Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hankala ex
14.01.2017 |
Tämä ei ehkä ole asiallisin paikka mistä näitä asioita kannattaa kysyä. Mutta onko kellään ihan oikeasti hyvää ideaa mitä tehdä. MIeheni ja hänen exänsä eivät ole koskaan sopineet kunnolla esim. lasten tapaamisia. Sen seurauksena asiat ovat aina hieman epävarmoja, ex vastailee kun sattuu huvittamaan, ja ilmeisesti ihan tarkoituksella haluaa pitää asiat vähän ilmassa. Tämä hankaloittaa perheemme aikatauluja, lomien suunnittelemista jne. Ja aiheuttaa stressiä, ihan kaikille. Mieheni on monta kertaa tehnyt ehdotuksia, miten asiat voisi sopia, mutta vastauksena on vain ylimielinen loppukanetti. Lastenvalvoja tai muukaan viranomainen ei voi auttaa, hän voi vain allekirjoittaa. Miten tällaisessa tilanteessa ihan oikeasti pitäisi toimia? Lasten tähden jonkinlaiset välit pitäisi tieytsi olla.
Kommentit (27)
Rupeatte lähivanhemmiksi, silloin te kontrolloitte aikatauluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rupeatte lähivanhemmiksi, silloin te kontrolloitte aikatauluja.
No, sehän onkin helppo ruveta, kun ei edes peruasioita saa sovittua. Lapset joutuisivat myös vaihtamaan koulua, ehkä se ei ole ylitsepääsemätöntä, mutta iso asia kumminkin.
Selkeät aikataulut ovat lasten etu. Tietysti sellainen lasten etu josta tekin hyödytte, mutta niinhän niistä lasten äitikin hyötyisi
En olisi sinuna niinkään varma että kuka kuviossanne on hankala, ellet sitten ole viestiliikenteestä vastuussa.
Kannattaa pyytää vaikka lastenvalvojaa terottamaan lasten etua äidille. Teidän sanomana saattaa kalskahtaa falskille jos esimerkiksi haluatte pitää lapsia vähemmän teillä - vaikka tosiasia on se että ennustettavuus ja rutiinit lienevät lapsille parempi.
Meillä oli samoin, varattiin sitten aika lastenvalvojalle, jotta pystyttiin sopia hakuajat ja lomat, sillä tieto tuli yleensä 24h-15min aiemmin kun piti olla hakemassa tai viemässä. Koulun lomat olivat järjestään meillä ja jouluksi ei saatu koskaan lapsia.
Jos lastenvalvojalla ette saa asiaa sovittua, voi käräjäoikeus vahvistaa sopimuksen lapsen huollosta.
Vierailija kirjoitti:
Selkeät aikataulut ovat lasten etu. Tietysti sellainen lasten etu josta tekin hyödytte, mutta niinhän niistä lasten äitikin hyötyisi
En olisi sinuna niinkään varma että kuka kuviossanne on hankala, ellet sitten ole viestiliikenteestä vastuussa.
Kannattaa pyytää vaikka lastenvalvojaa terottamaan lasten etua äidille. Teidän sanomana saattaa kalskahtaa falskille jos esimerkiksi haluatte pitää lapsia vähemmän teillä - vaikka tosiasia on se että ennustettavuus ja rutiinit lienevät lapsille parempi.
En tietenkään ole viestiliikenteestä vastuussa, mutta mies on sen mulle usein halunnut näyttää. Ei siinä ole epäilystäkään, mies miettii, ehdottaa, vastauksina tulee törkyä. Ja itse asiassa toivoisimme että lapset voisivat olla kanssamme hieman enemmänkin. Lasten kanssa olemista emme halua vähentää. Ongelma on vain tuo ettei mistään voi sopia. Olen ollut hyvin tarkka siitä, että olemme asiallisia, eikä mitään hulluex-kliseitä viljellä. Lastenvalvojalla hänelle on jo yritetty kertoa nuo asiat, muttei se mitään auta, eikä sopimuksia juurikaan ole syntynyt. Lastenvalvojalla ei ole valtaa sanella mitään. (En tietenkään ole ollut itse paikalla, mutta sielläkään ei ole kuulemma kokonaan asialliseen käytökseen pystynyt) Selkeät säännöt olisivat tosiaan kaikkien etu, ja sekin että lapset saisivat olla rauhassa ja säännöllisesti kanssamme. Tuota käräjäoikeutta varmaan pitää sitten miettiä, jos ei mikään muutu. Tähän mennessä olen ajatellut, että käräjäoikeudessa huoltajuudesta riitelevät vanhemmat ovat kauheinta mitä lapselle voi tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäiset lapset ovat? Kuinka kauan olet ollut kuvioissa? Miksi ero tapahtui? Miten lapset suhtautuvat sinuun?
