Muita joille vuosi 2016 on ollut elämän pahin?

Ei ehkä pahin, mutta suvumme mustalammas on tuhlannut omaisuutensa niin pahasti, että joudumme myymään osan suvun omaisuudesta (hänen osuutensa pois) jotta hän saa vähän kuitattua velkojaan. Ollaan suht hyvätuloisesta suvusta niin ärsyttää kun yksi on ottanut koko ikänsä pikavippiä toisensa perään ja tuhlannut ties kuinka monta perintöä.

Asia, jolle en voi mitään, enkä olisi koskaan voinut estää, mutta niin harmittaa. Itellähän on raha-asiat hyvin.

up

Ei ole ollut sen pahempi kuin muutkaan vuodet. Teinitrendejä tämä "fuck 2016 omgzzz" pelleily. Haistakaa vittu te ja teidän somemeemit.

En ole vieläkään toipunut vuoden 2015 tapahtumista. Olisi aika jo päästää irti, mutta mietin aivan liikaa...

Rankempia (rakkaiden kuolema, työpaikan ja asunnon menetys) vuosia on takana, joten en pahimmaksi henk.koht. tätä sanoisi. Mutta yks ankeimmista pitkään aikaan, ihan kuin ois joutunu pieniä ilonaiheita kaivelemalla kaivelemaan, että jotain elämäniloa jaksaisi pitää yllä. Enkä odota parempaa tulevaisuudeltakaan, kun maailman menoa seuraa nykyisellään. Tämmönen positiivisuuspläjäys täältä.

Mulle. Yksityiselämässä tapahtunut monia ikäviä asioita, jotka johtaneet siihen että nyt elämää köyhyysrajalla tai oikeastaan alle. Eikä näy mitään selvyyttä tälle vyyhdille ensivuoden puolellakaan.

Joskus on vaikeita vuosia. Suosittelisin käymään ihan kaikki asiat läpi, mitä on tapahtunut, mistä kaikki on johtunut, miksi tapahtui mitäkin. Joillekin voi löytyä selityksiä, joillekin ehkä ei. Ja sitten suosittelisin ihan vaikka huokaisemaan, että tässä kuitenkin ollaan, ja suunta tästä eteenpäin vaan. Yritä ottaa opiksi kaikesta, ja mieti mitä elämä on sinulle opettanut. Ota vastaan jatkossa se, mitä elämä vielä voi sinulle antaa.

Pahin vuosi tällä vuosituhannella ainakin

Tämä vuosi on ollut elämäni pahin. Jäin leskeksi vain 35 vuotiaana ja nyt olen 3pienen lapsen yksinhuoltaja. Että raskasta on ollut. Ensin kuolemansairaan miehen hoitaminen, sitten tuli se pahin kuolema, hautajaiset, perunkirjotukset ja kaikenmaailman paperintäyttelyt. Sitä ei voi käsittää miten paljon siihen liittyy asioita mitä pitää sitten yksin hoitaa. Mutta jotenkin olen järissäni pysynyt ja ollut pakko vaan jaksaa kun lapsiakin on.

Tsemppiä. Toivottavasti ensi vuosi olisi helpompi.

Vierailija kirjoitti:

Mulle. Yksityiselämässä tapahtunut monia ikäviä asioita, jotka johtaneet siihen että nyt elämää köyhyysrajalla tai oikeastaan alle. Eikä näy mitään selvyyttä tälle vyyhdille ensivuoden puolellakaan.

Sama tilanne on täällä. Jos jotain positiivista pitää asiasta löytää, ja tietenkin pitää, olen oppinut arvostamaan yksinkertaisia iloja.

ap

Brexit ja Trump. Hyvä vuosihan tämä oli.

En tiedä oliko pahin, mutta hurjan vaikea kuitenkin. Loppuun palaminen töissä ja äidin kuolema varjostavat tätä vuotta. Onneksi vuoden lopulla on ollut jo valoisampaa.

