mieheni oli kanssamme kotona muutaman viikon. Tuo aika oli ihanaa ja emme riidelleet. Viikko sitten riitelimme rajusti rahasta ja saatoin puheillani loukata mieheni rahan käyttöä . Yritin pitää miestäni kotona viimeiseen asti pitämällä häntä käsistä kiinni ettei lähtisi, tämän seurauksena miehen takki repesi. Riidan päätteeksi poistui kotoa, kutsui minua H:ksi isomman lapseni kuullen ja sanoi ovella ettei tule enää koskaan takaisin, kun kävin taas käsiksi lapsen nähden. Tämän jälkeen Ei ole mikään päivä ollut kotona suoraan töistä vaan tulee kotiin klo 23.00-02.00. Väliin mahtuu myös päivä, jona oli koko yön pois. Olin soitellut edellisenä iltana missä olet ja kysynyt samaa viestillä, sain vastauksen vasta aamukuudelta: ryyppyreissussa. Seuraavan kerran kuulin miehestä seuraavana päivänä, muutamaa tuntia ennen minulle varattua kampaamoaikaani, että tuleeko hoitamaan lapsia, jotta pääsen kampaajalle. Noh, sanoin että tule vaan. Kotiintullessaan yritin kysellä mikä on homman nimi kun yön oli pois. Yritimme jtn puhua ja lopulta kertoi ettei enää tiedä haluaako jatkaa ja vannotti ettei toista naista ole, on vaan tyytymätön parisuhteeseemme, ei ole enää onnellinen enkä osaa arvostaa hänen apuaan tarpeeksi. Eilen hän oli kotona vain sen aikaa kun meillä oli yhteisiä vieraita, vieraiden lähdettyä, lähti heidän kanssa samalla oven avauksella muka auttamaan kaveriaan jonkun uuden huonekalun kannossa. Reissu kesti taas parisen tuntia...... Kunnes takasin tullessaan suostui puhumaan... Puhui masennuksesta, stressistä, välillä yhdessäolosta, siitä miten kukaan ei voi viedä minun paikkaa hänen elämässään, ja plaa.. Miten ei halua tulla kotiin koska ei tunne itseään enää onnelliseksi ja haluaa sen muuttuvan. Ei halua keskustelu apua tilanteeseemme. Lopulta sain kakistettua hänestä ulos ettei rakasta minua enää niin kuin ennen, puhui tunteiden hiipumisesta. Tämän jälkeen sanoin että haluan nähdä hänen puhelimen, onko toista naista. Ei suostunut näyttämään puhelintaan koska oli kuulemma kertonut vaikeasta tilanteestamme kaverilleen tekstiviestitse eikä halunnut että näkisin nämä viestit. Olin niin shokissa että tulin sanoneeksi että varmasti on toinen kun puhelinta en saa nähdä.. Otti samantien sormuksensa pois kädestä ja sanoi tämän olevan tässä.. Sanoi että tulee katsomaan lapsia päivittäin, joskus ehkä nukkuu myös täällä mutta ei vieressäni vaan sohvalla. Sovimme ettemme pidä enää sormuksia, mutta hän ei kuulemma hae oikeaa eroa ainakaan VIELÄ. Haluaa kuulemma katsoa mihin suuntaan lähtee menemään tällä järjestelyllä. Loukkasin häntä kuulemma pahimman kerran kun kehtasinkin epäillä toista naista kaiken tämän jälkeen. Pari vuotta takaperin ennen avioliittoamme olen tullut petetyksi miehen taholta siis ja hän on näyttänyt ajan kanssa olevansa muuttunut. Luottamukseni ei tosin koskaan ole ollut enää sama. Anyway, Keskustelun päätteeksi otti omia vaatteitaan mukaan ja lähti keskellä yötä, sanoi menevänsä vanhemmilleen. Tuli tunnin päästä takaisin sohvalle nukkumaan, kertoi että kotona jo nukuttiin niin tuli takaisin... Mitä mieltä olette tästä kaikesta? Miten selviän lasten kanssa normi arjesta kun olen henkisesti ja fyysisesti aivan loppu ja surullinen tilanteestamme?:/ miten selitän tilanteen isommalle lapsellemme? Ristiäiset lähestyy ja kaikki tärkeä puhumatta miehen kanssa..
