Autoin kamunaista muutossa

Kannoin yksin kamunaisen tavarat uuteen kämppään, kun häneltä lähti asunto alta kun poikaystävälle tuli linnareissu. Kamunainen oli aika pahalla tuulella ja valitti koko ajan vaan että miksi kaikki miehet on niin sikoja ja että hyviä miehiä ei enää ole. Yritin vähän köhiä siinä että "entäs minä", mutta ei hän tajunnut. Satutin selkäni siinä kantaessa raskaita huonekaluja, mutta oli se sen arvoista kun kamunainen hymyili minulle kiitokseksi ja pörrötti tukkaani ja sanoi että joku nainen saa susta vielä hyvän miehen joskus jossain. Tästä minulle tuli niin hyvä mieli että kotiin tultuani kirjoitin päiväkirjaani sonetin kamunaiselleni, mutta en sitä tietenkään kehtaa hänelle näyttää tai kertoa tunteistani. Jotkut asiat on liian kauniita tähän maailmaan.