Marianne Heikkilän haastattelu Eeva-lehdessä

Jäin tylsyyttäni lukemaan tammikuun Eevasta tämän marttapäällikön haastista ja voi herranjestas taas millaisia "traumoja" pikkujulkkisten pitää jakaa lehdistölle. Käsi ylös kuinka moni on lapsena kantanut kauppakasseja kotiin? Joutunut luopumaan lapsena jossain vaiheessa uninallestaan? Kärsinyt uutena äitinä migreeneistä, rytmihäiriöistä ja unettomuudesta? En tiedä tiedä mikä valkoisen ristin ritari Heikkilästä pitäisi nyt näillä meriiteillä lyödä, että miksi näistä nyt oli niin relevanttia avautua ja suitsuttaa kuinka ymmärsi maailman pahuuden jo lapsena kun se saakelin nalle vietiin pois ja joutui käymään kaupassa, mutta onneksi kotiapulaiset(!) hoiti muun. Sitten seuraavalla sivulla ihailee kuinka työmatkoillaan kehitysmaissa on oppinut suhteellisuudentajua. Eikö Marttaliiton duunista ja näistä kehitysyhteistyömatkoista tosiaan olis löytynyt vähän tähdellisempää kerrottavaa?