Lue keskustelun säännöt.
Ongelmia parisuhteessa
08.01.2017 |
Olen seurustellut mieheni kanssa 1,5v ja asumme yhdessä. Viime aikoina olen tuntenut oloni hänen seurassaan ahdistuneeksi ja joululomalla kun vietin muutaman päivän erossa miehestä, tunsin oloni pitkästä aikaa omaksi itsekseni.
Mies on useimmiten ihana ja rakastan häntä, mutta ongelmia on myös. Yhdessä asuminen on osoittautunut hankalaksi, sillä jaamme hieman erilaisia ajatuksia ja arvoja mm. kodin asioista.
Asioista puhuminen ei kuitenkaan tule kuuloonkaan, sillä hän ei kuulemma ole puhuja. Olen kymmeniä kertoja yrittänyt parantaa oloani keskustelemalla rakentavasti suhteemme ongelmista, mutta hän ei halua, vaan mieluummin vetäytyy omiin oloihinsa ja on puhumatta minulle. Tunnen oloni pieneksi ja mitättömäksi, kun puhun hänelle, mutta hän ei vastaa sanallakaan. Nyt olen kyllästynyt yrittämään puhumista, enkä saa purattua tunteitani mihinkään.
Olen myös alkanut varomaan sarkastisten vitsieni sanomista, sillä hän loukkaantuu mielestäni liian helposti tyhmistä jutuista, ja silloin hän vetäytyy ja on jälleen puhumatta minulle. Tämän takia en tunne oloani enää omaksi itsekseni. Lisäksi hän ei pidä ystävistäni, jonka vuoksi vietän suurimman osan ajasta yksin.
En haluaisi olla enää onneton, mutten tiedä miten ratkaisisin ongelman. Apua tarvitaan!
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, totu siihen
Oot idiootti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut mieheni kanssa 1,5v ja asumme yhdessä. Viime aikoina olen tuntenut oloni hänen seurassaan ahdistuneeksi ja joululomalla kun vietin muutaman päivän erossa miehestä, tunsin oloni pitkästä aikaa omaksi itsekseni.
Mies on useimmiten ihana ja rakastan häntä, mutta ongelmia on myös. Yhdessä asuminen on osoittautunut hankalaksi, sillä jaamme hieman erilaisia ajatuksia ja arvoja mm. kodin asioista.
Asioista puhuminen ei kuitenkaan tule kuuloonkaan, sillä hän ei kuulemma ole puhuja. Olen kymmeniä kertoja yrittänyt parantaa oloani keskustelemalla rakentavasti suhteemme ongelmista, mutta hän ei halua, vaan mieluummin vetäytyy omiin oloihinsa ja on puhumatta minulle. Tunnen oloni pieneksi ja mitättömäksi, kun puhun hänelle, mutta hän ei vastaa sanallakaan. Nyt olen kyllästynyt yrittämään puhumista, enkä saa purattua tunteitani mihinkään.
Olen myös alkanut varomaan sarkastisten vitsieni sanomista, sillä hän loukkaantuu mielestäni liian helposti tyhmistä jutuista, ja silloin hän vetäytyy ja on jälleen puhumatta minulle. Tämän takia en tunne oloani enää omaksi itsekseni. Lisäksi hän ei pidä ystävistäni, jonka vuoksi vietän suurimman osan ajasta yksin.
En haluaisi olla enää onneton, mutten tiedä miten ratkaisisin ongelman. Apua tarvitaan!
Meidän suhteessa on vähän samanlaista. Olen tähän asti pitänyt ahdistukseni sisälläni ja ajatellut, että naisen elämään nyt vaan kuuluu se, että miehen jälkiä joutuu siivoomaan kuin pikkulapsen. Mutta nyt tilanne on äitynyt siihen pisteeseen, että jo miehen kanssa samassa huoneessa oleminen ahdistaa suunnattomasti. Onneksi olen muuttamassa pois.
Meidän suhteessa on vähän samanlaista. Olen tähän asti pitänyt ahdistukseni sisälläni ja ajatellut, että naisen elämään nyt vaan kuuluu se, että miehen jälkiä joutuu siivoomaan kuin pikkulapsen. Mutta nyt tilanne on äitynyt siihen pisteeseen, että jo miehen kanssa samassa huoneessa oleminen ahdistaa suunnattomasti. Onneksi olen muuttamassa pois.
Saitko ikinä selvitettyä asioita miehen kanssa vai jouduitko vaan kävelemään pois?
ap-lue tuo oma aloituksesi niin kuin se olisi ystäväsi kirjoitus. Miten neuvoisit häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu sitä, että haluako se mies olla sinun kanssasi. Tango tanssitaan kaksi.
Lenita kirjoitti:
ap-lue tuo oma aloituksesi niin kuin se olisi ystäväsi kirjoitus. Miten neuvoisit häntä?
En osaa sanoa, kun ei ennen tämmöstä tilannetta oo ollu mulla tai lähipiirissä. Mä oon tottunu siihen et kaikesta puhutaan avoimesti, myös ongelmista...
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akka kirjoitti:
Riippuu sitä, että haluako se mies olla sinun kanssasi. Tango tanssitaan kaksi.
Kuulemma haluaa... Ei vaan halua puhua mistään ongelmista, joka mulle on aika iso ongelma, koska negatiiviset tunteet vaan patoutuu sisälle.
