Lue keskustelun säännöt.
Miten ratkaista tuloero avoliitossa?
05.01.2017 |
Niin kysymykseni on miten iso tuloero puolisoiden välillä tulisi ratkaista avoliitossa? Meillä on ollut jo pitkään puhe avoliitosta ja olemme katselleet toista vuotta jo asuntojakin sillä silmällä. Minua vain painaa asiassa se, kuinka tiukkaa elämäni tulisi tuon jälkeen olemaan. Meillä on miehen kanssa todella iso tuloero ja yhteenmuuton myötä käteen jäävä tuloni pienenisi, mutta menot eivät. Lisäksi mies asettaa minulle ehtoja mihin kaikkeen ylimääräiseen minullakin pitäisi aina riittää rahaa. Mm. nyt mies ei ymmärrä, että minun on tänä vuonna vaihdettava auto uuteen, joten tänä vuonna en pysty kustantamaan ulkomaan matkoja. Niin ja meillä olisi siis tulossa uusperhe, jossa molemmilla on ennestään lapsia.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Siltä minustakin on todella alkanut vuosien varrella tuntumaan, että mies ei kyllä ymmärrä ns. tavallisten ihmisten elämästä mitään. Olenkin hänelle sanonut, että aika vaikeaa on hänen löytää naista, jolla olisi varaa kaikkeen mihin hänellä... Minua myös ärsyttää kun hänen mielestään minulla ei ole mitään. Ja asun yksin lasteni kanssa omistamassani toistasataa neliöisessä talossa Helsingissä, minulla on uusi iso auto, matkustelen vuosittain lasteni kanssa ulkomailla ja lapseni harrastavat kalliita urheilulajeja jne. Mielestäni oma elintasoni on siis todellakin aivan riittävä. Mutta miehelle se ei riitä ja on selvästi hyvin haluton mihinkään myönnytyksiin.
ap
Se ei oikeasti halua olla sun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää sama aloittaja on varmaan tuon vuoden verran tehnyt näitä.
En harkitsisi hetkeäkään yhteenmuuttoa ja toisekseen en ymmärrä, miksi muutenkaan olette yhdessä. Oletko jotekin ylpeä saaliistasi? Olet saavuttanut paljon muullakin saralla ja nyt sitten sinulla on myös hieno johtaja miesystävä (jonka vinksahtanuudesta muut eivät tiedä). Eikö kannattaisi vaihtaa kriteereitä?
Tuon kun ratkaisee, niin talouden Nobel on varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miehellä on myös paremmat tulot ja hän maksaa kaikki perheemme kulut. Hän huolehtii asuntoon, autoihin ja päivittäisiin menoihin liittyvien kulujen maksamisesta ja maksaa myös perheen loma matkat ym. Minun palkkaa ei käytetä perheen menoihin, vaan se on minun käytössäni.
Kyllä mies minusta välittää ja haluaa kyllä jatkuvasti tulla arkenakin meille. Sovitaan muutoin tosi hyvin yhteen, mutta tämä asia kyllä häiritsee minua ja paljon
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin meilläkin oli edellisen mieheni kanssa numero 27. Tämä nykyinen mies ostaa kaiken turhuuden maan ja taivaan päällä ja elää todella leveästi ja toteaa sitten vain, että ei hänelläkään kaikkeen (muihin kuin itseensä ja lapseensa) riitä rahaa. Ja tienaa siis ihan tulolistojen kärjessä...
ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies minusta välittää ja haluaa kyllä jatkuvasti tulla arkenakin meille. Sovitaan muutoin tosi hyvin yhteen, mutta tämä asia kyllä häiritsee minua ja paljon
ap
Juuri tuosta syystä on parempi, että asutte eri osoitteissa. Nimittäin asia häiritsisi sinua vieläkin enemmän, jos asuisitte saman katon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei mies asettaisi ehtoja.
Tai toisinpäin: asetat ehdon ettei mies asettele ehtoja, ei missään asiassa, aikuiselle ihmiselle, kumppanille.
Onko tämä uikuttaja kivikissaäidin, Hel-Nycin, SSSS:n ja ammattivalittajan viides alter-ego?
Samaa paskaa kaikki jankkaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa menot 50%/60% 😀👍
Lopeta olemasta köyhä tai vähävarainen sanoisi myös Nalle Wahlroos.
