Apuja kaivataan!
Tässä tilanteeni: Olemme naimisissa, Meillä on 2 lasta, syntyneet 7/2014 ja 12/2016. Olemme 26 v, yhdessä oltu 9v. Suhteeseemme on mahtunut kaikenlaista; menovaiheita, pettämistä, valehtelua, riitoja, sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Nuorimman lapsemme synnyttyä mieheni oli kanssamme kotona muutaman viikon. Tuo aika oli ihanaa ja emme riidelleet. Viikko sitten riitelimme rajusti rahasta ja saatoin puheillani loukata mieheni rahan käyttöä . Yritin pitää miestäni kotona viimeiseen asti pitämällä häntä käsistä kiinni ettei lähtisi, tämän seurauksena miehen takki repesi. Riidan päätteeksi poistui kotoa, kutsui minua H:ksi isomman lapseni kuullen ja sanoi ovella ettei tule enää koskaan takaisin, kun kävin taas käsiksi lapsen nähden. Tämän jälkeen Ei ole mikään päivä ollut kotona suoraan töistä vaan tulee kotiin klo 23.00-02.00. Väliin mahtuu myös päivä, jona oli koko yön pois. Olin soitellut edellisenä iltana missä olet ja kysynyt samaa viestillä, sain vastauksen vasta aamukuudelta: ryyppyreissussa. Seuraavan kerran kuulin miehestä seuraavana päivänä, muutamaa tuntia ennen minulle varattua kampaamoaikaani, että tuleeko hoitamaan lapsia, jotta pääsen kampaajalle. Noh, sanoin että tule vaan. Kotiintullessaan yritin kysellä mikä on homman nimi kun yön oli pois. Yritimme jtn puhua ja lopulta kertoi ettei enää tiedä haluaako jatkaa ja vannotti ettei toista naista ole, on vaan tyytymätön parisuhteeseemme, ei ole enää onnellinen enkä osaa arvostaa hänen apuaan tarpeeksi. Eilen hän oli kotona vain sen aikaa kun meillä oli yhteisiä vieraita, vieraiden lähdettyä, lähti heidän kanssa samalla oven avauksella muka auttamaan kaveriaan jonkun uuden huonekalun kannossa. Reissu kesti taas parisen tuntia...... Kunnes takasin tullessaan suostui puhumaan... Puhui masennuksesta, stressistä, välillä yhdessäolosta, siitä miten kukaan ei voi viedä minun paikkaa hänen elämässään, ja plaa.. Miten ei halua tulla kotiin koska ei tunne itseään enää onnelliseksi ja haluaa sen muuttuvan. Ei halua keskustelu apua tilanteeseemme. Lopulta sain kakistettua hänestä ulos ettei rakasta minua enää niin kuin ennen, puhui tunteiden hiipumisesta. Tämän jälkeen sanoin että haluan nähdä hänen puhelimen, onko toista naista. Ei suostunut näyttämään puhelintaan koska oli kuulemma kertonut vaikeasta tilanteestamme kaverilleen tekstiviestitse eikä halunnut että näkisin nämä viestit. Olin niin shokissa että tulin sanoneeksi että varmasti on toinen kun puhelinta en saa nähdä.. Otti samantien sormuksensa pois kädestä ja sanoi tämän olevan tässä.. Sanoi että tulee katsomaan lapsia päivittäin, joskus ehkä nukkuu myös täällä mutta ei vieressäni vaan sohvalla. Sovimme ettemme pidä enää sormuksia, mutta hän ei kuulemma hae oikeaa eroa ainakaan VIELÄ. Haluaa kuulemma katsoa mihin suuntaan lähtee menemään tällä järjestelyllä. Loukkasin häntä kuulemma pahimman kerran kun kehtasinkin epäillä toista naista kaiken tämän jälkeen. Pari vuotta takaperin ennen avioliittoamme olen tullut petetyksi miehen taholta siis ja hän on näyttänyt ajan kanssa olevansa muuttunut. Luottamukseni ei tosin koskaan ole ollut enää sama. Anyway, Keskustelun päätteeksi otti omia vaatteitaan mukaan ja lähti keskellä yötä, sanoi menevänsä vanhemmilleen. Tuli tunnin päästä takaisin sohvalle nukkumaan, kertoi että kotona jo nukuttiin niin tuli takaisin... Mitä mieltä olette tästä kaikesta? Miten selviän lasten kanssa normi arjesta kun olen henkisesti ja fyysisesti aivan loppu ja surullinen tilanteestamme?:/ miten selitän tilanteen isommalle lapsellemme? Ristiäiset lähestyy ja kaikki tärkeä puhumatta miehen kanssa..
