Lue keskustelun säännöt.
Miehen jatkuva epävarmuus
Ap
04.01.2017 |
Kaipaisin kokemuksia ja kommentteja tilanteeseeni...
Aloimme miehen kanssa odottamaan lasta vain 1kk tapailun jälkeen ja yhteisestä päätöksestä päätimme lapsen pitää. Tykkäsimme toisistamme, meillä oli kivaa ja samankaltainen arvomaailma. Olemme molemmat yli 30v ja elämää jo nähneitä. Päätimme yrittää yhdessä.
Ensin miestä ahdisti ajatus parisuhteesta ja vapauden menettämisestä. Monta kertaa keskustelimme ja monta kertaa päätimme muuttaa yhdessä asumaan ja elää perheenä. Aina mies vain keksii uusia syitä, miksi ei. Nyt on keksinyt, että tunnun väärälle, ja enemmän kaverille. Ei kuulemma halua ym. Seksiä on kuitenkin ollut alusta lähtien, on jopa sanonut rakastavansa.
Olen vasta rv 14. En koe, että meillä mikään kiire. Alan olla vain henkisesti loppu tähän vääntämiseen. Olen sanonutkin, eikö voisi vain olla?? Emme kuitenkaan vielä tunne ja alkuraskauteni oli vaikea, en ollut oma itseni. Tuntuu ettei mitään näistä mies suostu ymmärtämään ja antamaan meille aikaa mitä lapsen takia toivoisin...
Kommentit (15)
Kurja juttu, mutta jos toinen kerran ei halua, niin mielestäni itsesi takia paras päästää irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatii aika paljon lähteä vanhemmuuteen yhdessä kumppanin kanssa, jota ei tunne ja jonka sopivuudesta itselle on epävarma. Vähän nin kuin hardcore-versio Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta. On ihan normaalia kokea kuukauden jälkeen, että ei halua muuttaa toisen kanssa yhteen ja elää perheenä. Puolentoista kuukauden kohdalla pariskunnan pitäisi elää vielä sellaista kivaa ja huoletonta kuhertelukautta, jonka aikana saa keskittyä toisen seurasta nauttimiseen ja toiseen tutustumiseen.
Odotatkohan nyt enemmän kuin mitä mies pystyy antamaan?
Miksi pitää hätäillä ja painostaa yhteenmuuttoa? Kun kerran ette olleet vielä tutustuneet toisiinne, niin miksi ette alunperinkin päättäneet, että antaa raskauden jatkua, mutta muuten jatketaan seurustelua normaalisti. Katsotaan sitten lapsen syntymän jälkeen miltä alkaa tuntua. Miksi pitää heti rynnätä asumaan yhteen? Kuka edes haluaa muuttaa yhteen kuukauden tuntemisen jälkeen! Mekiin asuttiin miehen kanssa erillään vielä naimisiinmenon jälkeenkin. Kuukausi ennen lapsen syntymää löytyi yhteinen kämppä.
Kiitos kommenteista!
Itse haluaisin tosiaan rauhassa katsoa mihin tilanne etenee. Ehkä olenkin tietämättäni liikaa painostanut, taustalla kuitenkin omaa pelkoa siitä riittääkö yksin vanhempana. Toivoisin miehenkin vain ymmärtävän, että päätöstä ei tarvitse vielä tehdä, voisimme vain rauhassa tutustua toisiimme. Viimeksi sanoin, että on parempi hänen nyt yksin miettiä asioita. Jos hän on epävarma halustaan jatkaa tapailuani, en aio häneen jäädä roikkumaan vaan keskittyä omaan elämääni ja tulevaan lapseeni. Tapaamiset ym voi sitten sopia syntymän jälkeen jos mies isänä haluaa kuvioissa olla. Haluaa lapsen ja haluaisi perheen eikä ymmärrä sitäkään että vauva ei voi hänen luonaan asua vaan minun...