AP
Miksi mies ei pidä ystävistäsi? Jos ystäväsi eivät ole mitään nistejä, rikollisia tai narsisteja, niin miksi helvetissä et miehestä huolimatta näe ystäviäsi?! Äh, piti kirjoittaa fiksusti ja asiallisesti, mutta tässä hermostuu, kun jatkuvasti täällä saa lukea tarinoita naisista, jotka jostain kumman syystä pilaavat oman elämänsä rokkumalla tuollaisissa suhteissa. Mies ei puhu, mies mököttää ja sinä siinä vielä mietit mitä tekisit. Puoltoista vuotta takana ja elämä ja suhde tuollaista paskaa. Miksi kestät tuota??!! Selittäkää ap tai joku miksi te siedätte tuollaista!? Miksi!!!!!!???
Enkä tarkoita mitään pahaa. Mutta ihan oikeast, ansaitse ja saat parempaa, kun lähdet etkä tyydy tuollaiseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Happy kirjoitti:
Miksi mies ei pidä ystävistäsi? Jos ystäväsi eivät ole mitään nistejä, rikollisia tai narsisteja, niin miksi helvetissä et miehestä huolimatta näe ystäviäsi?! Äh, piti kirjoittaa fiksusti ja asiallisesti, mutta tässä hermostuu, kun jatkuvasti täällä saa lukea tarinoita naisista, jotka jostain kumman syystä pilaavat oman elämänsä rokkumalla tuollaisissa suhteissa. Mies ei puhu, mies mököttää ja sinä siinä vielä mietit mitä tekisit. Puoltoista vuotta takana ja elämä ja suhde tuollaista paskaa. Miksi kestät tuota??!! Selittäkää ap tai joku miksi te siedätte tuollaista!? Miksi!!!!!!???
Enkä tarkoita mitään pahaa. Mutta ihan oikeast, ansaitse ja saat parempaa, kun lähdet etkä tyydy tuollaiseen elämään.
Suurin osa ystävistäni on miespuolisia opiskelukavereita, ja mies on hyvin mustasukkainen.. En ole lähtenyt, koska rakastan häntä. Mies on muuten mukava, ei lyö, eikä petä, joten en ole tuntenut tarvetta lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän suhteessa on vähän samanlaista. Olen tähän asti pitänyt ahdistukseni sisälläni ja ajatellut, että naisen elämään nyt vaan kuuluu se, että miehen jälkiä joutuu siivoomaan kuin pikkulapsen. Mutta nyt tilanne on äitynyt siihen pisteeseen, että jo miehen kanssa samassa huoneessa oleminen ahdistaa suunnattomasti. Onneksi olen muuttamassa pois.
Saitko ikinä selvitettyä asioita miehen kanssa vai jouduitko vaan kävelemään pois?
Puhuttiin asioista ja mies lupasi joka kerta muuttua, mutta meni pari viikkoa niin kaikki palasi aina ennalleen. Lopulta en nähnyt enää mitään tulevaisuutta tuollaisen kanssa niin nyt vaan ilmoitin että muutan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suhteessa on vähän samanlaista. Olen tähän asti pitänyt ahdistukseni sisälläni ja ajatellut, että naisen elämään nyt vaan kuuluu se, että miehen jälkiä joutuu siivoomaan kuin pikkulapsen. Mutta nyt tilanne on äitynyt siihen pisteeseen, että jo miehen kanssa samassa huoneessa oleminen ahdistaa suunnattomasti. Onneksi olen muuttamassa pois.
Saitko ikinä selvitettyä asioita miehen kanssa vai jouduitko vaan kävelemään pois?
Puhuttiin asioista ja mies lupasi joka kerta muuttua, mutta meni pari viikkoa niin kaikki palasi aina ennalleen. Lopulta en nähnyt enää mitään tulevaisuutta tuollaisen kanssa niin nyt vaan ilmoitin että muutan pois.
Onnea ja kaikkea hyvää sulle!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuta pois, se helpottaa.
Voi tyttö hyvä.. Eikö se jo kerro tarpeeksi ettet tunne olevasi oma itsesi hänen kanssa?
Aika toivottomalta kuulostaa, jos ei mies halua keskustella, niin se on sitten siinä. Pari päivää yksi ja ahdistus on poissa, aika selvä tapaus. Eroa ja ole onnellinen, pitääkö sitä oikeasti vielä jahkata???
Vierailija kirjoitti:
Aika toivottomalta kuulostaa, jos ei mies halua keskustella, niin se on sitten siinä. Pari päivää yksi ja ahdistus on poissa, aika selvä tapaus. Eroa ja ole onnellinen, pitääkö sitä oikeasti vielä jahkata???
Hyviä hetkiä on myös. Ja mies tuskin tiedostaa ahdistukseni, sillä olen lopettanut tunteistani puhumisen hänelle, joten hänen mielestään meillä varmaan menee yhä hyvin.
Myös yhteisestä kodista luopuminen tuntuu todella vaikealta ilman ns. "suurta" syytä. Olen kuitenkin rakentanut tästä kodin myös minulle, enkä haluaisi muuttaa, mutta minulle ei ole varaa maksaa tätä yksin... Ja opiskelijana Helsingissä ei ole varaa muutenkaan asua yksin. Joudun varmaan muuttamaan takaisin äidin luokse...
AP
Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, totu siihen