Kommentit (26)
Rose22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari juttua tuli mieleen kertomastasi. Miehesi on edelleen kypsymätön pikkupoika. Tietää miten niitä lapsia tehdään, mutta siihen se sitten jääkin. Hän ei vielä halua siirtyä aikuisuuteen ja vastuunkantoon.
Miksi sinä siedät tuollaista käyttäytymistä? Et pysty muuttamaan häntä, mutta itsesi ja ennen kaikkea lastesi vuoksi, sinun on pakko laittaa tuohon joku stoppi.
Tiedän ettei se ole helppoa lasten kanssa ja varmasti sulla on olo, että sinua on huijattu pahemman kerran. Tarvitsisit tukea vanhemmuuteen enemmän mitä tuo miehesi sinulle sitä antaa. Kun miehesi ei halua "leikkiä" perhettä (ja todellakin minä en edes sylkäisisi tuollaisen kollin perään, joka kahden lapsen jälkeen rupeaa kakistelemaan että öhö-öhö - ei huvita olla isukki) erotkaa. Pistä se maksamaan elarit ja pidä huolta, että sovitut tapaamiset lasten kanssa toteutuu.
Rakastan miestäni ja tekisin kaikkeni ettei perheemme hajoaisi ;( En halua lapsilleni rikkinäistä perhettä.. Olemme olleet kuitenkin niin kauan yhdessä että pelkään hänen tekevän liian isoja valintoja liian nopeasti..
Roikut epätoivoisesti meihessä joka kohtelee sinua huonosti, etkä kyllä itsekään ihan unelmien kumppanilta kuulosta. Onko sulla ikinä ollut edes aikaa kasvaa rauhassa aikuiseksi? Sun kannattaisi nyt olla ilman parisuhdetta, miettiä rauhassa, mikä suhteessanne meni pieleen ja ottaa opiksi virheistäsi. Aloitetaan vaikka siitä että aikuisten ihmisten tulee osata hoitaa erimielisyytensä ilman minkäänlaista fyysistä kontaktia. Jos mies haluaa poistua tilanteesta, sä et ota sitä kiinni mistään. Piste.
Rose22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonohan se on näin jälkikäteen sanoa, mutta olisi ptänyt erota jo ekan pettämisen jälkeen. Ei ne ikinä muutu, vaikka niin väittäisivätkin.
Jatkossa kannattaa sitten ajatella niitä lapsia, eli kun löydät baarista sen tatuoidun, jykeväleukaisen uroksen, häntä ei tule edes esitellä lapsille ensimmäiseen puoleen vuoteen. Ennen yhteenmuuttoa seurustelet vaikka kaksi vuotta, jookos?
Uskon kyllä että jotkut muuttuu jos oikeasti haluavat. Jos vuodesta 2008 on seurustellut ja mennyt naimisiin v. 2013 niin sehän on jo enemmän kuin tuo 2 vuotta tuntemista? Eli ihan tunsin kenen kanssa naimisiin menen. Ja kaikki läheiseni ovat huomanneet miehen muuttuneen käytöksen pettämisen ajoilta ja kehuneet tätä miten erilainen ja huolehtiva on. Siksipä tä tilanne tuntuu niin kaaottiselta.