Uusioperheen elämä on vain isokasa yhteen kerättyjä ongelmia ja murheita piste.
Joko mies on ostanut sulle ja lapsillesi edes ne peitot teidän yöpymistä varten?
Ja tuleeko mies sun luokse vain syömään? Ilmaiseksi, toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kahta elintasoa pysty järkevästi ylläpitämään saman (uusio)perheen sisällä varsinkaan kun on lapsia, joten ainoa vaihtoehto miten tuo tulee toimimaan on, että mies maksaa enemmän. Jos se ei käy, niin ei kannata muuttaa yhteenkään. Sinänsä yhdessä asuminen ei ole mikään toimivan parisuhteen perusedellytys vaikka niin yleensä kuvitellaankin.
Meillä on menty prosenttipelillä. Yhteen muuttaessa sovittiin yhdessä yhteinen tavoite-elintaso, laskettiin mitä se maksaa kaikkineen ja jaettiin tuo summa tulojen suhteessa. Kummalekin jää siis myös "omaa rahaa". Me halusimme molemmat nimenomaan uuden perheen emmekä uusioperhettä, joten olemme pyrkineet myös elämään niin. Eli myös lapsille samat matkat ja jutut, eikä muutenkaan mitään "mun ja sun"-erottelua.
Ja lompakkoloishuutelijalle tiedoksi jo etukäteen, että tässä taloudessa mies on lähinnä apurahojen varassa kituuttava tutkija, joten minä maksan tuosta yhteisestä elintasosta aika tarkalleen 2/3.
Jos sinulla on kaikki tuo, mihin ihmeessä TARVITSET tuota miestä.
Olit ehkä haavoittuva kun tapasitte. Et ole enää. Lopeta tuollainen suhde.
Mieti millaista siten olisi: saisit olla van omien lasten kanssa, asuisitte mukavasti, matkustaisitte yhdessä. Ei miehen vaatimuksia, siitä tulevaa stressiä, ei miehen lapsia.
En ymmärrä miksi et tee sitä jo. Tänään. Vaihda lukot. Tekstari että se on ohi. Et vastaa enää puheluihin, et päästä sisään jos tulee oven taa. Kerrasta poikki. Tavarat lähetät postissa. Jos sinne jäi jotain, sai jäädä, kaupasta niitä saa uusia.
Mene sitten hyvä ihminen terapeutille, jolle sanot että olet läheisriippuvainen. Äläkä ala seurustella enää.
Vierailija kirjoitti:
Nyt en kyllä ymmärrä tuota naljailua ammattitasoista jne. Olen itse ylemmän korkeakoulututkinnon omaava hyvätuloinen nainen, joten olen kyllä mielestäni mieheni tasoinen. Hän vain sattuu toimitusjohtajana tienaamaan aika tähtitieteellisiä summia.
ap
Huoh todella et näe metsää puilta. Kyse ei ole kenenkään ammatista, ei edes rahasta. Kyse on ettei tuon luonteisen miehen kanssa ole turvallista olla, oli sitten mikä hitsari tahansa. Oikeastiko olet hänen statuksen sokaisema.
Vierailija kirjoitti:
Siltä minustakin on todella alkanut vuosien varrella tuntumaan, että mies ei kyllä ymmärrä ns. tavallisten ihmisten elämästä mitään. Olenkin hänelle sanonut, että aika vaikeaa on hänen löytää naista, jolla olisi varaa kaikkeen mihin hänellä... Minua myös ärsyttää kun hänen mielestään minulla ei ole mitään. Ja asun yksin lasteni kanssa omistamassani toistasataa neliöisessä talossa Helsingissä, minulla on uusi iso auto, matkustelen vuosittain lasteni kanssa ulkomailla ja lapseni harrastavat kalliita urheilulajeja jne. Mielestäni oma elintasoni on siis todellakin aivan riittävä. Mutta miehelle se ei riitä ja on selvästi hyvin haluton mihinkään myönnytyksiin.
