Miten ratkaista tuloero avoliitossa?

Ainoa neuvoni on että älä muuta yhteen ihmisen kanssa jonka kulutustottumukset, elintaso ja tulot eroavat merkittävästi omistasi kumpaan suuntaan tahansa. Tulisit katumaan sitä jos rahasi ovat nyt jo tiukalla.

E kannata muutta yhteen.

t. kyynikko

Meillä homma menee näin: itse tienaan kolmanneksen siitä mitä miehelle jää käteen kuussa. Olemme ratkaisseet asian siten, että mies maksaa matkat, suurimman osan kaupassa käynneistä, sisustukseen ja remointointiin liittyvät jutut, netin, elektroniikat, viihteen kuten ravintolat, teatterit, leffat jne. Puoliksi maksamme yhtiövastiketta, sekä sähkö-ja vesilaskua ja koiran kuluja. Itse maksan siis omat vaatteeni, opintoihin liittyvän kustannukset, liikkumisen, harrastukseni, hygienian/lääkket, puhelinlaskuni jne ja jos haluan jotain sisustukseen liittyvää mitä mies ei halua.

Hyvin on toiminut tähän asti, mutta koenkin että järjestely on reilu. Sikäli kun osallistun puoliksi asumismenoihin, ja mies sattuu näissä asioissa olemaan reilu ja haluaa tarjota minulle myöskin sellaista mihin minulle ei olisi muuten varaa kuten matkustelu, remontointi, kalliimmat lahjat ja paremmat ruuat.

Hei pyyhkeiden ja peittojen kuljettaja, kyllä sinut tunnistetaan. Aina uusi ketju, kun joku sinut Käräytttää?

Jos tuleva asuinkumppani esittää  moisia vaatimuksia, ei todellakaan kannata muuttaa yhteen. Sulla ei ole tuohon elintasoon vaadittavia tuloja eikä mies aio kompensoida tuota mitenkään joten karmein skenaario on se että elät yli varojesi tuon miehen takia ja sulta menee luottotiedot ja työpaikka. Mieti kannattaako oikeesti??????

En suosittele avoliittoa, jos teillä on merkittävä tuloero ja tarkoitus on, että kumpikin kustantaa oman elämisensä, mutta tavoiteltava elintaso on suurituloisemman mukaan.

Juuri tuota olen yrittänyt miehelle toitottaa, että jos kumpikin kustantaa kaiken omansa, on mentävä minun elintasoni mukaan. Mies kuitenkin sanoo vain, ettei hän mielestään vaadi paljoa. Veikkaan kuitenkin, että kovin moni monen lapsen yksinhuoltaja pääkaupunkiseudulta ei edes pysty ostamaan uutta autoa. Minusta on käsittämätöntä, että mies ei ymmärrä, ettei minulla silloin tänä vuonna ole ylimääräistä  rahaa moneen ulkomaanmatkaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuota olen yrittänyt miehelle toitottaa, että jos kumpikin kustantaa kaiken omansa, on mentävä minun elintasoni mukaan. Mies kuitenkin sanoo vain, ettei hän mielestään vaadi paljoa. Veikkaan kuitenkin, että kovin moni monen lapsen yksinhuoltaja pääkaupunkiseudulta ei edes pysty ostamaan uutta autoa. Minusta on käsittämätöntä, että mies ei ymmärrä, ettei minulla silloin tänä vuonna ole ylimääräistä  rahaa moneen ulkomaanmatkaan.

ap

Oletko sä ihan tosissasi muuttamassa yhteen tuollaisen miehen kanssa jolta ei  tipu  tippaakaan ymmärtämystä ihmisille joilla on eri tulotaso ja menot kuin hänellä? Mitä sellaista ylimaallisen ihanaa hänestä saat jotta edes viitsit tanssia hänen pillinsä mukaan ja nöyryyttää itseäsi tuolla tavalla? Missä on itsenäisyytesi, missä omanarvontuntosi, missä  itsetuntosi? Oliko  sun isäsi samanlainen ja siksi  tuo mies on niin turvallinen? Eihän se sua oikeasti rakasta, teot puhuu aivan muuta kuin sanat!!!!! Mieti nyt itse kuka kulkee eestaas ja mitä se toinen on sun etees tehnyt? Nii-i. EI YHTIKÄS MITÄÄN KONKREETTISTA TÄHÄN MENNESSÄ.

