Lue keskustelun säännöt.
Saavatko lapset näkyä ja kuulua?
04.01.2017 |
Mitä mieltä olette?
Saavatko lapset näkyä ja kuulua yleisillä paikoilla, kotona vaikka naapurit vähän häiriityväisitkin, ynnä muissa paikoissa? Vai pitäisikö lapsia hyssyttää hiljaisiksi tunteidentukahduttajoiksi? Kasvavat siten estoja täynnä oleviksi aikuisiksi...
Varmaankin jo ilmenee mitä mieltä itse olen; antakaa lasten näkyä, kuulua ja saada ilmaista tunteitaan.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Kuulun siihen vähemmistöön, jonka mielestä tunteita ei tarvitse ilmaista huutaen.
Kaikissa julkisissa paikoissa sekä aikuiset että lapset ottavat muut huomioon. Iällä ei ole merkitystä sille, pitääkö näkyä ja kuulua. Harva 40v perheenisä ryhtyy kaupassa karjumaan raivoisasti, miksi siis lapsille vastaava käytös olisi normaalia ja ihailtavaa tunteiden purkamista?
Lapsia ei kasvateta heitä itseään varten vaan pärjäämään maailmassa. Jos ei kukaan opeta, miten muiden kanssa ollaan, niin aikuisuus voi olla aika hankalaa. Nykyisin terminä on erityisherkkä, aikaisemmin puhuttiin kasvattamattomista lapsista.
Olen aivan samaa mieltä! Edellisen asuntoni (kerrostalo) sisäpihalla kaksi tyttöä 'leikki' kesäisin. He kiljuivat iltapäivästä klo 22.30 illalla. En edelleenkään ymmärrä miksi lapsia ei kaupungissa voisi opettaa leikkimään ja puhumaan ihan normaalilla äänellä. Ei ne siitä traumatisoidu. Myöskään toisten puhetta ei saa keskeyttää. Se on ihan peruskäytöstapoja. Olen ilmeisesti lapsivihaaja, kun en tykkää että lapset juoksee ja kiljuu ympärillä, mutta en sitä kyllä hyväksyisi aikuisiltakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saavat näkyä vaan eivät kuulua. Ottakaa mammat mallia Ranskassa, siellä piltit kasvatetaan kuten pitää!
Vierailija kirjoitti:
Kuulun siihen vähemmistöön, jonka mielestä tunteita ei tarvitse ilmaista huutaen.
Kaikissa julkisissa paikoissa sekä aikuiset että lapset ottavat muut huomioon. Iällä ei ole merkitystä sille, pitääkö näkyä ja kuulua. Harva 40v perheenisä ryhtyy kaupassa karjumaan raivoisasti, miksi siis lapsille vastaava käytös olisi normaalia ja ihailtavaa tunteiden purkamista?
Lapsia ei kasvateta heitä itseään varten vaan pärjäämään maailmassa. Jos ei kukaan opeta, miten muiden kanssa ollaan, niin aikuisuus voi olla aika hankalaa. Nykyisin terminä on erityisherkkä, aikaisemmin puhuttiin kasvattamattomista lapsista.
Juurikin näin. Veit sanat suustani.
Meidän ennen niin rauhalliseen kerrostaloon muutti joulukuun alussa perhe, jossa yksi alle kouluikäinen tytär. Joka helvetin arkiaamu siellä alkaa viiden jälkeen jumalaton meteli, ilmeisesti isä vie lapsen tarhaan tms. Mukula kiljuu ja vanhemmat huutaa, sit alkaa kuulua saatanaa ym. Eimae muuten, mut olis ihan kiva nukkua vielä pari tuntia, kun ite menee vasta kahdeksaksi duuniin. Ja sitten iltapäivällä ja illalla alkaa sama rumba uudelleen. Vois sitä hiljempaakin puhua kerrostalossa, kaikki kuuluu, esim., jos oot kylppärissä samaan aikaan. Saatanaa saa lapsiraukka kuulla aika usein, jos ei homma suju. Ei oo helppoa.
Hiljaisuuden ja huutamisen välissä ei ole mitään muotoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hillitsevätkö vanhemmat niiden riehumista ja huutamista?
Toinen retorinen kysymys.
Eikös voitasi kaikki olla vaan ihan hiljaa?
Seuraavalla kerralla, kun menette " rentoutumaan" ja " olemaan tosi vapautuneita" ja " nollaatte" tuolla kapakoissa ja pikkujouluissa, käskekää itsenne ja vierustovereiden olla hiljaa ja huutamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta hän niin tempperamenttinen...ARGH! Tilanteissa pitää käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla. On tilanteita ja paikkoja, joissa lapsen ei tarvitse olla se joka näkyy ja kuuluu vaan se joka kunnioittaa omalla käytöksellään myös muita läsnäolijoita. Lapsille pitää opettaa myös tunteiden erisävyt, eikä vaan ilmaisemaan tunteitaan minulla on oikeus olla kaiken huomionkeskipiste ja minun tulee näkyä ja kuulua kaiken muun yli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta hän niin tempperamenttinen...ARGH! Tilanteissa pitää käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla. On tilanteita ja paikkoja, joissa lapsen ei tarvitse olla se joka näkyy ja kuuluu vaan se joka kunnioittaa omalla käytöksellään myös muita läsnäolijoita. Lapsille pitää opettaa myös tunteiden erisävyt, eikä vaan ilmaisemaan tunteitaan minulla on oikeus olla kaiken huomionkeskipiste ja minun tulee näkyä ja kuulua kaiken muun yli!
Teini on hyvä, ja opettelee ihan itse olemaan hiljaa.
