Mies: koska ja miten huomasit olevasi haluttava ja arvokas kumppani?
Minä elin varmaan 25-vuotiaaksi siinä uskossa, ettei minulla ole kauheasti mitään annettavaa vastakkaiselle sukupuolelle yleisesti, vaikka parisuhteessa olinkin. Niin monet muut miehet olivat urheilullisempia, parempia supliikissa ja luonnostaan komeampia. Kuitenkin mitä enemmän aloin tarkkailla ihmisten pariutumiskäyttäytymistä, jutella heidän kanssaan aiheesta ja ylipäätään katsella ympärilleni, sitä vahvemmaksi muodostui käsitys, että minulla on itseassa erittäin paljonkin annettavaa nimenomaan sellaiselle naiselle, joka arvostaa samoja asioita kuin minäkin.
Jotta voi olla yhdelle jotakin erityistä, ei voi olla kaikkea kaikille. Deittailun kannalta on ensiarvoisen tärkeää tiedostaa, mitä hyvää itsellä on tarjota, ja kuka voisi sitä arvostaa.
Kommentit (9)
Kun aloitin nettitreffailun ja aloin puhua siitä naispuolisten kavereideni kanssa. Aika äkkiä selvisi, miten naurettavan huonoja monet miehet ovat tasoltaan. Ja etenkin tuossa 30+ -ikäluokassa erottuu edukseen todella helposti. Naisilla varmaan jopa vaikeampaa löytää laatukumppani tuossa vaiheessa, vaikka nuorena se on paljon helpompaa.
Mitäs jos sellaiset miehet, joille olisi jotain tarjottavaa ovat jo suurimmaksi osaksi varattuja?
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos sellaiset miehet, joille olisi jotain tarjottavaa ovat jo suurimmaksi osaksi varattuja?
Niinhän tämä asia on kaikkien kohdalla varmaan lukioiästä eteenpäin. Ei minulla ole ainakaan koskaan ollut sellaista tilannetta, että minua kiinnostavista naisista suurin osa olisi sinkkuja. Mutta ei tarvitsekaan olla. (Vertaa: miksi hakea töitä, kun suurin osa kaikista työpaikoista on jo täytetty.)
Vierailija kirjoitti:
Kun aloitin nettitreffailun ja aloin puhua siitä naispuolisten kavereideni kanssa. Aika äkkiä selvisi, miten naurettavan huonoja monet miehet ovat tasoltaan. Ja etenkin tuossa 30+ -ikäluokassa erottuu edukseen todella helposti. Naisilla varmaan jopa vaikeampaa löytää laatukumppani tuossa vaiheessa, vaikka nuorena se on paljon helpompaa.
Miehet helposti aliarvioivat itsesä, koska he näkevät vain ne ilmeisellä tavalla komeat ja menestyvät miehet, eivät näkymättömissä pysyviä peräkammarin poikia, luonnevikaisia, elämänhallinnaltaan onnettomia, epäkohteliaita öykkäreitä, kypsymättömiä mieslapsia ja niin edelleen.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos sellaiset miehet, joille olisi jotain tarjottavaa ovat jo suurimmaksi osaksi varattuja?
Niinhän tämä asia on kaikkien kohdalla varmaan lukioiästä eteenpäin. Ei minulla ole ainakaan koskaan ollut sellaista tilannetta, että minua kiinnostavista naisista suurin osa olisi sinkkuja. Mutta ei tarvitsekaan olla. (Vertaa: miksi hakea töitä, kun suurin osa kaikista työpaikoista on jo täytetty.)
Aika hyvä ja realistisen optimistinen vertaus. Jos alkaa omaa tilannetta miettimään, olen aina saanut haluamani työpaikkoja joten miksi miesten suhteen olisi kyyninen ja olettaisi, että sopivia miehiä olisi 0 jäljellä. Olenhan minäkin vapaana ja pidän itseäni hyvänä valintana.
37v iässä. Löysin vihdoin naisen, joka halusi samoja asioita kuin minäkin eli läheisyyttä ja hellyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos sellaiset miehet, joille olisi jotain tarjottavaa ovat jo suurimmaksi osaksi varattuja?
Eiks sulle sit yks riitä?
26-vuotiaana tajusin että ottajia olisi, mutta olin jo ollut vuosia varattu enkä lähtenyt muiden matkaan vaikka houkuttelevia tilaisuuksia oli. Taas, päälle 40-vuotiaana, olen tiedostanut asian uudestaan, tosin ehkä tää on tällä kertaa vain kuvitelmaa...
Ainakin mulle on useasti sanottu suoraan että olen hyvin paljon sellainen mitä täällä usein peräänkuulutetaan, mutta eihän se ratkaise vaan itse tilanteet. Ei mun ympärille tule naiset tanssimaan kuten yhden magneettisen työkaverin vaikka kyllä muakin katsotaan aika usein pitkään (vinoon?) :D
Täysin totta, ettei kukaan voi olla kaikkea kaikille. Mies joka on yhdelle ihan ilmaa on toiselle loistava saalis. Niin paljon on tyypistä kiinni.