Sun asemassa pysyisin siellä missä nyt olen, vähentäisin kyläillyjä ja keskittyisin kartuttamaan omaa varallisuutta omilla palkkatuloillani.Unohtaisin matkat ja autonvaihdot pariksi vuodeksi kunnes olisi koossa hyvä hätävarakassa. Jos mies jättäisi, tietäisin että ei oikeasti rakastanut koska painosti tekemään asioita joita en koe mielekkäiksi.

Nyt ei puhuta mitään hätävarakassoista, ne minulla on kyllä. Kuten myös auton vaihtoon vaadittavat rahat tilillä. Mutta toki uuden auton oston jälkeen keskityn vuoden lisäämään taas säästöjä auton oston lovea paikkaamaan. Minä nimenomaan pidän aina tilit tietyllä tasolla.

Niin olen itse kyllä aika loukkaantunut miehen pyynnöistä. En tarvitse tai vaadi häneltä mitään, mutta mielestäni hänelläkään ei ole oikeutta asettaa minulle ehtoja ostoihin liittyen. Mielestäni "normaalit" ihmiset elävät sen mukaan mihin kulloinkin on varaa ja miettivät asiat tapauskohtaisesti. Mielestäni on todella törkeää, että mies haluaisi minun elävän hänen elintasollaan, mutta pätkääkään siinä auttamatta. Minulla kuitenkin jo laskisivat käteen jäävät rahat hänen kanssaan muutettaessa.

ap

Joo ei missään tapauksessa mitään yhteen muuttamista tuollaisessa tapauksessa. Varsinkin jos on kyseessä lisänä vielä uusperhekuviot. Parempi että jatkatte erillään asumista.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei puhuta mitään hätävarakassoista, ne minulla on kyllä. Kuten myös auton vaihtoon vaadittavat rahat tilillä. Mutta toki uuden auton oston jälkeen keskityn vuoden lisäämään taas säästöjä auton oston lovea paikkaamaan. Minä nimenomaan pidän aina tilit tietyllä tasolla.

Niin olen itse kyllä aika loukkaantunut miehen pyynnöistä. En tarvitse tai vaadi häneltä mitään, mutta mielestäni hänelläkään ei ole oikeutta asettaa minulle ehtoja ostoihin liittyen. Mielestäni "normaalit" ihmiset elävät sen mukaan mihin kulloinkin on varaa ja miettivät asiat tapauskohtaisesti. Mielestäni on todella törkeää, että mies haluaisi minun elävän hänen elintasollaan, mutta pätkääkään siinä auttamatta. Minulla kuitenkin jo laskisivat käteen jäävät rahat hänen kanssaan muutettaessa.

ap

Vaikka mies hyväksyisikin kompromissin, että hän jatkaa matkustelua ulkomailla lastensa kanssa ilman sinua ja sinun lapsiasi sekä muutenkin ylläpitää itselleen ja lapsilleen korkeampaa elintasoa kuin mitä sinulla ja lapsillasi on, tuo aiheuttaa tulevaisuudessa ongelmia. Jossain vaiheessa lapsesi kysyvät, miksi Matti ja Maija pääsevät taas ulkomaille, mutta he eivät. Tai miksi Matti ja Maija saivat sitä ja tätä, mutta he eivät. Sulla on melkoinen työ kasvattaa lapsesi niin, että he eivät edes halua samoja asioita kuin mitä miehesi lapset saavat. Ja vielä siinä sivussa pitää sun ja miehesi välinen parisuhde hyvänä. 