En sitä sanonutkaan, uskon kyllä että olet tuon miehen tuntenut ennen naimisiinmenoa, kenties vähän liiankin hyvin. Teksteistäsi tuli vain sellainen tunne, että et ehkä osaa olla yksin. Todella monet nuorena perheen perustaneet, vielä hieman kypsymättömät ihmiset tuntuvat nykyään käsittelevän sydänsurunsa hyppäämällä liian pian uuteen suhteeseen. Sulla on nyt kuitenkin nuo lapset, ja heidän takiaan olisi tosi tärkeää, ettet tuo heidän elämäänsä ketään, jonka he voisivat kokea "korvikkeena" omalle isälleen.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuli tunne, että olet itse koko ajan äänessä ja pärmäröimässä. Mitäpä jos pitäisit leipäläpesi kiinni 10 minuuttia ja kuuntelet miestäsi: mitä hän kertoo tai yrittää sanoa - ja sinä vaan hyväksyt ensi alkuun asiat. Miehesi ei varmaan ole pitkään aikana tullut kuulluksi. Ettet vain täytä omalla puheellasi miehen heikkoja yrityksiä kertoa itsestään.
Nyt on viisasta, että käyttäydyt ihan sopuisasti jonkun aikaa ja pidät mölyt mahassasi, jos lapsia on kuuloetäisyydellä. Ehkä saatta edes tuon puheyhteyden kuntoon lasten takia.
Tämä pitää osittain paikkaansa. Olen tämän viikon aikana vaistonut että miehellä ei ole kaikki hyvin, olen yrittänyt kysellä mikä on, mutta olen saanut vastaukseksi vain että ei mikään ennen eilistä.. No, nyt ei ainakaan ole pelkoa että olisin koko ajan äänessä tai edes näkisin häntä. Luultavasti tulee olemaan täältä useita öitä pois. Ei ole tullut katsomaan lapsia tänään.. Ja vaatepussinsa otti aamulla mukaan..
Vierailija kirjoitti:
Rose22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari juttua tuli mieleen kertomastasi. Miehesi on edelleen kypsymätön pikkupoika. Tietää miten niitä lapsia tehdään, mutta siihen se sitten jääkin. Hän ei vielä halua siirtyä aikuisuuteen ja vastuunkantoon.
Miksi sinä siedät tuollaista käyttäytymistä? Et pysty muuttamaan häntä, mutta itsesi ja ennen kaikkea lastesi vuoksi, sinun on pakko laittaa tuohon joku stoppi.
Tiedän ettei se ole helppoa lasten kanssa ja varmasti sulla on olo, että sinua on huijattu pahemman kerran. Tarvitsisit tukea vanhemmuuteen enemmän mitä tuo miehesi sinulle sitä antaa. Kun miehesi ei halua "leikkiä" perhettä (ja todellakin minä en edes sylkäisisi tuollaisen kollin perään, joka kahden lapsen jälkeen rupeaa kakistelemaan että öhö-öhö - ei huvita olla isukki) erotkaa. Pistä se maksamaan elarit ja pidä huolta, että sovitut tapaamiset lasten kanssa toteutuu.
Rakastan miestäni ja tekisin kaikkeni ettei perheemme hajoaisi ;( En halua lapsilleni rikkinäistä perhettä.. Olemme olleet kuitenkin niin kauan yhdessä että pelkään hänen tekevän liian isoja valintoja liian nopeasti..
Roikut epätoivoisesti meihessä joka kohtelee sinua huonosti, etkä kyllä itsekään ihan unelmien kumppanilta kuulosta. Onko sulla ikinä ollut edes aikaa kasvaa rauhassa aikuiseksi? Sun kannattaisi nyt olla ilman parisuhdetta, miettiä rauhassa, mikä suhteessanne meni pieleen ja ottaa opiksi virheistäsi. Aloitetaan vaikka siitä että aikuisten ihmisten tulee osata hoitaa erimielisyytensä ilman minkäänlaista fyysistä kontaktia. Jos mies haluaa poistua tilanteesta, sä et ota sitä kiinni mistään. Piste.
