Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pidänkö lapsen vai en ?
29.12.2016 |
Sain testiin plussan toissapäivänä. Se oli aika iso shokki. Olen ollut mieheni kanssa helmikuun lopusta, olemme aikeissa ostaa talon ja kihloissakin olemme. Lapsista ollaan puhuttu, että noin kahden vuoden sisään olisi hyvä alkaa yrittämään. Nyt sit kuitenkin kävi näin. Mieheni haluaisi pitää lapsen, minä taas olen lähes varma, mutta pieni osa minusta ns. pelkää ja epäröi. Olen siis 20 ja mieheni 26, ensivuonna lapsen synnyttyä olemme molemmat jo täyttäneet vuosia. Mietin paljon asioita, kuten ymmärtääkö mieheni täysin lapsen vastuuta ja kuinka elämä rajoittuu, miten elämä todellisuudessa muuttuu,jäänkö kotiin yksin vaavan kanssa, pääsenkö enää mihinkään edes joskus, oonko onnellinen sitten, onko tukiverkko silloinkin niin hyvä kuin nyt se olisi? Mieheni äiti asuu siis ihan vieressä, siis todella vieressä. Sukulaisia asuu 30km säteellä useita. Isoin osa minusta haluaa pitää pienen, mutta pieni osa minusta muistuttaa että nuoruus on sit siinä etkä oo ees matkustellu. Ja siihen vielä palatakseni, parisuhteemme on rakastava ja vakaalla pohjalla, meillä menee paremmin kuin hyvin. Kiitos jo etukäteen vastanneille! Tulipas tarinaa kerraksee :D
Kommentit (17)
Matkustat sitten, kun lapsi tulee täysikään. Ja voithan matkustaa lasten kanssa. Mekin lähdetään teinien kanssa reppureissaamaan. Olet nuori vielä, mutta kyllä uuteen kotiin yksi kipittäjä mahtuu. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin miehesi niin aivan taatusti jättäisin sinut jos tekisit abortin. Mietippä sitä.
No jos edes puolet sinusta haluaa pitää lapsen, et edes harkitse toista vaihtoehtoa.
Itse jouduin juuri mahdottoman tilanteen vuoksi abortin tekemään, ja en kyllä tule ikinä ehjäksi enää. Laosia minulla on monta jo ennestään, mutta tuo oli ihan hirveää :'(
Kannattaa pitää lapsi. Olen samanikäinen kuin sä ja ehdottomasti pitäisin lapsen jos sattuisin sellaisen saamaan, aborttia en tekisi ikinä. Varsinkaan sun tilanteessa jossa mies on mukana kuvioissa ja lapsentekemistä on suunniteltu parin vuoden sisään.
Nykyaikana naiset ei ole enää niin kiinni kodin -ja lastenhoidossa kuin joskus ennen vanhaan joten pystyt kyllä käymään ulkona kavereiden kanssa, matkustelemaan ja näkemään maailmaa äitinäkin. Eihän kukaan muuten hankkisi lapsia.
Ota huomioon myös se puoli että monelle abortin tehneelle tulee erilaisia psyykkisiä oireita (Väestöliiton asiantuntijalääkärin mukaan 20-40%:lle) ja moni kokee koko loppuelämänsä ajan syyllisyyden ja arvottomuuden tunteita. Abortti ei todellakaan ole mikään hampaanpoistoon verrattavissa oleva "lääketieteellinen toimenpide" vaan vakava asia jolla on seurauksensa.
Mielestäni olisi hyvä kirjata kaikki ajatuksesi/ kysymyksesi paperille ja keskustella niistä miehesi kanssa. Suhteenne on kuitenkin kestänyt vasta kohtuullisen vähän aikaa, joten lienee hyvä varmistaa, että esimerkiksi vanhemmuus tarkoittaa teille samoja asioita ja käsitys töiden jakamisesta on yhteinen. Ajatelkaa myös hypoteettisesti sitä tilanne, että eroaisitte; miten silloin järjestyisi keskinäinen vanhemmuus?
Tilanteesi kuulostaa siinä mielessä erittäin hyvältä, että miehesi on lapsesta innoissaan ja tukiverkkoakin löytyy. Matkustaminen ei ole pienen kanssa välttämättä mikään este, enemmän keskittyisin varmistamaan, että parisuhteenne on vauvaan valmis ja että olette "kahdestaan" kokenut tarpeeksi. En siis halua maalailla piruja seinille mutta mielestäni on hyvä käsitellä pelkoja ja tunteita avoimesti, kun se vielä ilman minkäänlaista katkeruutta on mahdollista.