Et pääse loisimaan miehen lompakolla tarpeeksi tehokkaasti? Sitä se hypergamia teettää. Oman tasoisesi mies ei tietenkään ole koskaan kelvannut?

Taas tätä samaa ulinaa. Miksiköhän miehille ei ole koskaan ongelmana se, että nainen tienaa vähemmän?

Ei toimi. Meillä on miehen kanssa aikas huima ero tuloissa ja omaisuudessa. Esim. ostimme juuri autot, mies itsellensä 55 kertaa kalliimman auton kuin minä. Vaatii ehdotonta luottamusta ja tietämistä, että emme ole rahan takia yhdessä, että tämä homma toimisi. Ja avoimuutta raha-asioissa, plus ymmärrystä. Mies tietää mitä tienaan ja ei todellakaan odota että maksaisin asumisestamme niin paljon, että itselleni ei jäisi mitään, vaan hän osallistuu niin paljon enemmän kuin on tarvis.

Kokeilkaa ensin, ymmärrättekö toistenne puhetyyliä, koska ammattisanaston ja sivistyssanojen käyttö saattaa rajoittaa.

Ette todellakaan ole valmiita muuttamaan yhteen, älä edes suunnittele sitä tuolla pohjalla.

Vaikka mies lupaisi elää sinun elintasolla, niin ei se sitä kuitenkaan tekisi kun raha polttelee tilillä. Sitten olet miehen omistamassa asunnossa jumissa lastesi kanssa ja siitä on sitten miljoona kertaa vaikeampi lähteä.

Jos mies ei aio rahallisesti panostaa sinun elintasosi nostamiseen edes lähelle omaansa, niin hänellä ei ole mitään oikeutta vaatia sinulta samaa tasoa, vaan sitten eletään sinun tasollasi. (joka ei kuulosta edes yhtään hassummalta tasolta.)

Kokemuksesta on pakko sanoa, että älä rakas oikeasti muuta sen kanssa nyt yhteen, ihan oikeasti.

Nyt en kyllä ymmärrä tuota naljailua ammattitasoista jne. Olen itse ylemmän korkeakoulututkinnon omaava hyvätuloinen nainen, joten olen kyllä mielestäni mieheni tasoinen. Hän vain sattuu toimitusjohtajana tienaamaan aika tähtitieteellisiä summia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä samaa ulinaa. Miksiköhän miehille ei ole koskaan ongelmana se, että nainen tienaa vähemmän?

Ap:n tapauksessahan miehelle on ongelma, että ap tienaa vähemmän. Kun pitäisi elää hänen tulotasonsa mukaan, vaikka rahat eivät siihen riitä. Ja sitten valitetaan, kun ei ole rahaa ulkomaanmatkoihin ym.

Vierailija kirjoitti:

Nyt en kyllä ymmärrä tuota naljailua ammattitasoista jne. Olen itse ylemmän korkeakoulututkinnon omaava hyvätuloinen nainen, joten olen kyllä mielestäni mieheni tasoinen. Hän vain sattuu toimitusjohtajana tienaamaan aika tähtitieteellisiä summia.

ap

Johtajilla usein sen vähäinenkin empatiakyky hämärtyy ja aletaan pitää itseä aidosti muita parempina ja nähdä muiden ongelmat heidän omana syynään ja ne olisivat täysin helposti ratkaistavissa - onhan hänkin päässyt omaan asemaansa.

Mieti nyt vielä ihan tarkkaan, mitä saat suhteestasi mieheen ja mitä varjopuolia sillä on. Minulle tuo kertomasi vaatiminen on kyllä hälytyskello. 

Vierailija kirjoitti:

mies asettaa minulle ehtoja mihin kaikkeen ylimääräiseen minullakin pitäisi aina riittää rahaa. Mm. nyt mies ei ymmärrä, että ...

Tuloerot ratkaistaan tällaisessa tilanteessa niin, ettei seurustella kyseisen miehen kanssa.

Miten voit edes ajatella muuta?