Kuinka tavallista tunneköyhyys on?

Eihän kukaan nyt tietysti tilastoja osaa minulle kertoa, eikä tarvitsekaan. Mutta kertokaa vaikka, että oletteko tavanneet sellaisia ihmisiä, joilla ei tunnu olevan kovin rikas tunnemaailma. Ap

Ei ne nyt sitten niin yleisiä ainakaan taida olla, että tähän kukaan viitsisi kommentoida :-)

Minulla tässä ihmisessä alkoi kiinnittämään huomiota se, että kaikki asiat on joko hyviä tai huonoja, mutta ei mitään värikkäämpää. Aivan kuin olisi vain kaksi tunnetta. Ap

15% väestöstä.

Vierailija kirjoitti:

15% väestöstä.

Kiitos sympatiasta! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15% väestöstä.

Kiitos sympatiasta! Ap

Ollos hyvä vain. Millaista meininkiä tarkemmin tarkoitat? Aleksitymia tyylistä vai jotain muuta?

Mulla on ystävä joka sanoo olevansa tunneköyhä ja huomaan sen.

Hän on tasainen kuin mikä ja vain erittäin suuret asiat (ehkä jonkun kuolema tai todella vakava sairaus) liikuttaa mieltä oikeasti.

Meidän ystävyys on koetuksella tämän takia. Ikävä kyllä. Hän antaa ymmärtää asioita eikä sitten tunnekaan muka mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15% väestöstä.

Kiitos sympatiasta! Ap

Ollos hyvä vain. Millaista meininkiä tarkemmin tarkoitat? Aleksitymia tyylistä vai jotain muuta?

No tämä aloitus tuli mieleen toisesta ketjusta, missä joku totesi, että muuten hiljainen mies olisi mieleen, mutta tunneköyhää hän ei huolisi. Niin siitä aloin miettimään, että itse en olisi osannut aikanaan edes nimetä tuollaista asiaa turn off -listalle, sillä olen tutustunut ilmiöön vasta viime vuona.

Tutullani kyse on varmaankin juuri tuollaisesta aleksitymian tyylisestä jutusta, vaikka en nyt tarkemmin tiedä mitä se on. Omia havaintoja vain olen tehnyt. Mutta asia on minulle uusi, ja siksi kaikki huomiot ja kokemukset siihen liittyen kiinnostavat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Meidän ystävyys on koetuksella tämän takia. Ikävä kyllä. Hän antaa ymmärtää asioita eikä sitten tunnekaan muka mitään.

Näin juuri. Minulla kyse on onneksi vain tuttavasta, ettei tarvitse mitään parisuhdeasioita miettiä tai vääntää. Mutta ristiriitaistahan se tuolta ihmiseltä tuleva viesti on. Paljon asioita jää arvattavaksi, kun hän ei osaa kertoa mitä kokee. Ja se jatkuva arvaileminen on raskasta. Mutta helpottavaa on tosiaan se, että kun ei asuta saman katon alla, niin aina voi ottaa vähän etäisyyttä ja vetää henkeä, jos alkaa liian raskaalta tuntumaan. Ap

uppii

Mä olen itse sellainen, mutta en pidä asiaa todellakaan mitenkään negatiivisena ominaisuutena. Tuntuu, että elämäni on tosi paljon helpompaa kuin monilla enemmän tunteiden hallitsemalla tutullani.

Ja mulla siis ei kyse siitä ettenkö osaisi ilmaista tunteitani, vaan mulla vaan on erittäin tasainen tunne-elämä myös sisäisesti. Enimmäkseen tunnen vain rauhaa ja olemassaolemisen tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne nyt sitten niin yleisiä ainakaan taida olla, että tähän kukaan viitsisi kommentoida :-)

Minulla tässä ihmisessä alkoi kiinnittämään huomiota se, että kaikki asiat on joko hyviä tai huonoja, mutta ei mitään värikkäämpää. Aivan kuin olisi vain kaksi tunnetta. Ap

Mä olen vielä tylsempi: mulle asiat vain ON, ne on niin kuin ne on, enkä koe mitään halua tai tarvetta arvottaa niitä hyviksi tai huonoiksi. 

Mulle tunneköyhyys ei ole aiheuttanut ihmissuhdeongelmia, ja joskus saan jopa palautetta että ihmiset viihtyy mun seurassa siksi kun olen niin tasainen ja rauhallinen. Heille tulee kuulemma itselleenkin hyvä olo mun lähellä.

-10 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse sellainen, mutta en pidä asiaa todellakaan mitenkään negatiivisena ominaisuutena. Tuntuu, että elämäni on tosi paljon helpompaa kuin monilla enemmän tunteiden hallitsemalla tutullani.

Ja mulla siis ei kyse siitä ettenkö osaisi ilmaista tunteitani, vaan mulla vaan on erittäin tasainen tunne-elämä myös sisäisesti. Enimmäkseen tunnen vain rauhaa ja olemassaolemisen tunnetta.