Ei tapailuvaiheessa kuulu jättää ehkäisyä veks. Olet toteuttamassa siis omaa haavettasi lapsesta itsekkäästi ihmisen kanssa jota tuskin tunnet ja joka ei välttämättä olisi halunnut juuri sinua lastensa äidiksi. Tuo oli törkeän itsekästä ja edesvastuutonta käytöstä aikuiselta ihmiseltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten kanssahan se on lähes aina tuollaista. Nyt tiedät, miltä miehistä usein tuntuu.
Kai teillä on on omat asunnot? Älä missään tapauksessa muuta yhteen tai jos virheen olet jo tehnyt, etsikää omat asunnot pikaisesti. Olisi sulle raskasta, jos ero tulisi raskauden loppuvaiheessa ja pitäisi muuttaa yms. Parempi nyt asua eri osoitteissa ja kumpikin tahollaan miettiä rauhassa asioita. Anna miehen stressailla itsekseen ja ota itse välimatkaa tilanteeseen. Keskity rauhassa voimaan hyvin, oma sgressisi vaikuttaa lapseenkin. Oli lopputulos mikä tahansa, nyt ei sun auta stressata - jo lapsenkin takia. Miehellä tuntuu olevan paniikki päällä, mikä toisaalta myös ymmärrettävää. Yhdessäasuminen tällä hetkellä vain pahentaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämä ollut mun syy?? Tarvitaan kaksi ja mies oli hyvin tietoinen siitä ettei ehkäisyä ollut!!
Ihanbtyhmä ihminenbtuo ap. Yrittää pakottaa ihmisen sitoutumaan lapsella itseensä. Mitäs sitten jos haaste toteutuu - lemppaatko miehen!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä ollut mun syy?? Tarvitaan kaksi ja mies oli hyvin tietoinen siitä ettei ehkäisyä ollut!!
Ymmärsin ensin, että kyseessäolisiollut ehkäisyn pettäminen, mutta nyt vaikuttaakin siltä, että olet halunnut lapsen ja nyt koetat kovasti sitouttaa miestä itseesi. Oikea vaihtoehto olisi ollut raskauden keskeyttäminen.
Käytössä oli tietoisesti keskeytetty ehkäisynä. Yhdessä päätimme lapsen pitää, kumpikaan ei tehnyt tarkoituksella mutta koimme ja koin että haluan lapsen kuitenkin pitää, meni asiat kuinka tahansa. En yritä miestä lapsella itseeni sitouttaa. Sanoin heti, etten häntä mihinkään velvoita jos päätän lapsen pitää. Itse hän on halunnut yrittää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmana on vain hänen viikoittainen mielensä muuttaminen ja mietin kauan tässä tilanteessa on annettava toiselle aikaa koska toki ymmärrän kuinka iso asia tämä on hänellekin... siksi en koe että päätöksen takia pitäisi kiirehtiä enkä halua painostaa ( emme siis asu yhdessä) vaan koen että haluaisin antaa meille aikaa ja mahdollisuuden, olen valmis olemaan yksinkin, siitä ei ole kiinni.
Ap
Lakkaa nyt hitto ahdistelemasta sitä. Älä soittele ja ole muutenkin etäinen. Älä missään nimessä muuta yhteen! Tsiisus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ehkäisyä käytetään siihen asti kunnes yhdessä halutaan perustaa perhe. Ehkäisy on valitettavasti naisen vastuulla.
Joillakin miehillä on niin heikko erektio, että eivät pysty kumin kanssa. Miehet, nuo elukat ei ota vastuuta edes omasta siemensyöksystään. Ja jos lapsi tulee, mies ei enää saa naisen jakamatonta huomiota, ja kaikki ei kestä sitä.
Moni ei osaa huolehtia itsestäänkään, saati sitten perheestä.
Missä on itsekunnioitus ihmisellä joka pakolla roikkuu toisessa? Varmasti tajuat itsekkin että herrasta ei vielä ainakin isäksi ole.