Ihan kamala vuosi. Paskin ikinä. Läheinen kuoli. Itselläni todettiin syöpä. Miehen krooninen sairaus paheni rajusti. Käytännössä mies ollut sairaana yli puolet vuodesta. Teinin kanssa on isoja ongelmia. Nuoremmalla lapsella kroonisen sairauden epäily. Muun muassa.

En ole koskaan tehnyt näin vähän töitä ja saanut näin hyvää palkkaa. Ei taida jatkua ensi vuonna.

Paljon vakavia sairastumisia ja menetyksiä... Itse olen menettänyt vain työn, mutta sen seurauksena lopunkin jaksamisen ja myös ystävät. Toistaiseksi olen maassa ja siis vain masentunut, mutta se tuntuu jo sairaudelta. Väsymys on loputon vaikka mitään ei juuri tee kun ei jaksa. Enkä esim. syöpää sairastavalle kaverille voi ruveta valittamaan tilannettani ja yhteydenpito jää eikä sekään ole oikein. Että valivalivali, tämän kaiken tässä haluaa jo todella jättää taakse...

Vierailija kirjoitti:

Tämä vuosi on ollut elämäni pahin. Jäin leskeksi vain 35 vuotiaana ja nyt olen 3pienen lapsen yksinhuoltaja. Että raskasta on ollut. Ensin kuolemansairaan miehen hoitaminen, sitten tuli se pahin kuolema, hautajaiset, perunkirjotukset ja kaikenmaailman paperintäyttelyt. Sitä ei voi käsittää miten paljon siihen liittyy asioita mitä pitää sitten yksin hoitaa. Mutta jotenkin olen järissäni pysynyt ja ollut pakko vaan jaksaa kun lapsiakin on.

Otan osaa ja toivotan paljon voimia ja jaksamista ❤️ Itselleni vuosi 2016 on ollut ihan ok vuosi. Vuosi 2014 oli elämäni pahin, menetin kolme läheistäni, myös isäni suht äkillisesti, lisäksi jäin työttömäksi.. 2015 meni paremmin. Tänä vuonna olen taas jäänyt työttömäksi mutta se on pientä verrattuna vuoden 2014 syöksykierteeseen.

Täällä. Olen sairastanut syövän (diagnoosi heti tammikuun alussa), joutunut sen takia keskeyttämään raskauden, läheinen on kuollut ja lopuksi erosin miehestäni muutama viikko sitten. Ei enää enempää, kiitos.

Kausi alkoi jo vuoden 2015 syksyllä ja koko tämä vuosi mennyt aikalailla toipumiseen ja arvojen ja merkityksen uudelleen etsimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Joskus on vaikeita vuosia. Suosittelisin käymään ihan kaikki asiat läpi, mitä on tapahtunut, mistä kaikki on johtunut, miksi tapahtui mitäkin. Joillekin voi löytyä selityksiä, joillekin ehkä ei. Ja sitten suosittelisin ihan vaikka huokaisemaan, että tässä kuitenkin ollaan, ja suunta tästä eteenpäin vaan. Yritä ottaa opiksi kaikesta, ja mieti mitä elämä on sinulle opettanut. Ota vastaan jatkossa se, mitä elämä vielä voi sinulle antaa.

Kiitos kommentista. Ehkä tämän tilanteen kestämistä helpottaa se, että tietää vuoden 2016 olleen vaikea muillekin. Luin aloitusviestini uudelleen ja siitä saattaa saada kuvan, että olen tehnyt jotain pahaa ja sen vuoksi menettänyt rahani, ystäväni ja itsekunnioitukseni. Sellaisesta ei onneksi tai valitettavasti ole kyse. 

Huonoa tuuria, odottamattomia katastrofeja, monien tekijöiden summia. Osaan asioista olisin voinut ehkä vaikuttaa itse, mutta suurin osa vaikeuksistani tuntuu siltä kuin ne olisi tänä vuonna vain kaadettu päälleni, yksi toisensa jälkeen. On vain otettava vastaan ja selvittävä päivä kerrallaan ja toivottava että asiat järjestyvät.