Paras ystävä jätti
Paras ystäväni hylkäsi minut täysin alkaessan seurustella kesällä, sitä ennen olimme erottamattomia vuosia. Hän alkoi pettää lupauksiaan, vähentämään yhteydenpitoa sekä valehdella. Kelpasin enää vain silloin kuin poikaystävä ei voinut viettää aikaa hänen kanssaan. Parhaan ystäväni poikaystävä oli todella mustasukkainen, ja kiristi häntä jättämisellä yms. mikäli ei lopettaisi kanssani juttelua sekä ajan viettämistä.
Lopulta tänään pitkän hiljaiselon jälkeen hän ilmoitti vuosien ystävyyden olevan ohi, ja että syytä saan aivan itse miettiä. Olen ymmälläni, sillä olin aina hänen tukenaan enkä koskaan valehdellut tai tehnyt muutakaan pahaa hänelle.
Tottakai se tuntuu pahalta, sillä en voi käsittää tapahtunutta ja hänen käytöstään. Mutta osasin odottaa asiaa.
Toki olen vasta nuori, pian 16-vuotias, ja ehdin saamaan uusiakin ystäviä lukiosta joka alkaa syksyllä. Tunnen silti itseni kovin yksinäiseksi ja surulliseksi.
Miten olette päässeet yli parhaan ystävän menetyksestä? Kertokaa toki omia kokemuksianne
Kommentit (4)
Todella inhottavaa toimintaa ystäväsi puolelta. Osaan kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Koeta kuitenkin nähdä asian valoisampi puoli – sait nyt tietää miten prioriteeteissaan häilyväinen tämä ystäväsi on, ja voit ryhtyä rakentamaan uusia ihmissuhteita luotettavampien ihmisten kanssa.
Minä olen myös menettänyt yhden parhaan ystävän – itse asiassa ensimmäisen parhaan ystäväni koskaan. Hän muutti pois, ja vaikka yhteydenpito säilyi, välit kuitenkin viilenivät väistämättä. Olimme toki hieman nuorempia kuin sinä ja ystäväsi, mutta silti se koski kipeästi. Vieläkin välillä melkein itkettää, kun muistelen niitä aikoja, vaikka tästä on kohta 10 vuotta. Aika kuitenkin parantaa haavat tehokkaasti, vaikka hyviä aikoja ei tarvitsekaan unohtaa.
Onnea ja menestystä lukion aloitukseen sekä tuleviin ihmissuhteisiin.
Harmittaa puolestasi. Tulet varmasti joskus ajattelemaan asiasta eri tavalla, kun vanhenet. Ikävä tosiasia elämässä on se, että jotkut ystävät vain katoavat parisuhteiden muodostumisen jälkeen ja jotkut jäävät ystäviksi. Jos tai kun ystäväsi parisuhde kaatuu, niin hän ehkä vasta sitten tajuaa ystävyytenne menetyksen. Hän se siinä lopulta jää yksin. Hän saattaa lopulta sittenkin olla se, joka suree menetettyä ystävyyttänne. Hänen suhteensa ei muutenkaan kuulosta terveeltä, jos mies haluaa eristää tyttöystävänsä ystäviltä. Ennenpitkää ystäväsi havahtuu tähän ja ero on hyvin todennäköistä. Sinulla on kuitenkin oikeus kokea petetyksi tulemisen tunne.
Katso asiaa eri näkökulmasta. Positiivisia asioita sinun kannaltasi on se, että hänen todellinen luontensa tuli jo nyt esille sen sijaan, että olisit rakentanut ystävyyttänne pitkälle aikuisuuteen ja vasta sitten huomannut kuka hän on. Nyt sinulla on tilaisuus hankkia uusia elämän mittaisia ystävyyssuhteita lukiossa. Ainakin nyt itse aikuisena voin sanoa, että tämän hetkiset parhaimmat elämän ystävät ovat minulla opiskeluajoilta. Harvan lapsuudenystävän kanssa olen enää tekemisissä.
Ollaan oltu mun parhaan ystävän kanssa ihan parhaita kavereita sellaset 6 vuotta..ja sit mentiin yläasteelle ja mentiin eri luokille :( no mut ei siinä jatkettiin silti toistemme kanssa olemista mut sit parin kolmen kuukauden jälkeen se lopetti mulle puhumisen ja ei enää pyytäny esim "milloin voin olla" tai mitään ja mä olin aina se joka alotti keskustelun ja no yleensä se ignooras. Sit kun kesäloma alko..se ei jutellu eikä nähty yhtään ja se vaan näki kaikkia sen muita kavereita paitsi SEN PARASTA KAVERIA :) ja oltiin sovittu et nähään mut aina tuli jotain esteeks sanoo vaikka "joo menen serkuille en pääsekkää" ja sitte snäpistä näänki et se vaa riehuu jonku kaverinsa kanssa ja ofc huijas mua. Laitoin jusr viestiäki sille et anteeks jos oon tehny jotain et jos se on vihanen mulle jostain ja iha kunnon saarnan kirjotin koska mulla on IKÄVÄ sitä...no ei siinä..näki sen, mut ei vastannu mitää..näköjää me ei enää ees tunneta.
Ala viettää aikaa niiden huonompien ystävien kanssa.