Kommentit (26)
Potkase perseelle sitä vätystä ja sano, että tässä on kyse muistakin kuin hänestä! Mites lapset? Tuliko sille yhtään mieleen, että olette kuitenkin yhdessä tehneet niitä lapsia ja ne on hoidettava!!
Jos lähtee niin lähtee, lapsia on oikeus tulla katsomaan mutta silloinkin saisi soittaa ovikelloa ja luovuttaa avaimensa, en todellakaan hyväksyisi tuollaista ramppaamista että keskellä yötä tullaan sitten sohvalle nukkumaan kun ei päässytkään muualle. Lapsetkin menevät sekaisin kun vanhemmat eivät osaa olla johdonmukaisia vaan juoksevat kuin tuuliviirit päätöksissään
Minä niitä lapsia oon nyt tässä viimisen viikon aikana katsonut ilmaan minkäänlaista apua tai tukea. Toinen vaan mennyt koko ajan millon missäkin, ilmoittamatta olinpaikkaansa. :(( jos joku on tämän saman kokenu niin ei varmasti tulisi sanomaan että minä olen tässä se itsekäs. Yritän tsempata koko ajan ja olla itkemättä mutta todella vaikeaahan tämä on ;(
Vierailija kirjoitti:
Potkase perseelle sitä vätystä ja sano, että tässä on kyse muistakin kuin hänestä! Mites lapset? Tuliko sille yhtään mieleen, että olette kuitenkin yhdessä tehneet niitä lapsia ja ne on hoidettava!!
En enää pysty itse olemaan häneen yhteydessä ;(( kammottaa ajatus pettämisestä uudestaan ja vielä lasten jälkeen. Mieheni luonne on pohjimmiltaan hyvä, en olisi koskaan uskonut että hän tekee minulle enää näin. On muuttunut ja on myös näyttänyt sen.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähtee niin lähtee, lapsia on oikeus tulla katsomaan mutta silloinkin saisi soittaa ovikelloa ja luovuttaa avaimensa, en todellakaan hyväksyisi tuollaista ramppaamista että keskellä yötä tullaan sitten sohvalle nukkumaan kun ei päässytkään muualle. Lapsetkin menevät sekaisin kun vanhemmat eivät osaa olla johdonmukaisia vaan juoksevat kuin tuuliviirit päätöksissään
Niinhän se on, ei voi ketään pakottaa toisen kanssa olemaan, mutta en ymmärrä miten yhtäkkiä voi näin tapahtua kun hetki sitten kaikki oli vielä suht hyvin. Tuntuu kamalalta kun pieni lapsemme täyttää huomenna vasta kuukauden ja toinen vaan menee ;(
Pari juttua tuli mieleen kertomastasi. Miehesi on edelleen kypsymätön pikkupoika. Tietää miten niitä lapsia tehdään, mutta siihen se sitten jääkin. Hän ei vielä halua siirtyä aikuisuuteen ja vastuunkantoon.
Miksi sinä siedät tuollaista käyttäytymistä? Et pysty muuttamaan häntä, mutta itsesi ja ennen kaikkea lastesi vuoksi, sinun on pakko laittaa tuohon joku stoppi.
Tiedän ettei se ole helppoa lasten kanssa ja varmasti sulla on olo, että sinua on huijattu pahemman kerran. Tarvitsisit tukea vanhemmuuteen enemmän mitä tuo miehesi sinulle sitä antaa. Kun miehesi ei halua "leikkiä" perhettä (ja todellakin minä en edes sylkäisisi tuollaisen kollin perään, joka kahden lapsen jälkeen rupeaa kakistelemaan että öhö-öhö - ei huvita olla isukki) erotkaa. Pistä se maksamaan elarit ja pidä huolta, että sovitut tapaamiset lasten kanssa toteutuu.