No jos ei A vanhemmat voi keskenään sopia B lastenvalvojalla sopiminen ei onnistu, niin C käräjäoikeudessa lasten huoltajuusasioista määrääminen on jäljellä oleva vaihtoehto, jollei muutoin sopuun päästä ja tilanne hankala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12-vuotias saa itse päättää haluaako tulla etävanhemman luo.
Ei saa itse päättää, vaan hänen mielipidettään kuunnellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos ei A vanhemmat voi keskenään sopia B lastenvalvojalla sopiminen ei onnistu, niin C käräjäoikeudessa lasten huoltajuusasioista määrääminen on jäljellä oleva vaihtoehto, jollei muutoin sopuun päästä ja tilanne hankala.
Aivan. Selkeältähän tuo sitten näyttää et mitä tässä pitäis tehdä...
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset ovat? Kuinka kauan olet ollut kuvioissa? Miksi ero tapahtui? Miten lapset suhtautuvat sinuun?
Lapset ovat 7 ja 9, olen ollut kuvioissa kolme vuotta, lasten kanssa on läheinen suhde, ja he todellakin haluavat olla meillä. Heidän eron syynsä tiedän, muttei ole mun asiani täällä ruveta analysoimaan muiden ihmisten eroja. Vai meinaatko että jos minä olin eron syy (mitä en ollut), se oikeuttaisi typerän käytöksen? Ei se tietenkään oikeuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ei A vanhemmat voi keskenään sopia B lastenvalvojalla sopiminen ei onnistu, niin C käräjäoikeudessa lasten huoltajuusasioista määrääminen on jäljellä oleva vaihtoehto, jollei muutoin sopuun päästä ja tilanne hankala.
Aivan. Selkeältähän tuo sitten näyttää et mitä tässä pitäis tehdä...
Huoltajuus menee äidille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ei A vanhemmat voi keskenään sopia B lastenvalvojalla sopiminen ei onnistu, niin C käräjäoikeudessa lasten huoltajuusasioista määrääminen on jäljellä oleva vaihtoehto, jollei muutoin sopuun päästä ja tilanne hankala.
Aivan. Selkeältähän tuo sitten näyttää et mitä tässä pitäis tehdä...
Huoltajuus menee äidille.
Huoltajuus on molemmilla, äiti on lähi. Eipä tässä muuta ole toivottu kun selkeitä aikatauluja. Jotka sattuvat olemaan koko arjen perusta. Sama kai se kenellä se huoltajuus lopulta on, kunhan lapset saavat olla meidän kanssaan. Piatsi tietysti tuollainen sopimisiin kykenemätön äiti sitten tekisi kiusaa kaikella lapsiin liittyvällä vain entistä enemmän. En usko että huoltajuus päätyy missään kohtaa äidille, sillä isä on ollut todella hyvä ja huolehtiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ei A vanhemmat voi keskenään sopia B lastenvalvojalla sopiminen ei onnistu, niin C käräjäoikeudessa lasten huoltajuusasioista määrääminen on jäljellä oleva vaihtoehto, jollei muutoin sopuun päästä ja tilanne hankala.
Aivan. Selkeältähän tuo sitten näyttää et mitä tässä pitäis tehdä...
Huoltajuus menee äidille.