ap
Tulosihan eivät avoliitossa pienenisi kuin lapsilisän yh-korotuksen verran eli varsin vähän eikä näkyisi taloudellisessa tilanteessasi juuri mitenkään. Jos välttämättä haluat muuttaa tämän miehen kanssa yhteen, älkää ostako yhteistä asuntoa vaan mikäli miehen asunto ei ole riittävän tilava teille kaikille, vuokratkaa yhdessä isompi. Oman asuntosi laitat vuokralle ja mikäli tarvitset sen myöhemmin omaan käyttöösi, vuokralaisen irtisanomisaika on 6 kk. Eli sun pitäisi jaksaa kärvistellä miehen kanssa vain puoli vuotta sen jälkeen, kun olet todennut, että homma ei toimi. Sulla on jo nyt varaa tarjota lapsillesi kalliit harrastukset, sulla on varaa isoon uuteen autoon, vuosittaisiin ulkomaanmatkoihin jne. Ainoa lisämeno avoliitossa olisi, että joutuisit maksamaan puolet asumiskuluista. Ja sitten se ylellisyys, mihin mies haluaisi sinun käyttävän rahaa. Mitä tämä ylellisyys käytännössä on? Mieshän voi halutessaan matkustaa omien lastensa kanssa enemmän kuin mitä yhdessä matkustatte. Vuokratkaa sellainen asunto, jossa puolet vuokrasta ei vetäisi talouttasi liian tiukalle. Jos miehelle ei nämä kelpaa, niin sanot vaan, että avoliittoa ei tule. Ilmeisesti mies on tässä se hanakampi muuttamaan yhteen, koska muutenhan sun ei tarvitsisi edes miettiä koko asiaa.
Menkää naimisiin ilman avioehtoa, niin homma ratkeaa... Yhteiset rahat.
Ja uuden auton arvo laskee heti monta tuhatta kunn sen ajaa kotiin autokaupasta. Vai hullu tai sikarikas ostaa ihan uuden auton...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies minusta välittää ja haluaa kyllä jatkuvasti tulla arkenakin meille. Sovitaan muutoin tosi hyvin yhteen, mutta tämä asia kyllä häiritsee minua ja paljon
ap
Miten sokea voit olla, ei vaatiminen ja kiristäminen ole välittämistä, se on omistamista. Hän omistaa sinut. Olet hänelle saalis. Olet varmaan näyttävä tai fiksu tai molempia, saat hänet näyttämään hyvältä ja menestyvältä. Hänen tuttunsa varmaan ihmettelevät, miksi ette asu yhdessä, ja siksi hän sitä ajaa. Kulissin vuoksi. Hän ei voi muuttaa siitä isosta hienosta talosta koska se näyttää hyvältä. Hän tarvitsee sinne tyylikkään naisen koristeeksi ja emännöimään vieraita. Tuollaisilla ihmisillä on joku vielä menestyneempi jota he haluavat jäljitellä, ja jonka he haluavat voittaa. Pomo ehkä, veli, mentori, isä. Tuolla esikuvalla on taatusti laatuvaimo, ja he kutsuvat pariskuntia juhliin tai jahdille ja vaimo emännöi. Nainen on hänelle kuin uusi auto, tai hieno vene: jotain mikä täytyy hankkia kun se kuuluu elämäntyyliin.
Siksi hän ei myöskään koskaan voi laskea omaa elintasoa, koska appearances.
Miten joku sallii itseään käytettävän noin hyödykkeenä? Miten rikki pitää olla että luulee tuota rakkaudeksi? Tuohon ryhtyy ihmiset jotka tietää että se on diili: molemmat saa sen kulissin, molemmat voittaa.
Sinä et tunne edes peliä, saati että osaisit pelata sitä. Olet ihan väärässä peliporukassa, ja siksi sinun kannattaisi viheltää omalta osaltasi peli poikki.
Mutta joo, ihminen ei tajua. Tuossa ei käy hyvin.
Siltä minustakin on todella alkanut vuosien varrella tuntumaan, että mies ei kyllä ymmärrä ns. tavallisten ihmisten elämästä mitään. Olenkin hänelle sanonut, että aika vaikeaa on hänen löytää naista, jolla olisi varaa kaikkeen mihin hänellä... Minua myös ärsyttää kun hänen mielestään minulla ei ole mitään. Ja asun yksin lasteni kanssa omistamassani toistasataa neliöisessä talossa Helsingissä, minulla on uusi iso auto, matkustelen vuosittain lasteni kanssa ulkomailla ja lapseni harrastavat kalliita urheilulajeja jne. Mielestäni oma elintasoni on siis todellakin aivan riittävä. Mutta miehelle se ei riitä ja on selvästi hyvin haluton mihinkään myönnytyksiin.
ap