Suhteenne kuulostaa rakastavalta, joten keskustelkaa avoimesti. Ja jos keskustelu ei tunnu onnistuvan, kirjoittakaa toisillenne ja käyttäkää apuna sitä kysymyspatteristoa, jonka juuri viestissäsi esitit (anna toki miehellesi mahdollisuus lisätä mukaan häntä askarruttavia kysymyksiä). Yhdessä rauhallisessa tilanteessa käsittelette sitten mieltä vaivaavat asiat ja toistenne vastaukset (mitä eroavaisuuksia, mitä yhteistä, mikä molempia huolestuttaa eniten).
Kaikkea hyvää sinulle, lopullinen päätös on kuitenkin aina teidän, ei av-palstan <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet normaalin tunne-elämän omaava niin todennäköisesti katuosoite aborttia pahasti ja se vaikuttaisi tulevaisuutesi.
Olen itse ollut tilanteen edessä jossa asiaa piti miettiä ( siten tosin että tiesin tulevani olemaan totaali yksinhuoltaja) ja olen maailman onnellisin että valitsin pitää vauvan. En usko että olisin pystynyt tekemään toimenpidettä vaikka paikanpäälle olisin mennytkin.
Monet asiat järjestyy ja se rakkaus lastasi kohtaan kantaa pitkälle. Se on iso asia jo jos suhde on kunnossa.
Oma tyttö täytti juuri 7kk ja olemme kahdestaan pärjänneet mielettömän hienosti ja tunnen huonoa omaatuntoa jo siitä että olen asiaa harkinnut.
Kannattaa muistaa että kyseessä on SINUN lapsesi.
Kiitos kaikille vastauksista! <3
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
<3 kirjoitti:
Mielestäni olisi hyvä kirjata kaikki ajatuksesi/ kysymyksesi paperille ja keskustella niistä miehesi kanssa. Suhteenne on kuitenkin kestänyt vasta kohtuullisen vähän aikaa, joten lienee hyvä varmistaa, että esimerkiksi vanhemmuus tarkoittaa teille samoja asioita ja käsitys töiden jakamisesta on yhteinen. Ajatelkaa myös hypoteettisesti sitä tilanne, että eroaisitte; miten silloin järjestyisi keskinäinen vanhemmuus?
Tilanteesi kuulostaa siinä mielessä erittäin hyvältä, että miehesi on lapsesta innoissaan ja tukiverkkoakin löytyy. Matkustaminen ei ole pienen kanssa välttämättä mikään este, enemmän keskittyisin varmistamaan, että parisuhteenne on vauvaan valmis ja että olette "kahdestaan" kokenut tarpeeksi. En siis halua maalailla piruja seinille mutta mielestäni on hyvä käsitellä pelkoja ja tunteita avoimesti, kun se vielä ilman minkäänlaista katkeruutta on mahdollista.
Suhteenne kuulostaa rakastavalta, joten keskustelkaa avoimesti. Ja jos keskustelu ei tunnu onnistuvan, kirjoittakaa toisillenne ja käyttäkää apuna sitä kysymyspatteristoa, jonka juuri viestissäsi esitit (anna toki miehellesi mahdollisuus lisätä mukaan häntä askarruttavia kysymyksiä). Yhdessä rauhallisessa tilanteessa käsittelette sitten mieltä vaivaavat asiat ja toistenne vastaukset (mitä eroavaisuuksia, mitä yhteistä, mikä molempia huolestuttaa eniten).
Kaikkea hyvää sinulle, lopullinen päätös on kuitenkin aina teidän, ei av-palstan <3
Oletko itse tehnyt noin miehesi kanssa kun plussaa on testi näyttänyt tai lasta suunnitellut?
Ei me kyllä minun mieheni kanssa istuttu alas kynät ja paperit käsissä kun vauvaa alettiin suunnitella. Suunnilleen yhtä kauan aikaa oltiin yhdessä oltu kuin ap ja hänen miehensä kun vauva ilmoitti tulostaan. Hyvin on mennyt ja lapsi kasvattanut myös meitä vanhempina. Yhdessä ollaan oltu jo kohta kymmenen vuotta ja toinen lapsi tulossa.
Luulen ap että aiot lapsen pitää 😊 Jos yli puolet sinusta sitä haluaa niin eikö se ole siinä jo?
Me olimme juuri joulun reissussa miehen ja lapsen kanssa. Ja vauvan kanssa on helppo reissata.
Ja niin kuin joku aiemmin sanoi, niin et tule katumaan jo tehtyä lasta 😊
Vierailija kirjoitti:
Matkustat sitten, kun lapsi tulee täysikään. Ja voithan matkustaa lasten kanssa. Mekin lähdetään teinien kanssa reppureissaamaan. Olet nuori vielä, mutta kyllä uuteen kotiin yksi kipittäjä mahtuu. Tsemppiä!