Huoltajuus on molemmilla, äiti on lähi. Eipä tässä muuta ole toivottu kun selkeitä aikatauluja. Jotka sattuvat olemaan koko arjen perusta. Sama kai se kenellä se huoltajuus lopulta on, kunhan lapset saavat olla meidän kanssaan. Piatsi tietysti tuollainen sopimisiin kykenemätön äiti sitten tekisi kiusaa kaikella lapsiin liittyvällä vain entistä enemmän. En usko että huoltajuus päätyy missään kohtaa äidille, sillä isä on ollut todella hyvä ja huolehtiva.
Äitikö ei ole? Oikeus on aina äidin puolella.
Käräjäoikeudessa ei ole nyt tarkoitus kinastella ap:llä lasten huoltajuudesta, vaan vahvistaa sopimus lasten huollosta ja elatuksesta. Siinä määrätään, koska lapset ovat isällään ja minkä verran elatusapua maksetaan.
Onko lasten äidillä uusi mies. Ehkä lapset ovat hänelle kaikki kaikessa.
Ennen kuin menette käräjille niin mies ja exänsä voisivat kokeilla paria pariterapiaistuntoa. Näitä on esimerkiksi seurakunnissa tarjota, ihan uskonnottomillekin kiitos yhteisöverojen.
Päättelen viittaamastasi törkyisästä ulosannista että lasten äidillä saattaa olla tunne että hän ei ole tullut eron yhteydessä kuulluksi. Mies istumaan ja kunnolla kuuntelemaan exäänsä saattaisi tehdä ihmeitä.
Tämä ei ole mikään helppo ehdotus, miehelläkin saattaa olla asioita hampaankolossa, mutta voi olla että tilannetta auttaisi jos hän pystyisi kuulemaan mitä exällä on sanottavanaan, ja mikä tärkeintä: puolustamatta itseään. Lasten parhaaksi, vaikka saattaa se itteä syödä riippuen mitä tykitystä tulee vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin menette käräjille niin mies ja exänsä voisivat kokeilla paria pariterapiaistuntoa. Näitä on esimerkiksi seurakunnissa tarjota, ihan uskonnottomillekin kiitos yhteisöverojen.
Päättelen viittaamastasi törkyisästä ulosannista että lasten äidillä saattaa olla tunne että hän ei ole tullut eron yhteydessä kuulluksi. Mies istumaan ja kunnolla kuuntelemaan exäänsä saattaisi tehdä ihmeitä.
Tämä ei ole mikään helppo ehdotus, miehelläkin saattaa olla asioita hampaankolossa, mutta voi olla että tilannetta auttaisi jos hän pystyisi kuulemaan mitä exällä on sanottavanaan, ja mikä tärkeintä: puolustamatta itseään. Lasten parhaaksi, vaikka saattaa se itteä syödä riippuen mitä tykitystä tulee vastaan.
"Lasten parhaaksi" -lausetta voidaan käyttää jos jonkinlaisena perusteluna tyrannimaiselle käytökselle ja toisen hallinnalle hamaan tappiin. Me kaikki tiedämme, että lasten paras on, että vanhemmat ovat esim. neutraaleissa väleissä. Onko vielä vuosia eron jälkeen toisella osapuolella velvollisuus kuunnella eron toista osapuolta aiheesta ero? Vai tulisiko aikuisen ottaa itse vastuu omista tunteistaan ja pärjätä niiden kanssa aikuisen tavoin, käymällä vaikka itse terapiassa? Ja niin ettei heijasta omaa mielipahaa lapsiin?
Itse tapasin mieheni 2v miehen eron jälkeen. Entinen nainen oli lähtenyt uuden miehen matkaan, ero oli kuitenkin ollut sopuisa. Kun tulin kuvioon mukaan paria vuotta myöhemmin, alkoi kova hankaloittaminen: Sovitusta ei pidetty kiinni, lapsille mustamaalattiin isää. Olisi pitänyt ilmottaa mm viestein, koska olen miehen luona jne.
Ex halusi kolme vuotta eron jälkeen Pariterapiaan mieheni kanssa, kertoi miehelleni katuvansa heidän eroaan. Mies ei halunnut mennä, sillä koki että ero on aikanaan keskusteltu läpi eikä sitä enää tarvitse vetää tapetille, mikään ei tule muuttumaan eikä yhteen palaamisen mahdollisuutta ole.