Huonohan se on näin jälkikäteen sanoa, mutta olisi ptänyt erota jo ekan pettämisen jälkeen. Ei ne ikinä muutu, vaikka niin väittäisivätkin.
Jatkossa kannattaa sitten ajatella niitä lapsia, eli kun löydät baarista sen tatuoidun, jykeväleukaisen uroksen, häntä ei tule edes esitellä lapsille ensimmäiseen puoleen vuoteen. Ennen yhteenmuuttoa seurustelet vaikka kaksi vuotta, jookos?
Sinähän olet käynyt mieheesi käsiksi lasten nähden. Täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkit.
Vierailija kirjoitti:
Potkase perseelle sitä vätystä ja sano, että tässä on kyse muistakin kuin hänestä! Mites lapset? Tuliko sille yhtään mieleen, että olette kuitenkin yhdessä tehneet niitä lapsia ja ne on hoidettava!!
Painotti keskustelussa että lapset ovat hänelle tärkeitä, mitä on kyllä vaikea tämän viikon jälkeen enää uskoa :/ ja että tulisi katsomaan niitä päivittäin mutta en voi enää luottaa hänen sanaansa koska joka pvä tämän viikon aikana on luvannut aina seuraavan pvän viettää kanssamme mutta mikään päivä ei ole vielä näin tapahtunut :(
Rose22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potkase perseelle sitä vätystä ja sano, että tässä on kyse muistakin kuin hänestä! Mites lapset? Tuliko sille yhtään mieleen, että olette kuitenkin yhdessä tehneet niitä lapsia ja ne on hoidettava!!
Painotti keskustelussa että lapset ovat hänelle tärkeitä, mitä on kyllä vaikea tämän viikon jälkeen enää uskoa :/ ja että tulisi katsomaan niitä päivittäin mutta en voi enää luottaa hänen sanaansa koska joka pvä tämän viikon aikana on luvannut aina seuraavan pvän viettää kanssamme mutta mikään päivä ei ole vielä näin tapahtunut :(
Viikko tai kaksi ei vaikuta mitään. Hänen tarvitsee olla itsekseen saadakseen ajatukset järjestykseen. Kun tämän jälkeen on voimaantunut antaa sinulle aikaa käydä sama prosessi läpi. Miksi sinun piti rikkoa miehesi takki?
Rose22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potkase perseelle sitä vätystä ja sano, että tässä on kyse muistakin kuin hänestä! Mites lapset? Tuliko sille yhtään mieleen, että olette kuitenkin yhdessä tehneet niitä lapsia ja ne on hoidettava!!
Painotti keskustelussa että lapset ovat hänelle tärkeitä, mitä on kyllä vaikea tämän viikon jälkeen enää uskoa :/ ja että tulisi katsomaan niitä päivittäin mutta en voi enää luottaa hänen sanaansa koska joka pvä tämän viikon aikana on luvannut aina seuraavan pvän viettää kanssamme mutta mikään päivä ei ole vielä näin tapahtunut :(
Se, mitä puhuu on yhtä tyhjän kanssa. Vain teot merkitsevät jotain. Jos sanoo, että lapset ovat tärkeitä, niin se on pelkkää puhetta, jos se ei ilmene käytöksestä mitenkään.
Sinä olet antanut sille vähän liikaa päätäntävaltaa ja liekaa. Mies saa riekkua jossain vapaasti, tulla kotiin keskellä yötä jos huvittaa jne. Sellainen ei ole mitään normaalia toimintaa parisuhteessa tai perheessä.
Anna mennä menojaan. Ja sen jälkeen kaikki tapahtuu aivan sovitusti - tapaamiset, vierailut ym. Ei niin, että mies tulee milloin huvittaa. Se että sinä aikuisena naisena alistat lapsesi tuollaiselle isälle on lasten henkistä pahoinpitelyä. Kasvata itsellesi selkäranka ja laita kovaa kovaa vasten, sillä miehen edesvastuutonta käytöstä loputtomasti myötäilemällä et saavuta yhtikäs mitään.