Voihan pienenkin kanssa matkustaa. Olemme matkustaneet kahden lapsen kanssa ( 1v ja 3 v)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoilla linjoilla, kuin monet aikaisemmin vastanneet. Kerrot, että olet lähes varma että haluat pitää lapsen. Älä tee aborttia. Liian suuri riski että tulet katumaan.
Olette ap siis suunnitelleet lasta parin vuoden päähän? Miksi se pari vuotta on niin merkitsevä tekijä tässä? Kuvittele tilanne, että tekisitkin abortin. Parin vuoden päästä yrittäisitte sitten "hyvänä" ajankohtana lasta uudestaan. Mitä jos et tulisikaan raskaaksi? En näe mitään syytä, miksen sinuna pitäisi lasta. Abortin teko toisi todennäköisesti vain tuskaa ja murhetta. En ole lainkaan aborttia vastaan silloin kun se tehdään hyvästä syystä, mutta tuntuu että nykyään monet miettivät tosissaan ja ehkä tekevätkin abortin "mukavuussyistä" eli silloin, kun mitään varsinaista syytä siihen ei ole. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Ja ap sinun lapsesi päätti haluta maailmaan jo hieman ennen kuin sinä olit ajatellut :)
Tulin itsekin äidiksi 3 vuotta sitten 21-vuotiaana, epävakaassa taloudellisessa tilanteessa mutta kuitenkin vakaassa parisuhteessa. En kadu mitään enkä koe jääneeni mistään paitsi. Tätä elämää ei pysty suunnittelemaan etukäteen. Ja siinähän se hienous onkin, kun tulee yllätyksiä! Onnea odotukseen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes lukenut muita vastauksia: jos sinulla on oikea mies ja teidän suunnitelma on saada yhdessä lapsia ja perustaa perhe, se vain tapahtui pikkuisen aikaisemmin, mutta näin on ihan hyvä. Minä sain esikoisen 35-vuotiaana ja olen sinulle kade. Minä kaipaisin sitä vapautta nyt, olla kahden mieheni kanssa, pitää hauskaa ja matkustella ystävien kanssa, jotka ovat saaneet omat lapset jo nuorena. He ovat nuoria isovanhempia ja pystyvät auttamaan lapsiaa. Kun he saivat lapset, heidän vanhemmat olivat voimissaan ja lapset saivat olla heidän kanssa. Meidän vanhemmat ovat vanhoja ja lapset käyvät katsomassa heitä sairaalassa. Isovanhemmat ei ole jaksaneet tehdä heidän kanssa paljon mitään.
Minä sain pitkän nuoruuden, mutta ei ollut onnea miettiä, löydänkö koskaan miestä, saanko koskaan lapsia. Ei ollut onnea tajuta etten enää saa niin monta lasta kuin halusin.
Raskaaksi tulo ja vastuu on ihan yhtä kauhistavaa ja lopullisen tuntuista joka iässä. Mutta äitiys on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut, en ole hetkeäkään katunut. minun näkökulmasta olet valtavan onnekas. Sinulla on kaikki mikä elämässä on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos edes puolet sinusta haluaa pitää lapsen, et edes harkitse toista vaihtoehtoa.
Itse jouduin juuri mahdottoman tilanteen vuoksi abortin tekemään, ja en kyllä tule ikinä ehjäksi enää. Laosia minulla on monta jo ennestään, mutta tuo oli ihan hirveää :'(
Et joutunut vaan ihan itse päätit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos edes puolet sinusta haluaa pitää lapsen, et edes harkitse toista vaihtoehtoa.
Itse jouduin juuri mahdottoman tilanteen vuoksi abortin tekemään, ja en kyllä tule ikinä ehjäksi enää. Laosia minulla on monta jo ennestään, mutta tuo oli ihan hirveää :'(Et joutunut vaan ihan itse päätit.
Kyllä jouduin, jos se olisi ollut vain minusta kiinni olisin sen pitänyt. Ei käynyt, jouduin .
Ihan fakta on, että koskaan ei ole "oikea aika" saada lasta. Myös parin vuoden päästä kävisit itsesi kanssa keskustelua ja tuntisit epävarmuuden tunteita. Uusi pelottaa ja jännittää aina, ja kun miehesikin on lapsen pitämisen kannalla, pitäkää lapsi.
Me tehtiin kumpaakin antaumuksella lähes vuosi, ja plussatestin tehtyäni (ja monesti raskauksien aikana) tuli kauhea katumus ja pelko, mutta ne tunteet menivät ohi niinkuin kuuluu. Nyt on kaksi ihanaa tyttöä, en vaihtaisi mihinkään.
Tsemppiä, sun tilanne kuulostaa tosi hyvältä :)
Alue: Aihe vapaa
Et sitä tehtyä lasta ikinä tule katumaan vaikka jäisitkin yksin. Mutta saatat katua lopun elämääs sitä toista vaihtoehtoa.
Onnea odotukseen :)