En ole väittänytkään että olisin unelmien kumppani. Myönnän omat virheeni. Uskon vakaasti että hetki sitten mies rakasti minua ja perhettämme paljon, hän auttoi minua joka pvä. Nyt kun riitauduimme, sanoi ettei halua enää auttaa minua yhtä paljon koska en osaa tarpeeksi arvostaa häntä enkä koskaan sano kiitosta. Tämäkin pitää paikkansa. Aina kaikki tuttumme kehuvat miestäni, sitä miten paljon auttaa ja miten hyvin on hoitanut lapsia. Perhe on ollut hänelle todella tärkeä. Kyse on nyt tästä huonosta viikosta. Jotenkin vaan tulee "vaisto" että nyt on tapahtunut joku muu kiinnostuksen kohde tilanteemme kannalta huonoon kohtaan. Pohjimmiltaan mieheni on todella kiltti joten en pidä mahdottomana sitä vaihtoehtoa että olisi vaikka ihastunut toiseen menojensa ohella.. :/ olemme ennenkin sopineet samankaltaisia riitoja ilman tämmöisiä vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Rose22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonohan se on näin jälkikäteen sanoa, mutta olisi ptänyt erota jo ekan pettämisen jälkeen. Ei ne ikinä muutu, vaikka niin väittäisivätkin.
Jatkossa kannattaa sitten ajatella niitä lapsia, eli kun löydät baarista sen tatuoidun, jykeväleukaisen uroksen, häntä ei tule edes esitellä lapsille ensimmäiseen puoleen vuoteen. Ennen yhteenmuuttoa seurustelet vaikka kaksi vuotta, jookos?
Uskon kyllä että jotkut muuttuu jos oikeasti haluavat. Jos vuodesta 2008 on seurustellut ja mennyt naimisiin v. 2013 niin sehän on jo enemmän kuin tuo 2 vuotta tuntemista? Eli ihan tunsin kenen kanssa naimisiin menen. Ja kaikki läheiseni ovat huomanneet miehen muuttuneen käytöksen pettämisen ajoilta ja kehuneet tätä miten erilainen ja huolehtiva on. Siksipä tä tilanne tuntuu niin kaaottiselta.
En sitä sanonutkaan, uskon kyllä että olet tuon miehen tuntenut ennen naimisiinmenoa, kenties vähän liiankin hyvin. Teksteistäsi tuli vain sellainen tunne, että et ehkä osaa olla yksin. Todella monet nuorena perheen perustaneet, vielä hieman kypsymättömät ihmiset tuntuvat nykyään käsittelevän sydänsurunsa hyppäämällä liian pian uuteen suhteeseen. Sulla on nyt kuitenkin nuo lapset, ja heidän takiaan olisi tosi tärkeää, ettet tuo heidän elämäänsä ketään, jonka he voisivat kokea "korvikkeena" omalle isälleen.
Sekin pitää osittain paikkaansa etten osaa olla yksin, mutta kyllä rakkauden erotan tuosta tunteesta. Rakkauteni miestä kohtaan on aitoa. Sitö pelkään mieheni osalta :( koska meillä on nyt vaikeaa on hakenut lohtua muualta. En tiedä onko asia näin mutta niin epäilen. Koska ensimmäistä kertaa puhuu erosta todella todentuntuisesti. Minulla ei kyllä ole aikomustakaan jtn miestä nyt lähteä etsimään tähän :0
Jotenkin tuli tunne, että olet itse koko ajan äänessä ja pärmäröimässä. Mitäpä jos pitäisit leipäläpesi kiinni 10 minuuttia ja kuuntelet miestäsi: mitä hän kertoo tai yrittää sanoa - ja sinä vaan hyväksyt ensi alkuun asiat. Miehesi ei varmaan ole pitkään aikana tullut kuulluksi. Ettet vain täytä omalla puheellasi miehen heikkoja yrityksiä kertoa itsestään.
Nyt on viisasta, että käyttäydyt ihan sopuisasti jonkun aikaa ja pidät mölyt mahassasi, jos lapsia on kuuloetäisyydellä. Ehkä saatta edes tuon puheyhteyden kuntoon lasten takia.