Joissakin tapauksissa ehkä ylläolevan kirjoittajan pariterapiaehdotus voi toimia, omassa tilanteessani lähinnä koen ettei mies voi hamaan tappiin "lasten parhaan" varjolla joustaa ja olla pomputettavana exän mielihalujen mukaisesti. Mikäänhän ei exälle riitä, kunnes saa haluamansa eli mieheni takaisin. Mielestäni jokin vastuu käytöksessä ja sovitusta noudattamisessa pitää olla myös lasten äidillä. Lasten paras ei synny siitä että äiti temppuilee ja isä joustaa hamaan tappiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin menette käräjille niin mies ja exänsä voisivat kokeilla paria pariterapiaistuntoa. Näitä on esimerkiksi seurakunnissa tarjota, ihan uskonnottomillekin kiitos yhteisöverojen.
Päättelen viittaamastasi törkyisästä ulosannista että lasten äidillä saattaa olla tunne että hän ei ole tullut eron yhteydessä kuulluksi. Mies istumaan ja kunnolla kuuntelemaan exäänsä saattaisi tehdä ihmeitä.
Tämä ei ole mikään helppo ehdotus, miehelläkin saattaa olla asioita hampaankolossa, mutta voi olla että tilannetta auttaisi jos hän pystyisi kuulemaan mitä exällä on sanottavanaan, ja mikä tärkeintä: puolustamatta itseään. Lasten parhaaksi, vaikka saattaa se itteä syödä riippuen mitä tykitystä tulee vastaan.
"Lasten parhaaksi" -lausetta voidaan käyttää jos jonkinlaisena perusteluna tyrannimaiselle käytökselle ja toisen hallinnalle hamaan tappiin. Me kaikki tiedämme, että lasten paras on, että vanhemmat ovat esim. neutraaleissa väleissä. Onko vielä vuosia eron jälkeen toisella osapuolella velvollisuus kuunnella eron toista osapuolta aiheesta ero? Vai tulisiko aikuisen ottaa itse vastuu omista tunteistaan ja pärjätä niiden kanssa aikuisen tavoin, käymällä vaikka itse terapiassa? Ja niin ettei heijasta omaa mielipahaa lapsiin?
Itse tapasin mieheni 2v miehen eron jälkeen. Entinen nainen oli lähtenyt uuden miehen matkaan, ero oli kuitenkin ollut sopuisa. Kun tulin kuvioon mukaan paria vuotta myöhemmin, alkoi kova hankaloittaminen: Sovitusta ei pidetty kiinni, lapsille mustamaalattiin isää. Olisi pitänyt ilmottaa mm viestein, koska olen miehen luona jne.
Ex halusi kolme vuotta eron jälkeen Pariterapiaan mieheni kanssa, kertoi miehelleni katuvansa heidän eroaan. Mies ei halunnut mennä, sillä koki että ero on aikanaan keskusteltu läpi eikä sitä enää tarvitse vetää tapetille, mikään ei tule muuttumaan eikä yhteen palaamisen mahdollisuutta ole.
Joissakin tapauksissa ehkä ylläolevan kirjoittajan pariterapiaehdotus voi toimia, omassa tilanteessani lähinnä koen ettei mies voi hamaan tappiin "lasten parhaan" varjolla joustaa ja olla pomputettavana exän mielihalujen mukaisesti. Mikäänhän ei exälle riitä, kunnes saa haluamansa eli mieheni takaisin. Mielestäni jokin vastuu käytöksessä ja sovitusta noudattamisessa pitää olla myös lasten äidillä. Lasten paras ei synny siitä että äiti temppuilee ja isä joustaa hamaan tappiin.
Mulla on hyvin samantapainen kokemus. Valitettavasti voin sanoa, että kiusanteko ei välttämättä lopu, ennen kuin lapset ovat täysikäisiä. Kunpa ihmiset oppisivat ymmärtämään, että "lapsen parhaan" nojalla tehty kiusa kääntyy aikanaan tekijäänsä vastaan. Tulee se päivä, jolloin lapsetkin näkevät sen läpi ja ottavat etäisyyttä tähän kiusaajavanhempaansa.
Alue: Aihe vapaa
???