Siis, teillä oli riitaa, mies yritti lähteä tilanteesta pois kun lapsetkin paikalla.
Väkivalloin estit miehesi poitumisen, eikä kyseessä ollut ensimmäinen kerta kun olet väkivaltainen.
Nyt ihmettelet miksi mies ei halua viettää aikaa kanssasi. Mies viettää aikaa lasten kanssa kun et ole paikalla (kampaamokäynti)
Keskustele miehesi kanssa miten hoidatte kastejuhlan. Menette asia kerrallaan.
Sinä itse voit mennä keskustelemaan tilanteesta ulkopuolisen kanssa (neuvolan kautta?), mies vahtii silloin lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Pari juttua tuli mieleen kertomastasi. Miehesi on edelleen kypsymätön pikkupoika. Tietää miten niitä lapsia tehdään, mutta siihen se sitten jääkin. Hän ei vielä halua siirtyä aikuisuuteen ja vastuunkantoon.
Miksi sinä siedät tuollaista käyttäytymistä? Et pysty muuttamaan häntä, mutta itsesi ja ennen kaikkea lastesi vuoksi, sinun on pakko laittaa tuohon joku stoppi.
Tiedän ettei se ole helppoa lasten kanssa ja varmasti sulla on olo, että sinua on huijattu pahemman kerran. Tarvitsisit tukea vanhemmuuteen enemmän mitä tuo miehesi sinulle sitä antaa. Kun miehesi ei halua "leikkiä" perhettä (ja todellakin minä en edes sylkäisisi tuollaisen kollin perään, joka kahden lapsen jälkeen rupeaa kakistelemaan että öhö-öhö - ei huvita olla isukki) erotkaa. Pistä se maksamaan elarit ja pidä huolta, että sovitut tapaamiset lasten kanssa toteutuu.
Rakastan miestäni ja tekisin kaikkeni ettei perheemme hajoaisi ;( En halua lapsilleni rikkinäistä perhettä.. Olemme olleet kuitenkin niin kauan yhdessä että pelkään hänen tekevän liian isoja valintoja liian nopeasti..
Hei ap.
Ikävä kuulla, että tilanteenne on noin tulehtunut. Vauva tarvitsisi nyt voimiasi ja oletkin ihan myrskyn riepottelema. Ristiäistenkin soisi olevan mahdollisimman myönteinen ja lempeä, rauhallinen tilanne. Suosittelisin ammatillista keskusteluapua pikaisesti perheasiain neuvottelukeskuksesta tai yksityisiltä pariterapeuteilta. Päädyittepä eroon tai jatkamaan, on asian prosessoimisesta joka tapauksessa hyötyä, terapia auttaa ymmärtämään omaa ja toisen käyttyäytymistä eivätkä asiat enää välttämättä näyttäydy niin kaoottisina.
Vierailija kirjoitti:
Siis, teillä oli riitaa, mies yritti lähteä tilanteesta pois kun lapsetkin paikalla.
Väkivalloin estit miehesi poitumisen, eikä kyseessä ollut ensimmäinen kerta kun olet väkivaltainen.
Nyt ihmettelet miksi mies ei halua viettää aikaa kanssasi. Mies viettää aikaa lasten kanssa kun et ole paikalla (kampaamokäynti)
Keskustele miehesi kanssa miten hoidatte kastejuhlan. Menette asia kerrallaan.
Sinä itse voit mennä keskustelemaan tilanteesta ulkopuolisen kanssa (neuvolan kautta?), mies vahtii silloin lapsia.
Yritin pitää hänet ainoastaan sen aikaa kotona että lapsi olisi Rauhassa saanut syödä iltapalansa eikä hänen olisi tarvinnut itkeä isän perään ruokapöydässä. Keskusteluun en vielä pysty kun tuntuu niin pahalta. Olen myöntänyt omat virheeni, ja tiedostan ne itse. Olen myös muuttanut toimintatapojani ja onnistunutkin välillä siinä. Nyt en vaan saa enää mahdollisuutta edes yrittää mtn :((
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap.
