Miksi monet kertoo raskaudestaan vasta 4.kk:lla ultran jälkeen?

En vain tykännyt siitä odotusvöyhötyksestä ja ihmettelyistä ja kyselyistä, että miten on mennyt, onko verenpainetta, kauhea, kun on pieni maha, toivottavasti on terve, kun ikääkin on noin paljon, kumpaa toivot ym. Viimeisen lapsen lasketun ajankin kerroin kuukautta myöhemmäksi kuin mitä se oikeasti oli.

Joka ikiselle ihmiselle saisi itkien kertoa vauvansa kuolemasta. Ihan helvetin ihanaa.

ja ultrassa on todettu, että masussa tosiaan on vauva eikä kyse ole esim. tuulimunasta. Riittikö selitykseksi?

itse olen kertonut esim. työkavereille aika myöhään. Mulla on ollu aika vaikeita raskauksia (kolme keskenmenoa ja kaksi synnytystä rv 32 ja 33). Parhaille kavereille ja lähisukulaisille olen kyllä aikaisemmin jo kertonut.

Jäin kiinni seulassa ja odottelin lapsivesipunktion tuloksia ennekuin kerroin kenellekkään raskaudestani. Halusin rauhassa miettiä tilannetta ennen muiden hössötystä.

No en tarkoita että puolitutuille pitäisi kertoa raskaudesta. Miksi ei voi kavereilleen esim. kertoa? Voihan keskenmenosta sitten kertoa jos niin käy! Ja mikä ettei vieraammallekkin voi kertoa keskenmenosta. Eikö ihmiset ole empaattisia ja ymmärrä?

Ja jotkut kuvittelevat olevansa empaattisia niine "näin on parempi, se lapsi ei olisi ollut elinkelpoinen" -kommentteineen.



Se ei kuitenkaan ole musta olennaisinta että miten muut asiaan suhtautuisivat, vaan en yksinkertaisesti itse haluaisi uudestaan ja uudestaan puhua asiasta josta puhuminen on itselleni vaikeaa.



Sovimme miehen kanssa että molemmat "saavat" kertoa parille lähimmälle ystävälleen heti kun haluaa, mutta muille vasta sitten kun pahin keskenmenovaara on ohi. Erityisen tärkeää oli etteivät sukulaiset kuulisi liian ajoissa ja alkaisi hössätä turhaan.

Joka ikiselle ihmiselle saisi itkien kertoa vauvansa kuolemasta. Ihan helvetin ihanaa.

koska ei ole epänormaalia, että ennen ensimmäistä ultrausta ei saada vielä sydänääniä kuuluviin.

kertomisen jälkeen. Ei ole kovin mukavaa keskenmenon jälkeen saada onnitteluja ihmisiltä, joiden ei olisi kuvitellut raskaudesta tietävänkään. Ei myöskään ole mukavaa puida keskenmenoa uudestaan ja uudestaan. Itselläni on niin paljon hyviä kavereita, että parempi on olla kertomatta yhdellekään kuin kertoa vain osalle tai jokaiselle. Tämä on aivan, kun keskenmenokin on takana.



Lisäksi joillekin tiedon leviäminen voi valitettavasti maksaa esimerkiksi työpaikan. Moni on jäänyt vakinaistamatta tai valitsematta raskauden takia, vaikka työvuosia olisi vanhempainvapaiden jälkeen edessä vielä kymmeniä.

Ei kerrottu mekään ennen 12.vkoa jolloin oli se raja ylitetty ja nähty itse että on se siellä ja ok. Miksi pitäs heti

alkaa kertomaan?

niin keskemeno tai tuulimuna ym. olisi ollut todella kova paikka enkä olisi sitä halunnut olla kaikkille itkusilmässä selittämässä, joten siksi me kerroimme vasta toisen ultaran jälkeen. Toki senkin jälkeen voi jotain tapahtua, mutta riski on pienempi ja vatsa alkoi jo näkyä.

että kahdella kaverillani todettu toisessa ultrassa kuollut sikiö. Lähimmät tiesivät raskaudesta heti, mutta esim. töissä vasta toisen ultran jälkeen siksi.

jo viikolla 8 varmistamassa, että asukas on oikeassa paikassa. Parille kaverille ja siskolle kerroin heti testin tehtyäni, perheet saivat tietää pari viikkoa myöhemmin (ennen kunnallista ultraa kuitenkin) ja vieraammille kerroin vasta, kun vatsa alkoi selvästi pömpöttää.

Minulla on sellaiset välit lähipiiriini, että keskenmenon olisi voinut kertoa yhtä lailla. Itsekin kertoessani sanoin, että eipäs riemuita vielä pitkiin aikoihin, kun ei tiedä mitä tapahtuu. Kukaan ei meillä onneksi hössötä.



Jokainen tyylillään, itse en tykkää salailusta. On kavereidenkin paljon helpompi ymmärtää miksi väsyttää, oksettaa tai ei huvita lähteä baariin. :)

Jos joku puolestaan haluaa kertoa vasta ultrien jälkeen, ei minua haittaa. Itse vain en kokenut mitään ongelmaa asian paljastamisessa.

Eli siis meille tuli yllätysraskaus, enkä itsekään oikein halunnut ajatella koko asiaa. Sovittiin miehen kanssa että kerrotaan vasta sitten kun on ihan pakko. Onneksi alkuraskaus oli talven aikana niin ei mun oma äitikään nähnyt mitään ja sitten oli lomat ja muut siinä, ettei esim. baareilu ollut ajankohtaista.

En voi sietää mitään raskaushysteriaa ja semmoista. Ja sitä paitsi mulla oli niin helppo raskaus.

Olen nyt toistamiseen raskaana ja viikolla 20..Kaipa sitä nyt äitienpäivänä on pakko laittaa kireempi paita päälle että anoppi saa tietää.

Kun ei kerrota raskaudesta, ei tarvitse kertoa epäonnestakaan jos sellaista tulee. Me olemme aika aikaisin kertoneet, onneksi keskenmenoja ei ole ollut, mutta kyllä läheisissä suhteissa surutkin voidaan jakaa.