Jo 16-vuotiaana seurustelun aloittannet, missä on ELÄMÄNNE?

No olen elänyt milloin minkäkinlaista elämää. 

En.

Eikähän nuo ole ehtineet elää muutazkin elämää, kuitenkaan yksikään 16-vuotiaana aloitettu seurustelusuhde ei ole kestänyt kuin vähän aikaa korkeintaan muutaman vuoden.

Omasta sosiaalisesta piiristä en ainakaan tunne yhtään tapausta jossa teini iässä aloitettu suhde olisi kestänyt aikuisuuteen.

Tarkoitatko tässä suhdetta, jossa seurustelu on aloitettu 16-vuotiaina ja kumppani on edelleen sama?

Itse olin panemassa kun muut pojat notkui mopojensa päällä paikallisen elintarvikeliikkeen pihassa.

Vanhemmiten ei ole tullut pakottavaa tarvetta viettää aikaa kauppojen tuulikaapeissa, joten uskon suorittaneeni kehitysvaiheen siinä missä muutkin, vaikka seurustelinkin.

Onhan noita oikeasti, jotka yläasteella tapasi, koko lukion seukkasi ja on tänäkin päivänä naimisissa! Jopa kaupungeissa. En tiedä ovatko hihhuleita, se on aina mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin panemassa kun muut pojat notkui mopojensa päällä paikallisen elintarvikeliikkeen pihassa.

Vanhemmiten ei ole tullut pakottavaa tarvetta viettää aikaa kauppojen tuulikaapeissa, joten uskon suorittaneeni kehitysvaiheen siinä missä muutkin, vaikka seurustelinkin.

"seurustelinkin" = "huorasinkin"

3, sulla on sitten outo kaveripiiri, kun mun ympärillä ei juuri muita olekaan.

Vanhempani ihastuivat 9-vuotiaina, tosi vasta 16-vuotiaana aloittivat seurustelun ja ovat olleet naimisissa 50 vuotta. Veljen tapasi vaimonsa riparilla, kun olivat molemmat vasta 14v ja ovat olleet naimisissa 25v. ITse tapasin mieheni 15-vuotiaana, tosin alettiin seurustelemaan vasta 18v ja ollaan oltu naimisissa 20v. Miehen sisko alkoi seurusteleen 16v, tosin se avioliitto loppui 22v jälkeen.

Lestadiolaisia?

Olen elänyt ihan parasta mahdollista elämää rakkaan mieheni kanssa. Ne seurusteluvuodet kun kumpikin asui lapsuudenkodissa, ensimmäiset yhteiset vuodet omassa kodissa, hauskoja iltoja ja reissuja kavereiden kanssa, avioliitto, lopulta se omakotitalo ja lapsiakin... Rinnalla ihminen, jonka kanssa on kasvettu yhdessä aikuisiksi, jonka kanssa on aina ollut ja on edelleen hyvä olla. Tämä enempää en osaisi haluta. Paitsi lottovoitto olisi kiva :D

Mä oon elänyt niiden ihanien poikien ja myöhemmin miesten kanssa, toki myös yksin ja likkakavereiden kanssa :p

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita oikeasti, jotka yläasteella tapasi, koko lukion seukkasi ja on tänäkin päivänä naimisissa! Jopa kaupungeissa. En tiedä ovatko hihhuleita, se on aina mahdollista.

Tuttavapiiriin kuuluu pari tällaista pariskuntaa, aloittaneet seurustelun 90-luvn puolivälissä yläasteen lopussa. Ihan normaaleja ovat ja eläneet normaalia elämää. Molemmilla pareilla näyttää menevän hyvin.

Mä oon ollut yhdessä miehen kanssa 16vuotiaasta asti eli nyt 12vuotta. En oo hihhuli. On tässä kyllä niin paljon muuttunut tuossa välissä, että enää en varmaan saman ihmisen kanssa naimisiin menisi.. tai mistäs minä sen tiedän. Ehkä menisinkin

Minäkin aloin seurustella 16-vuotiaana, nyt 5 vuotta on kulunut saman miehen kanssa. Yhdessä ollaan kasvettu nuoriksi aikuisiksi, en koe ainakaan toistaiseksi jääneeni mistään paitsi. Ihan varsin tyytyväinen olen elämääni vaikka se AP:n mielestä tylsä olisikin :D

Vierailija kirjoitti:

3, sulla on sitten outo kaveripiiri, kun mun ympärillä ei juuri muita olekaan.