Totta kai saavat, mutta rajansa kaikella. Jos lapsi vaikka lauleskelee bussissa tuiki tuiki tähtöstä, niin ihan ok. Riehuminen taas ei ole ok. Ei puhelimeen kailottavaa aikuistakaan katsota hyvällä.
Elämä ei ole äänetöntä, mutta äänenvoimakkuuksia on muitakin äänetön ja nupit kaakossa. Lapset eivät ehkä automaattisesti osaa valita tilanteeseen sopivaa äänenvoimakkuutta, mutta sitten opetellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai saavat näkyä ja kuulua. Täällä Suomessa kaikilla on ikään katsomatta ihmisoikeudet.
Mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin vanhemmat jotka sanoo lapsilleen jatkuvasti " hiljaa" tai älä koske tai älä liiku. Ei ne paljon muuta lapsilleen puhukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin vanhemmat jotka sanoo lapsilleen jatkuvasti " hiljaa" tai älä koske tai älä liiku. Ei ne paljon muuta lapsilleen puhukaan.
On vain tiettyjä paikkoja, joissa lapsen pitää osata olla hiljaa paikallaan. Tällaisia ovat esimerkiksi monet juhlat, julkiset liikennevälineet, erilaiset esitykset, joissa on yleisönä jne.
Yhteisössä on opittava noudattamaan sääntöjä. Julkisella paikalla on osattava käyttäytyä. Naapurit on otettava huomioon, jne. Ottakaa mallia kohteliaisuuskasvatuksesta Englannista ja Ranskasta. Suomessa on pahasti rapautunut hyvän käytöksen ihanne. Liekö koskaan ollutkaan. Se, että "lapset saavat kuulua ja näkyä" ei tarkoita rajatta kasvamista. "Lapset saavat kuulua ja näkyä" tarkoittaa mielestäni sitä, että lapset otetaan lapsina huomioon perheissä ja julkisessa tilassa rakentavasti, kuunnellaan mitä heillä on sanomista, opetetaan keskustelemaan, ilmaisemaan huutamatta mielipiteensä, opetetaan kuuntelemaan mitä muilla on sanottavaa, kunnioitetaan lasten mielipiteitä ja mieltymyksiä.
Lapset saavat olla lapsia - hallitulla tavalla. Tämä ei tarkoita jatkuvaa kontrollia. Vapaus kasvaa, tulla kuulluksi ja nähdyksi lähtee lapsen ihmisyyden kunnioittamisesta, lapseuden tajuamisesta. Siihen kuuluu, että aikuinen puuttuu typerään, riehuvaan, toista häiritsevään käytökseen.
Ja mitä tulee tunteiden ilmaisuun: sitä pitää opetella kotona, vastuullisten vanhempien ja huoltajien kanssa. Turvallisissa oloissa. Lopuksi: suomalainen kasvatustapa tarvitsee aimo annoksen kannusta ja kehu, tue ja rakasta - asennetta. Oikeasta käytöksestä, toiminnasta kehuminen ja kiittäminen on paljon tehokkaampi tapa kuin moite, kritiikki. Jätä huomiotta lapsen huono käytös (rajoita tarvittaessa), kehu välittömästi ja heti kun lapsen toimii hyvin. Anna kiitosta aidosti oikeasta, hyvästä jutusta.
Pienen on fine saada raivari. Raivoalue kasvaa nopeampaa, joten on fyysinen mahdottomuus hillitä itseään.
Toki, vanhemman tehtävä on käsitellä, sanoittaa ja selittää lapsen tunteet. Sekä kertoa kun raivari menee ohi, että miten yleisillä paikoilla ruukataan käyttäytyä.
Huutaminen tuntuu pienillä olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, mitä olen seuraillut. Mutta pienet opettelee vasta, ja kyllä se siitä joskus menee perille.
Mun puolesta saa näkyä ja kuulua, kunhan vanhempi käsittelee tilanteen eikä vaan heivaa lasta selveämään yksin.
Koti taas on koti. Jokaisella on oikeus näyttää tunteensa kotona. Toki sielläkin opetellaan elämistä ja normaalilla äänellä puhumista, mutta jos suututtaa niin meillä sen saa näyttää, samoin kun surun ja ilon. Ja kaikki muutkin tunteet. Tylsää jos kotonakin pitäisi olla niinkuin herran enkeli, istua hiljaa ja kiltisti paikoillaan.
Yksi syy siihen, miksi me asutaan rivarissa :D
Meillä lapset saa olla lapsia, toki opetellaan siinä sivussa perus käytössääntöjä ja kohteliaisuutta. Aika hyvin oon siinä onnistunutkin, vaikka itse sanonkin.
Vaikka kuulostaakin siltä, niin en kasvata häirikköjä. En kasvata lapsia, vaan tulevia aikuisia. Silti, lapset saa olla lapsia ja pyrin ymmärtämään myös muiden lapsia, käyttäytyivät he hyvin tai huonosti. He opettelevat vasta. Kukaan ei ole syntynyt valmiina.
Kuulun siihen vähemmistöön, jonka mielestä tunteita ei tarvitse ilmaista huutaen.
Kaikissa julkisissa paikoissa sekä aikuiset että lapset ottavat muut huomioon. Iällä ei ole merkitystä sille, pitääkö näkyä ja kuulua. Harva 40v perheenisä ryhtyy kaupassa karjumaan raivoisasti, miksi siis lapsille vastaava käytös olisi normaalia ja ihailtavaa tunteiden purkamista?
Lapsia ei kasvateta heitä itseään varten vaan pärjäämään maailmassa. Jos ei kukaan opeta, miten muiden kanssa ollaan, niin aikuisuus voi olla aika hankalaa. Nykyisin terminä on erityisherkkä, aikaisemmin puhuttiin kasvattamattomista lapsista.