Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tavallista tunneköyhyys on?
02.01.2017 |
Tuleeko sellaisia ihmisiä paljonkin vastaan? Mietin vain, kun täällä jotkut puhuvat siitä niin kuin olisi paljonkin kokemusta sellaisista ihmisistä. Ja osaavat erikseen mainita, että eivät halua sellaista ihmistä kaveriksi tai kumppaniksi. Hyvä kyllä, että ilmiö tunnistetaan. Mutta itselläni on vain yhdestä selvästi tunneköyhästä ihmisestä kokemusta. Ja hänkin kyllä mielestäni tuntee ne tunteet, mutta välttelee niitä eikä osaa ilmaista niitä sanoin.
Eli mietin vaan, että kuinka yleistä tuo tunneköyhyys sitten on? Vai enkö vain ole tajunnut sitä ennen kuin tuli vastaan ihminen, joka kärsii siitä melkoisen vahvasti.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö juttuja. Muistaakseni Suomessa on tehty tutkimus tunteista. Ja siinä todettiin että kaikilla meillä on saman verran tunteita. Toisilla ajattelee enemmän tunteella ja toiset järjellä.
Mielestäni on paljon fiksumpaa ajatella järjellä kuin tunteella. Elämä on paljon helpompaa.
Hmm, tuon tutkimuksen tosiaan haluaisin nähdä. Minusta kun ihmisten tunteilun määrässä on todella paljon eroja. Esim. oma miesystäväni tuntuu aina olevan tunnemaailmassaan jossain aallonharjalla tai -pohjalla, ja vaikuttaa usein suorastaan melodramaattiselta. Itse taas olen pääosin hyvin neutraalissa mielen- ja tunnetilassa, joka ei ilman selkeää ulkoista syytä muutu oikein mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sontaa. Räiskyvyys on tempperamentti ja sillä ei ole mitään tekemistä tunteiden kanssa. Mitähän ap kulta jos lukisit ensin aiheeseen liittyvää ennen kun teet itsesi naurunalaiseksi näillä jutuilla.
Taisi mennä tunteisiin.. Onneksi okoon! Et ole ainakaan tunneköyhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kaverini vaikuttaa tunneköyhältä. Joskus kyllä tuntuu, että hän yrittää peittää tunteensa. Joskus ärsytän hänet äärimmilleen, jolloin hänelle voi tulla jonkinlainen tunteen purkaus, esimerkiksi itku. Silloin hän pakenee pois, eikä puhu asiasta enää myöhemmin uudelleen. Ikään kuin hän häpeäisi tunteitaan. Normaalisti pokerinaama säilyy hyvin.
Tämä minunkin ystäväni on ulkoisesti todella tasainen. Sellaista asiaa ei olekaan, mikä häntä hetkauttaisi. Siksi on tavallaan hyvin turvallista ja luotettavaa seuraa hädän hetkellä. Mutta silloin kun hänellä itsellään on hätä, niin hän vain tuijottaa ja istuu, mitään ei näy ulos päin. Minäkin kuitenkin ilmeisesti pusken häneltä esiin joskus jonkinlaisen tunnereaktion. Reaktio on se, että hän mykistyy täysin (mutismia kai). Mikään juttelu tai anelu ei saa häntä sanomaan sanaakaan. Tyyneyttä äärimmillään. Todellinen pokerinaama täälläkin siis. Olenkin ajatellut, että positiivisena asiana hänestä ei kyllä esim. automyyjä saa mitään irti, että voisi lukea kasvoilta kuinka tosissaan hän sitä autoa haluaa. Ap
Miksi et voi kunnioittaa ystäväsi tapaa, ja antaa hänelle rauhaa ja tilaa tuollaisessa tilanteessa. Ei kaikki halua puhua tuollaisissa tilanteissa, eivätkä halua kenenkään seuraa tai apua. On kohteliasta jättää ihminen rauhaan, kun hän niin tahtoo. Ja suorastaan törkeää on yrittää pihdeillä kiskoa väkisin jotain tunnereaktioita toisesta ulos, jos hän itse haluaa käsitellä asiansa ihan muulla tavoin kuin toisten ihmisten kanssa.
Ainahan niitä on ollut jotka haluavat käsitellä ahdistuksensa ja surunsa itsekseen, niin että vain synkkä metsä ja kirkas taivas kuulee huolet. Se on monille ihan oikeasti hyvä ja toimiva tapa, eikä ole mitään syytä painostaa toista erilaiseksi.
Mistä päättelet, että sinun oletuksesi ystäväni haluamisista ovat oikeampia kuin minun kokemukseni? Ap
Aina tällä palstalla alkaa joka asiasta kauhea kinaaminen. On kuitenkaan hankala tulkita pelkän tekstin perusteella tapauksia. Siksipä kaikki tulkinnat ovat oikein ja kaikkien kokemuksia tulee kunnioittaa.
Mikä on aleksitymia? Kuulostaa hullulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina tällä palstalla alkaa joka asiasta kauhea kinaaminen. On kuitenkaan hankala tulkita pelkän tekstin perusteella tapauksia. Siksipä kaikki tulkinnat ovat oikein ja kaikkien kokemuksia tulee kunnioittaa.
Olet oikeassa. Aloittajan pitäisi pysyä aina erityisen nöyränä, ettei tule itse tappaneeksi keskustelua. Ap
Minusta ois tärkeetä tajuta nää termit ennenkun alkaa niistä puhumaan. Tunteiden osoittamattomuus ei ole läheskään aina merkki tunneköyhyydestä, vaan niitä ei ole oppinut ilmaisemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mikä tuon toisen ihmisen henkilökohtainen ongelma olisi voinut aiheuttaa hänelle halun satuttaa. Se, että lähestyn asiaa analyyttisesti ja ilman kilahtelua ei tarkoita, että mua on mielestäni ok kohdella sillä tavalla, tai että se ei vaikuttanut mitenkään.
Tämä on kyllä mielettömän hyvin sanottu!! Kiitos tästä.
Puolisollani on terapeutin arvion mukaan aspergerin syndrooma. Hänen erittäin rajoittunut tunnemaailmansa ei ole kuitenkaan oikeutus kohdella minua huonosti. Ymmärrän ongelman olevan neurologinen enkä siksi lähde mukaan esim. raivokohtauksiin vaan pysyn tyynenä. Mies ei vain itse tiedosta erilaisuuttaan tai ainakin hän kieltää sen vahvasti. Aspergerista johtuvan tunnesokeuden takia suhde onkin päättymässä.
Miksi et voi kunnioittaa ystäväsi tapaa, ja antaa hänelle rauhaa ja tilaa tuollaisessa tilanteessa. Ei kaikki halua puhua tuollaisissa tilanteissa, eivätkä halua kenenkään seuraa tai apua. On kohteliasta jättää ihminen rauhaan, kun hän niin tahtoo. Ja suorastaan törkeää on yrittää pihdeillä kiskoa väkisin jotain tunnereaktioita toisesta ulos, jos hän itse haluaa käsitellä asiansa ihan muulla tavoin kuin toisten ihmisten kanssa.
Ainahan niitä on ollut jotka haluavat käsitellä ahdistuksensa ja surunsa itsekseen, niin että vain synkkä metsä ja kirkas taivas kuulee huolet. Se on monille ihan oikeasti hyvä ja toimiva tapa, eikä ole mitään syytä painostaa toista erilaiseksi.