Ikävä kuulla, että tilanteenne on noin tulehtunut. Vauva tarvitsisi nyt voimiasi ja oletkin ihan myrskyn riepottelema. Ristiäistenkin soisi olevan mahdollisimman myönteinen ja lempeä, rauhallinen tilanne. Suosittelisin ammatillista keskusteluapua pikaisesti perheasiain neuvottelukeskuksesta tai yksityisiltä pariterapeuteilta. Päädyittepä eroon tai jatkamaan, on asian prosessoimisesta joka tapauksessa hyötyä, terapia auttaa ymmärtämään omaa ja toisen käyttyäytymistä eivätkä asiat enää välttämättä näyttäydy niin kaoottisina.
Ehdotin miehelleni terapiaa mutta ei halua tulla enää, senpä takia vahvasti epäilen että tilanteessa on toinen nainen :( Olimme hänen pettämisestä pariterapiassa kerran, ja siitä oli apua että pääsimme pettämisen yli, saimme silloin myös riitelyä vähemmäksi. Pettäminen tapahtui siis jo ennen kuin menimme naimisiin, vasta ekan lapsen jälkeen minua alkoi pelottaa että mies tekee sen taas koska oli tosi paljon poissa silloinkin mutta lopulta lopetti menonsa ja valitsi perheensä.
Vierailija kirjoitti:
Huonohan se on näin jälkikäteen sanoa, mutta olisi ptänyt erota jo ekan pettämisen jälkeen. Ei ne ikinä muutu, vaikka niin väittäisivätkin.
Jatkossa kannattaa sitten ajatella niitä lapsia, eli kun löydät baarista sen tatuoidun, jykeväleukaisen uroksen, häntä ei tule edes esitellä lapsille ensimmäiseen puoleen vuoteen. Ennen yhteenmuuttoa seurustelet vaikka kaksi vuotta, jookos?
Uskon kyllä että jotkut muuttuu jos oikeasti haluavat. Jos vuodesta 2008 on seurustellut ja mennyt naimisiin v. 2013 niin sehän on jo enemmän kuin tuo 2 vuotta tuntemista? Eli ihan tunsin kenen kanssa naimisiin menen. Ja kaikki läheiseni ovat huomanneet miehen muuttuneen käytöksen pettämisen ajoilta ja kehuneet tätä miten erilainen ja huolehtiva on. Siksipä tä tilanne tuntuu niin kaaottiselta.
Vierailija kirjoitti:
Rose22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potkase perseelle sitä vätystä ja sano, että tässä on kyse muistakin kuin hänestä! Mites lapset? Tuliko sille yhtään mieleen, että olette kuitenkin yhdessä tehneet niitä lapsia ja ne on hoidettava!!
Painotti keskustelussa että lapset ovat hänelle tärkeitä, mitä on kyllä vaikea tämän viikon jälkeen enää uskoa :/ ja että tulisi katsomaan niitä päivittäin mutta en voi enää luottaa hänen sanaansa koska joka pvä tämän viikon aikana on luvannut aina seuraavan pvän viettää kanssamme mutta mikään päivä ei ole vielä näin tapahtunut :(
Viikko tai kaksi ei vaikuta mitään. Hänen tarvitsee olla itsekseen saadakseen ajatukset järjestykseen. Kun tämän jälkeen on voimaantunut antaa sinulle aikaa käydä sama prosessi läpi. Miksi sinun piti rikkoa miehesi takki?
Yritin pitää hänen käsistä kiinni jotta olisi kotona lapsen iltapala ajan jotta lapsen ei tarvitsisi iltapalan aikana itkeä isänsä lähtöä. Mies riuhtaisi itsensä otteestani jonka seurauksena takki meni rikki vahingossa.
Sinä, sinä ja sinä. Mitäs jos miettisit niitä lapsia, kun joutuvat tuollaista lapsellista helv*ttiä katsomaan ja sietämään.