Ehkä sinä vain olet tasapainoinen ihminen. Kyllähän sellaisen seurassa on hyvä olla. Ainakin kuulostaa ihan eri asialta kuin tuo tunneköyhyys, joka nimenomaan aiheuttaa ihmissuhdeongelmia ja ihmiset luonnostaan karttavat sellaista ihmistä. Siksi tämä tuttavani onkin yksinäinen. Minä olen ainoa, joka ylipäätään kysyy häneltä mitä hänelle kuuluu. Ap

Musta tuntuu, että minulla on aleksitymia. Mä tunnen kehossani tunteet reaktioina, esimerkiksi sydämen sykkeenä. En osaa kuitenkaan kertoa tunteistani puheen muodossa. En pysty myös kertomaan miltä minkäkin asian tekeminen tuntuu. Kerron vain ilman tunneilmaisuja mitä olen tehnyt. Tuntuu kuin olisin omassa päänsisäisessä vankilassani, enkä saa yhteyttä ihmisiin.

Minun kaverini vaikuttaa tunneköyhältä. Joskus kyllä tuntuu, että hän yrittää peittää tunteensa. Joskus ärsytän hänet äärimmilleen, jolloin hänelle voi tulla jonkinlainen tunteen purkaus, esimerkiksi itku. Silloin hän pakenee pois, eikä puhu asiasta enää myöhemmin uudelleen. Ikään kuin hän häpeäisi tunteitaan. Normaalisti pokerinaama säilyy hyvin.

Mulle on tullut ongelmia "tunneköyhyydestä". Esimerkiksi kun mua on petetty, niin olen alkanut miettiä ongelmaa: miksi niin on päässyt käymään, miksi en huomannut, miksi kanssani oli vaikea kommunikoida ja mikä tuon toisen ihmisen henkilökohtainen ongelma olisi voinut aiheuttaa hänelle halun satuttaa. Se, että lähestyn asiaa analyyttisesti ja ilman kilahtelua ei tarkoita, että mua on mielestäni ok kohdella sillä tavalla, tai että se ei vaikuttanut mitenkään.

Äitini on tunnekylmä. Se ei ole halannut minua sen jälkeen kun olen ollut sylivauva. Kaikki fyysinen kontakti puuttuu. Se ei ole sanonut ikinä minulle "rakastan sinua", ei kertaakaan. Kaikki tämä on johtanut siihen, että meiltä puuttuu äiti-tytär side. Meidän välit on viileät.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tullut ongelmia "tunneköyhyydestä". Esimerkiksi kun mua on petetty, niin olen alkanut miettiä ongelmaa: miksi niin on päässyt käymään, miksi en huomannut, miksi kanssani oli vaikea kommunikoida ja mikä tuon toisen ihmisen henkilökohtainen ongelma olisi voinut aiheuttaa hänelle halun satuttaa. Se, että lähestyn asiaa analyyttisesti ja ilman kilahtelua ei tarkoita, että mua on mielestäni ok kohdella sillä tavalla, tai että se ei vaikuttanut mitenkään.

Mulle käy usein juuri niin, että kun en ilmaise tunteitani, ihmiset luulevat että olen välinpitämätön ja kestän minkälaista kohtelua tahansa. Kyllä minuunkin sattuu, en vain näytä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että minulla on aleksitymia. Mä tunnen kehossani tunteet reaktioina, esimerkiksi sydämen sykkeenä. En osaa kuitenkaan kertoa tunteistani puheen muodossa. En pysty myös kertomaan miltä minkäkin asian tekeminen tuntuu. Kerron vain ilman tunneilmaisuja mitä olen tehnyt. Tuntuu kuin olisin omassa päänsisäisessä vankilassani, enkä saa yhteyttä ihmisiin.

Kiitos kovasti tästä kokemuksestasi. Siis tosi paljon kiitos! Haluaisin niin kovasti ymmärtää tuota ystävääni. Kaikki tuollainen kuvailun antama apu tulee kyllä hyvään käyttöön. Ap

Ex-vaimo ja hänen isänsä olivat tunneköyhiä. Edes läheisten kuolema ei vaikuttanut niin että olisivat tunteita näyttäneet. Oikeastaan ainoa tunne minkä exältä näin oli raivo. Koko liitto oli omituista teeskentelyä alunperinkin ja avioliitto kulissia normien takia.

M

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverini vaikuttaa tunneköyhältä. Joskus kyllä tuntuu, että hän yrittää peittää tunteensa. Joskus ärsytän hänet äärimmilleen, jolloin hänelle voi tulla jonkinlainen tunteen purkaus, esimerkiksi itku. Silloin hän pakenee pois, eikä puhu asiasta enää myöhemmin uudelleen. Ikään kuin hän häpeäisi tunteitaan. Normaalisti pokerinaama säilyy hyvin.

Tämä minunkin ystäväni on ulkoisesti todella tasainen. Sellaista asiaa ei olekaan, mikä häntä hetkauttaisi. Siksi on tavallaan hyvin turvallista ja luotettavaa seuraa hädän hetkellä. Mutta silloin kun hänellä itsellään on hätä, niin hän vain tuijottaa ja istuu, mitään ei näy ulos päin. Minäkin kuitenkin ilmeisesti pusken häneltä esiin joskus jonkinlaisen tunnereaktion. Reaktio on se, että hän mykistyy täysin (mutismia kai). Mikään juttelu tai anelu ei saa häntä sanomaan sanaakaan. Tyyneyttä äärimmillään. Todellinen pokerinaama täälläkin siis. Olenkin ajatellut, että positiivisena asiana hänestä ei kyllä esim. automyyjä saa mitään irti, että voisi lukea kasvoilta kuinka tosissaan hän sitä autoa haluaa. Ap