Miksi Suomessa ei saa kehua itsestään?
Suomessa haukutaan heti ylimieliseksi ja palautetaan maan pinnalle, jos joku erehtyy kehumaan itseään. Enkä nyt tarkoita "kehumista", jolla samalla lytätään muita, vaan tämän tyylistä:
"Vitsi, tää mun tekemä jauhelihakastike on ihan sairaan hyvää!"
"Hoidinpa tänään mun työt tosi hyvin ja jäi hyvä fiilis"
"Näytänpä vetävältä tässä mekossa!"
Näiden sijaan "kunnon suomalainen" sanoisi:
"Tää nyt on vaan ihan tavallista jauhelihakastiketta"
"En mä mitenkään ihmeellinen työntekijä oo, Sarikin on parempi"
"Kehtaankohan laittaa tätä mekkoa?"
Miksi itsensä kehuminen on Suomessa niin turn off? Jokainen on hyvä jossain, miksi sitä ei saisi itse sanoa? Keneltä toisen pärjääminen on pois? Monissa muissa kulttuureissa itseään kuuluu kehua ja esim. työntekijän pärjääminen on koko työyhteisön ylpeys.
Kommentit (14)
Ei saa nostaa itseään muiden yläpuolelle.
Jos kehuu itseään se tarkoittaa, että toiset on huompia, eikä näin saa tehdä, koska rasismi.
Myöskään muita ei saa kehua, koska silloin jättää kehumatta joitain toisia, jotka tuntevat itsensä loukatuiksi.
Allekirjoitan tämän. Lapsesta asti otettiin luulot pois, ettet vaan kuvittele olevas jotakin.
Vaatimattomuus kaunistaa. Mites tää meneekään englanniksi?
Minusta taas saa. Ja aina sanotaan että älä ole vaatimaton, kyllä saat olla itsestäsi ylpeä. :) tietysti liika on aina liikaa. Mutta jos rehdisti toteaa että teinpä hyvää duunia tällä kertaa, niin ei mielestäni siinä ole mitään negatiivista...
Enpä ole huomannut moista. Minua itseäni ärsyttää se itsekehu, jos se on täysin suhteetonta siihen mekkoon/työtulokseen/kastikkeeseen eli osoittaa itsekritiikin ja arviointikyvym puutetta.
Tai jos se itsekehu tehdään lyttäämällä muita.
Ja nää on just sitä mitä yksi nimeltä mainitsematon iskelmätähtönen tekee. Ja ärsyttää.
Suomessa oli tämä kulttuuri vahvana ainakin meillä 60-70 luvuilla syntyneillä. "Rumat ne vaatteilla koreilee", "vaatimattomuus on hyve", "tee työtä ja ole nöyrä" yms. Oma äitini jatkuvasti toitotti sitä, että et osaa mitään ja sinusta ei tule koskaan mitään. Sitten hän aikuistuttuani jaksoi ihmetellä huonoa itsetuntoani. "Et edes miestä ole saanut itsellesi", oli hänen mielilauseensa.
Vierailija kirjoitti:
Myöskään muita ei saa kehua, koska silloin jättää kehumatta joitain toisia, jotka tuntevat itsensä loukatuiksi.
Ilmeisesti näin on. Lapsen luokalla esim. ei saa positiivista palautetta, ellei kaikille anneta samaa. En ymmärrä. Musta se on vinksahtanutta.
No onhan se nyt aivan kauhea synti pitää itsestään. Minäkin olen täysin väsynyt tähän yleiseen itsensä ja toisten latistamiseen. Kun joku tekee jotain hyvin, ei sanota mitään, mutta sitten kyllä avataan suut, kun ei menekään niin hyvin. Ja sitten nämä toteamukset "ei saa nostaa itseään muiden yläpuolelle". Voi huoh sentään. Se että joku sanoo jotain positiivista itsestään ei tarkoita sitä että toisista tulee automaattisesti huonoja! Koko sanonta perustuu ajatukseen ihmisen huonoudesta. Ihminen ei ole huono. Meissä on joka ikisessä hyviä puolia ja vähintäänkin potentiaalia hyvyyteen. Se potentiaali ei ikävä kyllä pääse esille, jos yleinen asenne on tällainen "älä sää tuu siihen pätemään, oot kuitenkin ihan p-a-s-k-a".
Se riippuu aivan siitä, millainen kulttuuri maassa on. Suomessa on tällainen. Jos poikkeaa voimakkaasti yleisesti hyväsytystä, erottuu. Ja erottua voi hyvällä ja huonolla tavalla. Jos vertailee vaikkapa kahden englanninkielisen maan, USA:n ja Iso-Britannian kulttuureja, niin toisessa itsensä kehuminen on normaalia ja oletettavaa, toisessa ei.
Timo TA Mikkonen ja Paavo Väyrynen ovat elättäneet itsensä kehumalla itseään. Samaa on yrittänyt moni paikallisradion toimittaja.