Vanhempani ihastuivat 9-vuotiaina, tosi vasta 16-vuotiaana aloittivat seurustelun ja ovat olleet naimisissa 50 vuotta. Veljen tapasi vaimonsa riparilla, kun olivat molemmat vasta 14v ja ovat olleet naimisissa 25v. ITse tapasin mieheni 15-vuotiaana, tosin alettiin seurustelemaan vasta 18v ja ollaan oltu naimisissa 20v. Miehen sisko alkoi seurusteleen 16v, tosin se avioliitto loppui 22v jälkeen.

Kyllä se outous on ihan sinun puolellasi

Aloittajalle sanoisin kuitenkin ettei kuvailemasi elämä mitään huonoa ole. Itse tässä keski iässä ja pari rankkaa juttua kokeneena en haluasi enää muunlaista elämää edes elää.

Me alotettiin 18 vuotiaina, käytiin lukio loppuun ja lähdettiin reppureissaamaan. Kaikkiaan meni 12 vuotta sillä reissulla pitkin poikin maailmaa ja sitten Suomeen elämään lapsiperhe elämää.

Mä en ymmärrä miksei lapsiperhearki käy elämästä. Se jos mikä kasvattaa ihmisenä ja antaa uusia näkökulmia.

N44

Yhdessä oltu 16 vuotiaasta saakka, yhteistä taivalta takana yli 9 vuotta. Molemmat ollaan yliopistossa edelleen, eikä tommonen pakettimatka perheelliseksi kiinnosta kumpaakaan. Parhaimmat muistoni olen saanut hänen kanssaan. Yhdessä ja kavereiden kanssa käyty ulkomailla, festareilla jne. En olisi tässä suhteessa, jos ei olisi hyvä olla.

Yhdessä ollaan kasvettu. Tuo mies on mun paras ystävä, kumppani ja se kelle haluan ensimmäisenä kertoa niin hyvät ja huonot asiat. Eikä olla hihhuleita, aika kaukana siitä :D

Minulle ei nyt ihan aukea se, miten 16-vuotiaana aloitettu parisuhde on olennaisesti huonompi ja keskiluokkaisempi kuin vaikkapa 18-vuotiaana alettu.

Eiköhän se ole täysin tapauskohtaista, miten "elämättä jätettyä" elämä on. Tunnen sinkkuja, joiden elämä on ihan hiivatin tylsää ja keskiluokkaista. Ja pariskuntia, joilla on hankittu lapsiakin tosi nuorena, ja samalla eletty hyvinkin vilkasta ja vaihtelevaa elämää - asuttu useassa maassa, tehty nousujohteista uraa, välillä oltu friinä ja välillä kovapalkkaisissa asiantuntijatehtävissä jne.

Pitkä parisuhde ei itsessään ole merkki mistään tylsyydestä. Se on merkki rakkaudesta ja siitä, että on käynyt se tuuri, että parisuhde on aloitettu sielunkumppanin kanssa, eikä "kenen tahansa" vastaantulijan. Ei ole siten ollut tarvetta vaihtaa miestä kuin paitaa.

Ps: itse olen yhä saman miehen kanssa nyt viisikymppisenä, jonka kanssa aloin seurustella 19-vuotiaana. Olemme akateemisesti koulutettu toimittajapariskunta, maailmaa nähneitä ja yhteiskunnallisesti aktiivisia. Omakotitaloa ei ole, mutta ehkä jonkin sortin keskiluokkaisuus paistaa siitä, että ostimme muutama vuosi sitten kesämökin, koska pidämme puutarhanhoidosta ja ulkona oleilusta, eikä kumpikaan onnistu stadin kerrostalossa kauhean hyvin...

En sentään 16-vuotiaana aloittanut mieheni kanssa seurustelua, mutta 18-vuotiaana. Siihen aikaan on mahtunut paljon kaikenlaista: Opiskelua, opiskelijaelämää, ulkomailla vaihto-opiskelussa, töitä eri paikkakunnalla jne. Ei seurustelu meille tarkoittanut , että ei voi olla yhä elämää myös erillään toisistamme. Kun nuoria oltiin, ajateltiin, että ehtiihän sitä yhdessäkin olemaan, vaikka välillä oltaisiin eri maassa. Lapsia ei oltu heti hankkimassa, joten ehti niitä ennen kaikenlaista.